Vapaaherrattareksi kun asuntolaina on maksettu?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta on mennyt jo mukavasti työelämän ulkopuolella. Mieskin ihmetteli että kuinka hän yleensä on ehtinyt aikoinaan käydä töissä kun on välillä niin monta rautaa tulessa nytkin. Ei kituuteta eikä tuhlata. Ei tukia.

Onnittelut!

Meillä mies tuskin malttaa ainakaan vielä 10 vuoteen hiljentää työtahtiaan, mutta hän onkin unelmatyössään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok jos oikeasti pärjää omillaan ja ei kuppaa mitään tukia. Muiden rahoilla ei voi "vapaaherrattareksi" ruveta.

Niinno, toisaalta jos ap jättää työnsä, joku muu saa sen.

Eli nollasummapeliä.

Tokikaan en tiedä aikoisiko tukia nostella, mutta tilanteessa jossa tekijöitä on enemmän kuin töitä, on lopulta ihan hyvä, jos työpaikat vähän kiertävätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Kyllä, olet oikeassa. Tässä on paljon pohdittavaa.

Itselläni ei ole mitään kalliita harrastuksia, asumiskustannukset ovat maltilliset ja autoakaan en tarvitse, jos en käy töissä. Teinitkin lähtevät omilleen. Ja mies on jakamassa kustannuksia (en oleta että elättää minut, vaan yhteiset kulut edelleen puoliksi).

Olen aidosti todella vähään tyytyvä ihminen.

Ajankäytöllisesti en osaa sanoa. Toimin jo nyt muutamassa yhdistyksessä vapaaehtoisena, niille voisin antaa enemmänkin aikaani. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok jos oikeasti pärjää omillaan ja ei kuppaa mitään tukia. Muiden rahoilla ei voi "vapaaherrattareksi" ruveta.

Niinno, toisaalta jos ap jättää työnsä, joku muu saa sen.

Eli nollasummapeliä.

Tokikaan en tiedä aikoisiko tukia nostella, mutta tilanteessa jossa tekijöitä on enemmän kuin töitä, on lopulta ihan hyvä, jos työpaikat vähän kiertävätkin.

En ajatellut nostella tukia - se ei ole mikään vapaus, jos pitää vaikkapa Kelalle raportoida työnhausta. Hyi olkoon. (vaikkei se mikään iso juttu olekaan, mutta vapaus on vapaus)

ap

Ap:n summat eivät oikein täsmää. Siis kuulostavat olevan reippaasti alakanttiin mukavaa elämää ajatelleen.

Jollain tonnin nettotuotoilla kuussa ei vielä paljoa elellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä jäin nelikymppisenä vapaaherrattareksi, eikä vielä 9 vuoden jälkeen kaduta tai kyllästytä :)

Minä jäin 25v ja nyt oon 37v. Ei oo vielä ainakaan tarvinnu töitä tehdä, mutta tietysti jos tilanne muuttuu, niin vois jotain tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n summat eivät oikein täsmää. Siis kuulostavat olevan reippaasti alakanttiin mukavaa elämää ajatelleen.

Jollain tonnin nettotuotoilla kuussa ei vielä paljoa elellä.

Enpä tiedä. Jos on maksettu asunto, asumiskulut puolison kanssa puoliksi ja lapset muuttaneet pois. Sen jälkeen se on lopulta valintoja kuinka isoilla summilla pärjää (harrastuksia? matkailua? shoppailut? ravintolat jne?). Perusruoka on halpaa, eikä vaatteitakaan kauheasti tarvitse välttämättä uusia, jos ei työssä käy.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n summat eivät oikein täsmää. Siis kuulostavat olevan reippaasti alakanttiin mukavaa elämää ajatelleen.

Jollain tonnin nettotuotoilla kuussa ei vielä paljoa elellä.

Pienelläkin rahalla pärjää tosi hyvin, jos ei ryyppää tai tupakoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen haaveeni :D Vuoden jaksoin pitää vapaata ja palasin osa-aikaisesti työelämään.

Ymmärrän. Osa-aikainen työ olisikin hienoa, jos tekisi jotain todella mieluisaa.

Oma työni vaan on lähinnä pakkopuurtamista.

Yksi vaihtoehto on opiskelu, mutta toisaalta en aidosti kyllä halua alaakaan vaihtaa.

ap

Suosittelen, ja varmista selustasi hommaamalla pätevyys työhön jota pääset aina tekemään osa-aikaisesti ja keikkailemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Kyllä, olet oikeassa. Tässä on paljon pohdittavaa.

Itselläni ei ole mitään kalliita harrastuksia, asumiskustannukset ovat maltilliset ja autoakaan en tarvitse, jos en käy töissä. Teinitkin lähtevät omilleen. Ja mies on jakamassa kustannuksia (en oleta että elättää minut, vaan yhteiset kulut edelleen puoliksi).

Olen aidosti todella vähään tyytyvä ihminen.

Ajankäytöllisesti en osaa sanoa. Toimin jo nyt muutamassa yhdistyksessä vapaaehtoisena, niille voisin antaa enemmänkin aikaani. 

ap

Tuo kyllä autta paljon, että toinen jakaa asumiskustannuksia. tee kuitenkin laskelmat, että miten käy, jos jäät leskeksi syystä tai toisesta. lapset ovat kohta kaikki aikuisia, mutta saattavatko tarvita tukea: asuntolainan takaaminen, tukea opintoihin, työttömäksi jääminen, sairastuminen esim. masennukseen? vaikka saisi Kelan tukemaa psykoterapiaa, niin omavastuu on suuri, jos ei ole töitä. toivooko lapset menevänsä opiskelijavaihtoon?

Entä jos tulee lapsenlapsia? haluatko osalistua höpsähtelevän isoäidin taoin vaunujen, sängyn, vaatteiden lelujen yms. ostoihin? haluatko viedä lapsenlapsia lasten tapahtumiin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, pienille tai suurille matkoille?

entä vanhuus: Olet leski, kuten suurin osa naisista on. Riittääkö sinulla varat hoivapalveluihin?

Vapaaherra (saks. Freiherr, ruots. friherre) on ylhäisaateliin kuuluva kreiviä alempi aatelisarvo. Vapaaherrat saivat läänityksinä maata. Ruotsissa kuningas Eerik XIV antoi kruunajaisissaan vuonna 1561 ensimmäiset vapaaherran arvot.

Suomessa vapaaherran epävirallisena puhuttelunimenä on paroni. Suomen 63:sta vapaaherrallisesta suvusta on elossa 29.

Kuten muutkin aatelisarvot, myös vapaaherruus on suvussa periytyvää.

Eli ei ap tule työttömänä olemaan mikään herratar vaan syrjäytynyt yhteiskunnan elättämä verijuotikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Elinpiirin kaventuminen koskee niitä jotka ovat leimautuneet työpaikan sosiaalisiin kuvioihin. Ei koske muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Kyllä, olet oikeassa. Tässä on paljon pohdittavaa.

Itselläni ei ole mitään kalliita harrastuksia, asumiskustannukset ovat maltilliset ja autoakaan en tarvitse, jos en käy töissä. Teinitkin lähtevät omilleen. Ja mies on jakamassa kustannuksia (en oleta että elättää minut, vaan yhteiset kulut edelleen puoliksi).

Olen aidosti todella vähään tyytyvä ihminen.

Ajankäytöllisesti en osaa sanoa. Toimin jo nyt muutamassa yhdistyksessä vapaaehtoisena, niille voisin antaa enemmänkin aikaani. 

ap

Tuo kyllä autta paljon, että toinen jakaa asumiskustannuksia. tee kuitenkin laskelmat, että miten käy, jos jäät leskeksi syystä tai toisesta. lapset ovat kohta kaikki aikuisia, mutta saattavatko tarvita tukea: asuntolainan takaaminen, tukea opintoihin, työttömäksi jääminen, sairastuminen esim. masennukseen? vaikka saisi Kelan tukemaa psykoterapiaa, niin omavastuu on suuri, jos ei ole töitä. toivooko lapset menevänsä opiskelijavaihtoon?

Entä jos tulee lapsenlapsia? haluatko osalistua höpsähtelevän isoäidin taoin vaunujen, sängyn, vaatteiden lelujen yms. ostoihin? haluatko viedä lapsenlapsia lasten tapahtumiin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, pienille tai suurille matkoille?

entä vanhuus: Olet leski, kuten suurin osa naisista on. Riittääkö sinulla varat hoivapalveluihin?

Ihmeen materialistinen ote elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Elinpiirin kaventuminen koskee niitä jotka ovat leimautuneet työpaikan sosiaalisiin kuvioihin. Ei koske muita.

Minusta suurempi ongelma on se, että henkilö on oikeasti identifioitunut työhönsä; hänellä ei ole mitään ilman _työtä_: ei tekemistä, ei satusta, ei rahaa, ei ihmisyyttä. Työtyötyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni olisi unelmien täyttymys. Voisin elää niukastikin, kun vain itse saisin päättää tekemistäsi.

Oletko itsekään tarkalleen selvillä mitä ne "tekemiset" ovat? Ota huomioon sekin että ilman palkkatuloja moni asia jonka nyt otat itsestään selvänä ei sitä ole ilman tuloja. Kuten työttömät varsin hyvin tietävät, pakollisia menoja ja piilomenoja on todella paljon joka kuukausi. Vaikka kuinka karsisi.  Harrastatko jotain mihin ei nyt tunnu riittävän aikaa niin paljon kuin haluaisit? Onko sinulla enää ilman tuloja edes varaa harrastukseen? Vaatiiko se ehkä ison ja luotettavan auton ja muuta rekvisiittaa? Esimerkkinä kerron työkaverista joka jättäytyi oloneuvokseksi koska halusi harrastaa ratsastusta kokopäiväisesti. Sehän onnistui ansiosidonnaisen ajan melko hyvin vaikka jo siinä joutui miettimään mihin rahansa laittaa. Mies oli kuitenkin varsin hyvätuloinen eli puitteet ollut kunnossa vuosikaudet. Kun ansiosidonnainen alkoi loppua mies ilmoitti että hän ei hevosia (kaksi siinä vaiheessa) ylläpidä, vaihtoehdot on mennä töihin tai koneista luopuminen. Työkaveri yritti ensin luopua vain toisesta ja ottaa vuokraajia joilta saaduilla rahoilla maksaisi tallivuokran. Eihän siitä mitään tullut, monestakin syystä. Lopulta koni meni ylläpitoon siksi aikaa että entinen työkaveri löysi taas töitä. 

Isompi asia on ihmisten yleisesti kokema "ei ole koskaan aikaa mihinkään kivaan tai harrastuksiin", jota on tutkittu eläkeläisten yhteydessä. Todella moni ei ole suunnitellut ollenkaan mitä eläkkeellä tekee joten se, ettei kukaan ole yhteydessä, ei ole minne mennä eikä kukaan oikein tarvitse aiheuttaa vakavan masennuksen. Elinpiiri kutistuu yhdessä yössä ja tulee tarpeettomuuden tunteita. Työ on useimmilla se, mikä rytmittää elämää joten kun työtä ei enää ole ihminen jää yksin. Siksi olisikin hyvä tehdä edes mielessä listaa miten eläkkeensä viettää.  Tämä oli vähän ohis mutta osittain samoja asioita tulee varmasti eteen. On tullut näin työttömänäkin.

 

Kyllä, olet oikeassa. Tässä on paljon pohdittavaa.

Itselläni ei ole mitään kalliita harrastuksia, asumiskustannukset ovat maltilliset ja autoakaan en tarvitse, jos en käy töissä. Teinitkin lähtevät omilleen. Ja mies on jakamassa kustannuksia (en oleta että elättää minut, vaan yhteiset kulut edelleen puoliksi).

Olen aidosti todella vähään tyytyvä ihminen.

Ajankäytöllisesti en osaa sanoa. Toimin jo nyt muutamassa yhdistyksessä vapaaehtoisena, niille voisin antaa enemmänkin aikaani. 

ap

Tuo kyllä autta paljon, että toinen jakaa asumiskustannuksia. tee kuitenkin laskelmat, että miten käy, jos jäät leskeksi syystä tai toisesta. lapset ovat kohta kaikki aikuisia, mutta saattavatko tarvita tukea: asuntolainan takaaminen, tukea opintoihin, työttömäksi jääminen, sairastuminen esim. masennukseen? vaikka saisi Kelan tukemaa psykoterapiaa, niin omavastuu on suuri, jos ei ole töitä. toivooko lapset menevänsä opiskelijavaihtoon?

Entä jos tulee lapsenlapsia? haluatko osalistua höpsähtelevän isoäidin taoin vaunujen, sängyn, vaatteiden lelujen yms. ostoihin? haluatko viedä lapsenlapsia lasten tapahtumiin, huvipuistoihin, eläintarhoihin, pienille tai suurille matkoille?

entä vanhuus: Olet leski, kuten suurin osa naisista on. Riittääkö sinulla varat hoivapalveluihin?

Ihmeen materialistinen ote elämään.

Täysin sairas asenne. Noin rankkaa kapitalismin aivopesun tuotosta harvoin tapaa. Luulin ensin vitsiksi, mutta hahmo taitaa olla tosissaan.

Mä olen nyt vähän vajaa nelikymppinen ja kaksi kertaa äitiysloman lisäksi ollut kotona vuoden (yhden kerran ennen lasta ja yhden kerran lapsen syntymän jälkeen). Toisella kertaa opintovapaalla opiskellen noin 5 tuntia viikossa ja toisella kerralla palkattomalla vapaalla. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus molemmilla kerroilla ja muutti ajatuksiani työelämän ulkopuolelle siirtymisestä. 

Vapaalla oleminen oli ihanaa, mutta ns. piilokuluja on yllättävän paljon: auton kulut, perhejuhlat tai suvun yhteinen lomamatka, kalliin harrastuksen kuukausikulut jne. Puskurin pitää oikeasti olla iso jos aikoo loppuelämänsä olla työelämän ulkopuolella. 

Samoin vapaalla joutui näkemään enemmän vaivaa ylläpitääkseen päivärutiinia ja tehdäkseen eron arjen ja juhlan välille. Töissä käydessä viikonloppu on pieni juhla eli syödään aamiaisella vähän paremmin ja luetaan lehtiä antaumuksella, illalla katsotaan leffaa ja tilataan pitsaa. Arkena syödään puuroa aamulla ja illalla syödään puuroa ennen hampaiden pesua. Arkena herätään klo 7, viikonloppuna klo 9 jne. Kaikki nämä asiat pitää työelämän ulkopuolella päättää, luoda elämälle kehikko. 

Ihmisten tapaaminen. Useimmat ovat arkena töissä, joten päivisin tapaa enimmäkseen vanhuksia, työttömiä tai perhevapailla olevia vanhempia lapsien kanssa. Jos haluaa arkipäivisin seuraa lomakausien ulkopuolella, niin tässä voi olla haasteita. Työelämässä olevat kaverit, ystävät ja sukulaiset eivät ehdi tapaamaan sinua sen enempää kuin aikaisemminkaan, koska ovat itse töissä päivisin ja illat ja viikonloput vievät entiseen tapaan harrastukset ja perhe. Muiden aika sinulle ei lisäänny vaikka sinun aikasi heille lisääntyykin. 

Itselleni työ on muutakin kuin työtä, se tuo mielenkiintoa elämään, verkostoja, ystäviä ja kivaa tekemistä. Tämä kirkastui minulle erityisesti vapaavuosien aikana. 

Toisen vapaavuoden jälkeen päätimme perheenä tehdä arjesta niin mukavaa ettei tarvitse haaveilla mistään vapaavuosista tai työelämän ulkopuolelle jäämisestä. Molemmat aikuiset vaihtoivat työpaikkaa, vaihdoimme asuinpaikkaa ja osittain harrastuksia. Nyt ei kumpikaan vanhemmista uuvu, teemme molemmat osittaista työaikaa, koti on unelmapaikalla, meillä käy siivooja ja perheelle ja parisuhteelle on aikaa. Luovuimme lomamatkoista, pitkistä työmatkoista ja kaupunkielämästä. Saimme tilalle arjen luksusta, lyhyet työmatkat, aikaa ja taloudellista vapautta. Tällä systeemillä jaksamme tehdä töitä (jos terveys pysyy) vielä 30 vuotta ja meillä on kiva elämä, ei yhtään raskasta. 

Ei paljoa tartte itse haaveilla, sen verran asuntolainaa vielä. Mutta jos ei olisi asuntolainaa, jäisinkö sittenkään. En osaa sanoa. Pidemmän päälle varmaan tylsistyisin itse ja perustaisin jonkun firman vaikka.

Eihän se elinpiiri kavennu töiden loputtua jos ei halua.Maailma on täynnä tekemistä ja ihmisiä. Mutta minä ainakin juuri halusin omaa aikaa ja rauhaa. Olen näin keski-ikäisenä vähän tällainen urbaani erakko. Viihdyn todella hyvin yksin ja puuhailen itsekseni inspiksen mukaan mitä milloinkin. On minulla kyllä perhe ja ystäviä mutta usein muut ihmiset vie kaiken energian eikä anna sitä.

Minun mieheni teki tämän noin 3 vuotta sitten. Hyvän uran jälkeen jättäytyi vapaalle, ajatuksena ryhtyä yrittäjäksi. Säästöjä ja osinkotuloja niin, ettei nosta mitään tukia vaan elää aidosti omillaan.

Ajatus oli hyvä, mutta eihän siitä oikein mitään ole tullut. Päivärytmiä ei enää ole kun ei ole työtä rytmittämässä, voi nukkua lähemmäs puolillepäivin ja tehdä "tuotesuunnittelua" yritystä varten vaikka aamuviiteen. Käytännössä kaikki liikunta jäi töiden loputtua pois, ja mies on lihonut ja masentunut. Jotenkin kavereidenkin suhteen on muuttunut passiivisemmaksi, ei enää jaksa tavata heitäkään.

Kaikille ei tietenkään käy samoin, mutta meidän elämäämme miehen töistä jättäytyminen ei ole kyllä tuonut paljon hyvää. Aikaa yhdessä on tietenkin enemmän, ennen hän oli monesti myöhäiseen iltaan asti töissä.

Voithan sä AP kokeilla ja katsoa vaikka puoli vuotta tai vuoden ja sitten päivittää ammattitaitoasi jos siltä tuntuu.