Miesystäväni mielestä ylireagoin hänen tyttärensä minuun kohdistamaani ulkonäköarvosteluun

Jätit oleellisen kertomatta: millä tavalla ja minkä ikäinen?

Jos 6-7 v. sanoo et "sulla on vähän ohuempi tukka ku äitillä", niin se on eri asia jos 12 v sanoo et "v itun läs ki"

Eli annapa tulla - rehellisesti - niitä yksityiskohtia.

Lapsi varmasti haluaisi, että kaikki olisi ennallaan, että äiti ja isi olisivat yhdessä. Näinpä hän protestoi ja arvostelee "tunkeutujaa", ihan normaalia käytöstä mun nähdäkseni. 

Kenties testaa mitä kestät / miten sut sais "häädettyä".

Itse olen tullut "uutena" perheeseen, jossa kaksi lasta teini-iässä, eli vanhempia kuin sinun tapauksessasi.

En yrittänyt olla "äitipuoli" tai kaveri, vaan yksi luotettava ja turvallinen aikuinen ajanmyötä. 

 

Tsemppiä ja nahkankovetusta! =)

Mites olisi jos ihan itse sanoisit lapselle, että "en pidä siitä että arvostelet ulkonäköäni. Se on huonoa käyttäytymistä ja sitä ei pidä tehdä missään". 

Vierailija kirjoitti:

Jätit oleellisen kertomatta: millä tavalla ja minkä ikäinen?

Jos 6-7 v. sanoo et "sulla on vähän ohuempi tukka ku äitillä", niin se on eri asia jos 12 v sanoo et "v itun läs ki"

Eli annapa tulla - rehellisesti - niitä yksityiskohtia.

Ei hän nyt sentään hauku, mutta kommentit ovat luokkaa "sulla on aika roikkuva vatsa". Tyttö on 11-vuotias.

-ap-

Ei voi kommentoida, kun ei tiedä törkeysastetta. 

Minun ulkonäköäni ovat kommentoineet kaksi vieraiden perheiden 5-10 v tyttöä. Molemmat olivat vähän ongelmatapauksia muutenkin, joten annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. 

Oletko lapselle sanonut asiasta? Onko minkä ikäinen lapsi? (Siinä on iso ero onko lapsi 7 vai 12)

Millä tavoin lapsi arvostelee? Jos on 7-vuotias niin sen ikäinen vielä saattaa möläyttää asioita ymmärtämättä vielä että se voi toista loukata. Toki et ole kasvatusvastuussa lapsesta, mutta itse tilanteessa lapsen kanssa puhuisin asiasta ja sanoisin myös miehelle että asiasta on puhuttu kun hän ei sitä tehnyt. Jos jatkuu eikä mies tee mitään niin sitten en enää osaa sanoa mikä olisi ratkaisu asiaan. Yksi vaihtoehto olisi vaan hommata oma asunto eikä olla lapsen kanssa tekemissä kun ei kerta osaa käyttäytyä.

Miten lapsi reagoi, kun puutut hänen käytökseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätit oleellisen kertomatta: millä tavalla ja minkä ikäinen?

Jos 6-7 v. sanoo et "sulla on vähän ohuempi tukka ku äitillä", niin se on eri asia jos 12 v sanoo et "v itun läs ki"

Eli annapa tulla - rehellisesti - niitä yksityiskohtia.

Ei hän nyt sentään hauku, mutta kommentit ovat luokkaa "sulla on aika roikkuva vatsa". Tyttö on 11-vuotias.

-ap-

No voi ihan asiallisesti sanoa, että tuon ikäisenä pitäisi jo alkaa suodattaa sitä mitä ja miten toisille puhuu eli ihan vaan opettaa käytöstapoja. Ei siitä tarvitse sen enempää itseensä ottaa. 

Tarvitset prinssiä pelastamaan itsesi pahan pahan lapsen kynsistä? Vain miksi kantelet etkä ole itse toimiva subjekti?

Missä kunnioitus? Jo pienille voi opettaa hyvät käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi reagoi, kun puutut hänen käytökseen?

En ole reagoinut mitenkään, kun en tiedä mikä olisi paras tapa reagoida. Olen ollut kuin en olisi kuullutkaan.

-ap-

Lapsi on sen ikäinen että varmasti menee perille kun selittää ettei toisten ulkonäköä sovi arvostella, koska se on rumaa käytöstä ja voi toista loukata. Sanot myös ettei hän itsekään varmasti tykkäisi jos joku sanoisi hänen ulkonäöstä jotain rumasti.

Jos tuollainen käytös jatkuu niin sitten voi jo päätellä että tekee sitä tahallaan ja silloin pitää jo puuttua siihen miksi hän tekee niin.

Jos tytär puhuu sinulle kahden kesken noita arvostelujaan, niin ainakin itse puuttuisin asiaan heti välittömästi ja sanoisin, ettei noin pidä sanoa, vaan pitäisi olla positiivinen jne. Mulla on oman pojan kanssa ollut vastaavaa eli poika on töksäytellyt kaikenlaista ajattelematta miltä se tuntuu. Hänellä on kielenkehityksen ongelmaa, joten sen vuoksi hän ei välttämättä itse ilman ohjausta ymmärrä niin helpolla, ettei kaikkea pidä möläytellä kaikille. Ja muutenkin, jos lapsi ei itse tajua miten toimia oikein, niin aikuisen tehtävä on joka tapauksessa ohjata häntä.

Mä olen aina sanonut että tiedätkös että ihmisiä tulee kaikennäköisinä ja kokoisina? Sanoisin myös yllättäen, kun olette kaikki yhdessä että tiedätkös ukkoseni, tyttäresi sanoi minua tänään lihavaksi kun olimme kahdestaan kotona ennen kuin sinä tulit kotiin. Jos mies tuossa tilanteessa ei toruisi lastaan, niin lopettaisin suhteen, koska oleellinen olisi selvinnyt.

Aikuisen nyt vaan on kestettävä erilaisia asioita. Sinusta ei pidetä ja siksi arvostelu. Voit sanoa asiallisesti että eikö sinulle ole opetettu ettei ole kohteliasta arvostella toisten ulkonäköä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätit oleellisen kertomatta: millä tavalla ja minkä ikäinen?

Jos 6-7 v. sanoo et "sulla on vähän ohuempi tukka ku äitillä", niin se on eri asia jos 12 v sanoo et "v itun läs ki"

Eli annapa tulla - rehellisesti - niitä yksityiskohtia.

Ei hän nyt sentään hauku, mutta kommentit ovat luokkaa "sulla on aika roikkuva vatsa". Tyttö on 11-vuotias.

-ap-

Itsellä on suurinpiirtein tuon ikäinen tyttö ja tuossa iässä on iskenyt joku erityinen kiinnostus ulkonäköön, onko sitten esimurkkuutta vai mitä... Mutta ennen kaikkea se on kohdistunut itseen, vaikka selvästi mittailee ja arvioi mielessä kaikenlaista.

Rumaa käytöstähän tuo on sanoa nyt tuolla tavalla, mutta ei kai ihmekään kun omat vanhemmat/oma vanhempi antaa tuolla tavalla käyttäytyä?

Miten itse reagoit noissa tilanteissa? Ts. minkä viestin välität tytölle reaktiollasi?

Onhan se hyvä opettaa näitäkin asioita, etteivät huomauttelu ja sen taustalla oleva asenne jää tavaksi.

Kuinka kauan olet ollut kuvioissa ja kuinka pitkä aika erosta on?

Minä olisin ainakin alkanut juttelemaan lapsen kanssa hänen sanomisistaan. Ei mitenkään ikävästi ja nolaa asti, vaan niin että lapsi tajuaa asian ja muistaa sen vastaisuudessakin. Hän pystyy kyllä kohteliaaseen käytökseenkin, mutta se tulee vasta sitten, kun hän kunnioittaa sinua. Joskus se kunnioitus voi olla tiukassa.

Joskus myös sanomiset voivat olla ihan suoraan vanhemmilta opittua ja tällainen käytös on voinut olla heillä ihan hyväksyttävää. Voi olla ihan normaalia, että vaikka isukki sanoo toisesta ihmisestä ikävästi ja asialle on sitten kiva yhdessä hirnua. Jos siis miehen mielestä asia on ihan ok, niin katsoisin häntä erilaisin silmin. Olen itse täysin allerginen muiden ulkonäön arvosteluun, joten stoppaan tuollaiset puheet samantien ja selitän asian auki heti.

Miehen tytär noin saman ikäisenä arvosteli Kaija Koon pyöreää olemusta niin puutui heti siihen ettei toisen ulkonäöstä saa puhua tuohon sävyyn. Sinulla on ap aikuisena vanhemman velvollisuudet puuttua tuollaiseen käytökseen, etkä voi olla noissa tilanteissa passiivisena tilanteen vietävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet ollut kuvioissa ja kuinka pitkä aika erosta on?

Minä olisin ainakin alkanut juttelemaan lapsen kanssa hänen sanomisistaan. Ei mitenkään ikävästi ja nolaa asti, vaan niin että lapsi tajuaa asian ja muistaa sen vastaisuudessakin. Hän pystyy kyllä kohteliaaseen käytökseenkin, mutta se tulee vasta sitten, kun hän kunnioittaa sinua. Joskus se kunnioitus voi olla tiukassa.

Joskus myös sanomiset voivat olla ihan suoraan vanhemmilta opittua ja tällainen käytös on voinut olla heillä ihan hyväksyttävää. Voi olla ihan normaalia, että vaikka isukki sanoo toisesta ihmisestä ikävästi ja asialle on sitten kiva yhdessä hirnua. Jos siis miehen mielestä asia on ihan ok, niin katsoisin häntä erilaisin silmin. Olen itse täysin allerginen muiden ulkonäön arvosteluun, joten stoppaan tuollaiset puheet samantien ja selitän asian auki heti.

Isukki?! Äitylit ei koskaan puhu muista pahaa lasten kuullen?!