Lue keskustelun säännöt.
Vapaaherrattareksi kun asuntolaina on maksettu?
19.08.2020 |
Asuntolainaa vielä kolme vuotta maksettavana, lyhennys (oma osuus) kuukaudessa on noin 600e.
Sijoitusvarallisuutta kertynyt sen verran, että kuukaudessa tulee nettona nyt 700e ja edelleen varallisuutta kertyy palkasta myös 500-1000e, joten kolmen vuoden päästä kasassa on enemmän..
Työstäni en hirveästi pidä, mutta hyvä palkka kompensoi.
Suunnittelen jättäytymistä pois töistä, kun velat on hoidettu. Oma alani on sellainen, että tuskin esim parin vuoden tauon jälkeen olen enää kuuminta hottia työmarkkinoilla, eli on riski, että työttömyys on pysyvää. Ikää on nyt 40v.
Hullua vai unelmien täyttymys? Saa kommentoida!
Kommentit (65)
Entinen haaveeni :D Vuoden jaksoin pitää vapaata ja palasin osa-aikaisesti työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.
Mikäli olisi taloudellisesti mahdollista jäisin heti pois työelämästä, mutta pakko on laskujen takia ihmisen töihin mentävä.
Maksoin asunnon velattomaksi, myin pois ja muutin vuokralle. Huoleton olo, kun pankissa on kuusinumeroinen summa rahaa eikä tarvitse stressata kaiken maailman putki- ja parvekeremontteja.
Vierailija kirjoitti:
Entinen haaveeni :D Vuoden jaksoin pitää vapaata ja palasin osa-aikaisesti työelämään.
Ymmärrän. Osa-aikainen työ olisikin hienoa, jos tekisi jotain todella mieluisaa.
Oma työni vaan on lähinnä pakkopuurtamista.
Yksi vaihtoehto on opiskelu, mutta toisaalta en aidosti kyllä halua alaakaan vaihtaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen haaveeni :D Vuoden jaksoin pitää vapaata ja palasin osa-aikaisesti työelämään.
Mulla on näitä tuttuja, joilla on oikeasti rahaa esim yritysmyyntien jälkeen ja heistä kaikki on noin vuoden jälkeen palanneet työelämään. Se vapaa-aika alkoi käymään työstä.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.
Jep, itsellenikään niukka elämä ei tuota ongelmaa. Olen ollut huomattavan köyhä nuorena, enkä nykyäänkään oikein osaa kuin säästää rahaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me teimme näin. Ja emme saa/tarvitse mitään tukia eli pärjäämme omillamme. Maksamme pääomaveroja. Vapaus.
Minä ainakin haaveilisin tilanteessasi. hakisin kuitenkin tilanteessasi ensin esim. vuorotteluvapaata.
Lisäksi kannattaa miettiä, että mitkä ne omat kulut onkaan, ja mitä haluaa vapaalla tehdä: tulee kalliita silmälasien hankintoja yms, jotka ei suurissa kuluissa tunnu, mutta pienissä tuntuu. Jos haluat matkustella käyttää kulttuuripalveluja yms, niin nekin maksavat. kannattaako siis tehdä töitä esim. 50-vuotiaaksi, ja vasta sitten irtisanoutua? Entä onko ammatissasi mahdollista tehdä osa-aikatyötä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli olisi taloudellisesti mahdollista jäisin heti pois työelämästä, mutta pakko on laskujen takia ihmisen töihin mentävä.
Näinhän se on. Itsellä asuntolaina on ainoa isompi "lasku". Lapset ovat toki kalliissa iässä, kun ovat teinejä, mutta 3 vuoden päästä nuorempikin on jo aikuinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Maksoin asunnon velattomaksi, myin pois ja muutin vuokralle. Huoleton olo, kun pankissa on kuusinumeroinen summa rahaa eikä tarvitse stressata kaiken maailman putki- ja parvekeremontteja.
Vuokralla asun minäkin ja sijoitusasuntoja löytyy uudiskohteista, ettei niissäkään ole ihan heti remppoja tulossa ja toki tileillä on myös varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksoin asunnon velattomaksi, myin pois ja muutin vuokralle. Huoleton olo, kun pankissa on kuusinumeroinen summa rahaa eikä tarvitse stressata kaiken maailman putki- ja parvekeremontteja.
Itse en ajatellut myydä asuntoa. Tässä on halpaa asua, vaikka tietysti ylläpidosta ja remonteista jonkin verran kuluja tulee (ok-talo).
ap
Minä jäin nelikymppisenä vapaaherrattareksi, eikä vielä 9 vuoden jälkeen kaduta tai kyllästytä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen haaveeni :D Vuoden jaksoin pitää vapaata ja palasin osa-aikaisesti työelämään.
Mulla on näitä tuttuja, joilla on oikeasti rahaa esim yritysmyyntien jälkeen ja heistä kaikki on noin vuoden jälkeen palanneet työelämään. Se vapaa-aika alkoi käymään työstä.
Se varmaan riippuu paljon siitä kuinka paljon pitää siitä mitä tekee. Itse en tunne mitään lämpöä työtäni kohtaan, enkä surisi vaikken koskaan enää joutuisi ainakaan tähän työhön. Palkka on ainoa hyvä puoli.
ap
10 vuotta on mennyt jo mukavasti työelämän ulkopuolella. Mieskin ihmetteli että kuinka hän yleensä on ehtinyt aikoinaan käydä töissä kun on välillä niin monta rautaa tulessa nytkin. Ei kituuteta eikä tuhlata. Ei tukia.
Vierailija kirjoitti:
Me teimme näin. Ja emme saa/tarvitse mitään tukia eli pärjäämme omillamme. Maksamme pääomaveroja. Vapaus.
Jep, vapaus on juurikin se juttu. Sitten vaikkapa voi tehdä vapaaehtoistyötä, jos siltä tuntuu. Itse teen nytkin muutamille yhdistyksille vapaaehtoisjuttuja ja voisin näihin hyvinkin panostaa enemmän, jos olisi aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin haaveilisin tilanteessasi. hakisin kuitenkin tilanteessasi ensin esim. vuorotteluvapaata.
Lisäksi kannattaa miettiä, että mitkä ne omat kulut onkaan, ja mitä haluaa vapaalla tehdä: tulee kalliita silmälasien hankintoja yms, jotka ei suurissa kuluissa tunnu, mutta pienissä tuntuu. Jos haluat matkustella käyttää kulttuuripalveluja yms, niin nekin maksavat. kannattaako siis tehdä töitä esim. 50-vuotiaaksi, ja vasta sitten irtisanoutua? Entä onko ammatissasi mahdollista tehdä osa-aikatyötä?
No nythän tuota vuorotteluvapaata aiotaan hankaloittaa, joten tuskin se 3 vuoden päästä on vaihtoehto.
Olen isompien hankintojen suhteen järkeillyt niinkin, että varallisuutta voi myös realisoida tarvittaessa, vaikka se toki kuukausittaista tulovirtaa voi pienentää ainakin joksikin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä jäin nelikymppisenä vapaaherrattareksi, eikä vielä 9 vuoden jälkeen kaduta tai kyllästytä :)
Itselleni on myös vieras ajatus, että kyllästyisin. Tekemistä keksin aina.
ap
Ihan ok jos oikeasti pärjää omillaan ja ei kuppaa mitään tukia. Muiden rahoilla ei voi "vapaaherrattareksi" ruveta.
No, mikäli pystyt itsesi sen jälkeen ilman tukia elättämään. Jos taas nostat kaikki mahdolliset tuet.. Mikä vapaaherratar silloin olisit?