Lue keskustelun säännöt.
Vakavasti: mitä tehdä, kun koronapandemian pitkittyminen on vienyt voimat?
19.08.2020 |
Toistaiseksi on kyllä pakko, kun lapset ovat palanneet kouluun, mutta alkaa olla jaksaminen todella lopussa.
Korona vaikuttaa kaikkeen. En edes suhtaudu tautiin hysteerisesti vaan maltillisen varovaisesti, noudatan viranomaisohjeita jne. Vaan voimavarat alkaa olla loppu.
Kevät oli hirveän raskas etäkouluineen, ja nyt syksyn aluksi molemmat lapset ovat kotona flunssassa kun yritän itse motivoitua tekemään etätöitä. Kaikki deadlinet ovat paukkuneet, mikä vain lisää työhön kohdistuvaa ahdistusta.
En uskalla luottaa siihen, että lapset voivat olla koulussa paljoa jatkossakaan, kun sairastuminen aiheuttaa nytkin n. 1,5 viikon odottelun testiruuhkien takia. Olen yksin lasten kanssa eikä tukiverkostoa ole.
Koronan takia työkuviot ovat mahdottoman epäselvät. Olen määräaikaisessa työsuhteessa ja projekti on täysin riippuvainen pandemian etenemisestä. Ei tee mieli tehdä oikein mitään minkään eteen, kun tilanne on niin epävarma. Vielä keväällä korona tuntui tilapäiseltä viivästykseltä, mutta nyt pandemialle ei näy loppua.
Lapsista olen jaksanut vielä huolehtia, mutta en ole ollut mikään malliäiti tänä vuonna. Muut kulkevat luontoretkillä ja leipovat pullaa täydellisissä kodeissaan samalla kun itse syötän lapsille mikropitsaa kalsarit jalassa. Koti on kaaoksessa, ja pitäisi siivota niin olisi mukavampaa. En ehdi. Enkä jaksa.
Kaikkein raskainta on jaksaa kohdata jokapäiväinen epävarmuus. Mitä on vielä tulossa? Milloin tämä päättyy? Millainen tulevaisuus koronan jälkeen on?
Yksi ongelma on siinä, että minun on vaikea motivoitua esim. liikkumaan ja ulkoilemaan, kun millään ei tunnu olevan mitään merkitystä nyt. Miksi yrittää, kun maailma on huomenna ja kuukauden ja puolen vuoden päästä edelleen sekaisin? Mitä merkitystä millään, mitä teen, oikeastaan on?
Mitä tässä voisi tehdä, kun alkaa olla todella, todella, todella lopussa?
Kommentit (78)
En osaa auttaa, mutta minulla on tuo sama vaikeus, eli alkaa jo hiljalleen tuntua siltä ettei millään ole mitään väliä enää kun pandemia vaan jatkuu ja jatkuu, kenties jopa vuosia. En oikeasti yhtään ihmettele, että esim. osa nuorista aikuisista on vaan päättänyt jatkaa elämää kuten ennenkin ja kulkee yökerhoissa ja tapahtumissa. Se voisi olla henkisesti helpompi tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pala kerrallaan joka päivä.
Viihtyisä koti, terveellinen ruoka ja itsestä huolehtiminen. Niillä minä menen. Helsingissä kaksi koululaista jotka nyt kuljetankin kouluun...
Onko teillä työnantajan puolesta tarjolla kriisi/keskusteluapua? Tai lapsiperheille kunnalta/kaupungilta?
Itselläkin ahdistunut olotila ja keväällä jo teki mieli olla yhteydessä johonkin auttavaan puhelimeen mielenterveyden takia. Jatkuva epävarmuus puuduttaa ja kaikki on peruttu ja on turha ja väkinäinen olo tehdä mitään kun kaikki muuttuu kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin elämäntavat kuntoon. Terveellistä ruokaa säännöllisesti, liikuntaa sopivasti, ehdottomasti RIITTÄVÄSTI UNTA. Poikkeusoloissa unohtuu liian helposti itsestä huolehtiminen ja arjen rutiinit. Some kiinni ja uutiset pannaan, sovi vaikka jonkun kaverin kanssa että jakaa sinulle ehdottoman tärkeät asiat vaikka kerran päivässä. Keskusteluapua saa terveydenhuollosta, jos tuntuu tarpeelliselta.
Kaikillahan se on sama juttu, joten mitä valitat ap.
Semmosta se elämä on.
On jo tuhansia kertoja uutisoitu ja selitetty, että tämä tulee olemaan uusi normaali tilanne ihmisille.
Että ihmisten tulee tottua tiettyyn määrään epävarmuutta elämässä, että mikään ei enää koskaan palaa ennalleen jne.
Näitä asioita on pohdittu erilaisissa artikkeileissa blogeissa ja kirjoituksissa.
Eivät asiat miksikään muutu valittamalla jatkuvasti: että en jaksa, minä en jaksa.
On pakko jaksaa ja sopeutua, kun muita mahdollisuuksia ei kertakaikkiaan ole, ainakaan tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua jotenkin ärsyttää että tälläsistä asioista ei puhuta. Olen varma että meitä on paljon mutta kaikki yrittää tsempata ihan liikaa. Miksi ei voida ääneen sanoa että maailma on aivan vi*ullaan? Kaikki esittää että kaikki on ihan normaalisti. Ei ole!!! Mua väsyttää enemmän tää yrittämisen yrittäminen kuin rehellinen tilanteen myöntäminen.
Korona tulee kestämään vuosia. Kannattaa jos asennoitua siihen että arkeen on palattava vaikka korona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin elämäntavat kuntoon. Terveellistä ruokaa säännöllisesti, liikuntaa sopivasti, ehdottomasti RIITTÄVÄSTI UNTA. Poikkeusoloissa unohtuu liian helposti itsestä huolehtiminen ja arjen rutiinit. Some kiinni ja uutiset pannaan, sovi vaikka jonkun kaverin kanssa että jakaa sinulle ehdottoman tärkeät asiat vaikka kerran päivässä. Keskusteluapua saa terveydenhuollosta, jos tuntuu tarpeelliselta.
Kyllä kuule lapsistaan vastuussa olevan aikuisen on pakko uutisia seurata.
Minä en myöskään meinaa jaksaa. Olen opiskelija, ja päivät ovat loputonta sisällä istumista. En saa mitään aikaiseksi ja nyt yritän väkisin vääntää kesäopintojen etätenttejä ennen deadlinea. Kaikki valuu ohi kun ei ole mitään rutiinia ja kaiken voi tehdä huomenna. Mies jäi työttömäksi, säästöt menivät eikä rahaa ole mihinkään. Minusta myös tulee todella tiukka rahankäyttäjä kun tiedän, ettei rahaa ole, ja stressaan ihan kauheasti sitä, miten nyt oikein pärjäämme. En meinaa haluta ostaa uusia kenkiäkään, vaikka vanhoissa on jo reikä kummassakin.
Tuntuu, että mielenterveys prakaa ihan huolella, en jaksa tehdä mitään ja olen kuin sumussa. Toivoisin, että olisi edes jotain rutiinia arkeen, että pääsisi kodin ulkopuolelle. Mietin, että kauanko miehen työttömyyttä mahtaa kestää, ja vieläkö pitää pahempaan varautua. Ja kun istun pääasiassa kotona, aikaa miettimiseen on ihan liikaa! Olen alkanut kyseenalaistaa alavalintaani vaikka oikeasti rakastan tätä alaa, ja myös omia kykyjäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin elämäntavat kuntoon. Terveellistä ruokaa säännöllisesti, liikuntaa sopivasti, ehdottomasti RIITTÄVÄSTI UNTA. Poikkeusoloissa unohtuu liian helposti itsestä huolehtiminen ja arjen rutiinit. Some kiinni ja uutiset pannaan, sovi vaikka jonkun kaverin kanssa että jakaa sinulle ehdottoman tärkeät asiat vaikka kerran päivässä. Keskusteluapua saa terveydenhuollosta, jos tuntuu tarpeelliselta.
Kyllä kuule lapsistaan vastuussa olevan aikuisen on pakko uutisia seurata.
Mutta ei uutisia ja somea ole pakko seurata koko päivää. Katsoo vaikka iltauutiset kerran päivässä tai lukee päivän pääuutiset kerran tai kaksi päivässä. Pysyy varmasti riittävästi kartalla siitä, mitä maailmassa tapahtuu mutta ei uppoa liiaksi koronasuohon.
Ammattiapu olisi varmasti hyödyksi. Epävarmaa maailma on ollut aina, nyt se on vain realisoitunut poikkeuksellisen näkyvästi. Keskity niihin asioihin joihin voit vaikuttaa ja hyväksy se, mihin et voi vaikuttaa. Ja pysy pois vähintään iltapäivälehdistä ja av:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"CDC: One quarter of young adults contemplated suicide during pandemic
One in four young adults between the ages of 18 and 24 say they've considered suicide in the past month because of the pandemic, according to new CDC data that paints a bleak picture of the nation's mental health during the crisis."
https://www.politico.com/news/2020/08/13/cdc-mental-health-pandemic-394…
Milloin meilläkin politikot ymmärtävät sen, että yhteiskunnan sulkemisen myötä nuoret ihmiset todella kuolevat, kuolevat itsemurhaan, eikä kovinkaan todennäköisesti koronaan.
Milloin he ymmärtävät tämän, että valtion tulevaisuuden veronmaksajat eivät kuolekaan koronaan, mutta kuolevat yhteiskunnan sulkemisen aiheuttaman masennuksen vuoksi oman käden kautta.
Ehkä, ehkä tätä pitäisi miettiä tältäkin kantilta uudelleen. Riskiryhmiä pitää toki suojella, mutta muuten Ruotsi taitaa olla oikealla tiellä.
Todennäköistähän se on, että jos pandemian vuoksi ei ole töitä ja velat kasaantuu niskaan ja kohta TALOSI lähtee alta ja pian näyttää siltä että olet koditon ja sitten ihminen on aika toivoton ja alkaa harkitsemaan jo itsemurhaa. Ei pitäisi olla yllättävää, mutta politikot ummistaa silmänsä tälle.
Vierailija kirjoitti:
Mua jotenkin ärsyttää että tälläsistä asioista ei puhuta. Olen varma että meitä on paljon mutta kaikki yrittää tsempata ihan liikaa. Miksi ei voida ääneen sanoa että maailma on aivan vi*ullaan? Kaikki esittää että kaikki on ihan normaalisti. Ei ole!!! Mua väsyttää enemmän tää yrittämisen yrittäminen kuin rehellinen tilanteen myöntäminen.
Juuri näin. Pahassa olossa vellominen ja valittaminen ei auta yhtään, mutta onhan se ihan sairasta myös suorittaa tätä korona-aikaa tekohymy naamalla Kolin huipulla pataleipää leipoen ja etäpalaveria pitäen ja esittää, että kaikki ei olisi maailmassa päin v*ttua.
Ette te varmaan muidenkaan tautien takia ole pelosta halvaantuneita koko ajan? Yrittäkää suhteuttaa asioita ja laskea myös todennäköisyyksiä. Suomessa jyllää kymmeniä koronaa pahempia tauteja koko ajan, eikä kukaan pelkää tai varo niitä mitenkään. Se hyväksytään vain huonoksi tuuriksi, kun sellaisen saa.
Puhumattakaan siitä, että onnettomuuksia tapahtuu koko ajan. Auto-onnettomuuksissa on tässä kuussa kuollut enemmän nuoria kuin koronaan koko vuonna. Kuka pelkää? Miksei autoilua kielletä?
Eli pelko pois ja leikitään mukana ja keksitään mielekästä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
"CDC: One quarter of young adults contemplated suicide during pandemic
One in four young adults between the ages of 18 and 24 say they've considered suicide in the past month because of the pandemic, according to new CDC data that paints a bleak picture of the nation's mental health during the crisis."
https://www.politico.com/news/2020/08/13/cdc-mental-health-pandemic-394…
Milloin meilläkin politikot ymmärtävät sen, että yhteiskunnan sulkemisen myötä nuoret ihmiset todella kuolevat, kuolevat itsemurhaan, eikä kovinkaan todennäköisesti koronaan.
Milloin he ymmärtävät tämän, että valtion tulevaisuuden veronmaksajat eivät kuolekaan koronaan, mutta kuolevat yhteiskunnan sulkemisen aiheuttaman masennuksen vuoksi oman käden kautta.
Ehkä, ehkä tätä pitäisi miettiä tältäkin kantilta uudelleen. Riskiryhmiä pitää toki suojella, mutta muuten Ruotsi taitaa olla oikealla tiellä.
Todennäköistähän se on, että jos pandemian vuoksi ei ole töitä ja velat kasaantuu niskaan ja kohta TALOSI lähtee alta ja pian näyttää siltä että olet koditon ja sitten ihminen on aika toivoton ja alkaa harkitsemaan jo itsemurhaa. Ei pitäisi olla yllättävää, mutta politikot ummistaa silmänsä tälle.
Mitä meillä Suomessa on nyt suljettu?
Vierailija kirjoitti:
"CDC: One quarter of young adults contemplated suicide during pandemic
One in four young adults between the ages of 18 and 24 say they've considered suicide in the past month because of the pandemic, according to new CDC data that paints a bleak picture of the nation's mental health during the crisis."
https://www.politico.com/news/2020/08/13/cdc-mental-health-pandemic-394…
Milloin meilläkin politikot ymmärtävät sen, että yhteiskunnan sulkemisen myötä nuoret ihmiset todella kuolevat, kuolevat itsemurhaan, eikä kovinkaan todennäköisesti koronaan.
Milloin he ymmärtävät tämän, että valtion tulevaisuuden veronmaksajat eivät kuolekaan koronaan, mutta kuolevat yhteiskunnan sulkemisen aiheuttaman masennuksen vuoksi oman käden kautta.
Ehkä, ehkä tätä pitäisi miettiä tältäkin kantilta uudelleen. Riskiryhmiä pitää toki suojella, mutta muuten Ruotsi taitaa olla oikealla tiellä.
Todennäköistähän se on, että jos pandemian vuoksi ei ole töitä ja velat kasaantuu niskaan ja kohta TALOSI lähtee alta ja pian näyttää siltä että olet koditon ja sitten ihminen on aika toivoton ja alkaa harkitsemaan jo itsemurhaa. Ei pitäisi olla yllättävää, mutta politikot ummistaa silmänsä tälle.
Nimenomaan mielenterveysongelmat ovat tämän koronan takia paljon suurempi riski ja rahanmeno ja hengenmeno kuin korona tautina. Älkää hyvät ihmiset pelätkö niin paljon. Jos pelkäätte uutisia, älkää katsoko niitä. Ette te hyödy yhtään mitään siitä, että näette joka päivä että 20 suomalaista sairastui koronaan! Mitä se teidän elämäänne OIKEASTI kuuluu?
Maailmanlopun odotustahan tämä on.