Miesystäväni mielestä ylireagoin hänen tyttärensä minuun kohdistamaani ulkonäköarvosteluun

Jos loukkaannut, on se oli reagointia. Jos kiinnität huomion ja kasvatat lasta olemaan arvostelematta toisten ulkonäköä, on se normaalimpaa reagiontia.

Aikuiselta opittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet ollut kuvioissa ja kuinka pitkä aika erosta on?

Minä olisin ainakin alkanut juttelemaan lapsen kanssa hänen sanomisistaan. Ei mitenkään ikävästi ja nolaa asti, vaan niin että lapsi tajuaa asian ja muistaa sen vastaisuudessakin. Hän pystyy kyllä kohteliaaseen käytökseenkin, mutta se tulee vasta sitten, kun hän kunnioittaa sinua. Joskus se kunnioitus voi olla tiukassa.

Joskus myös sanomiset voivat olla ihan suoraan vanhemmilta opittua ja tällainen käytös on voinut olla heillä ihan hyväksyttävää. Voi olla ihan normaalia, että vaikka isukki sanoo toisesta ihmisestä ikävästi ja asialle on sitten kiva yhdessä hirnua. Jos siis miehen mielestä asia on ihan ok, niin katsoisin häntä erilaisin silmin. Olen itse täysin allerginen muiden ulkonäön arvosteluun, joten stoppaan tuollaiset puheet samantien ja selitän asian auki heti.

Isukki?! Äitylit ei koskaan puhu muista pahaa lasten kuullen?!

Mutta isukin mielestä oma pikku prinsessa ei tehnyt pahaa arvostellessaan. Hän on siis osasyyllinen.

Jättäisin tuollaisen miehen.

Mutta puhuiko lapsi totta?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olet ollut kuvioissa ja kuinka pitkä aika erosta on?

Minä olisin ainakin alkanut juttelemaan lapsen kanssa hänen sanomisistaan. Ei mitenkään ikävästi ja nolaa asti, vaan niin että lapsi tajuaa asian ja muistaa sen vastaisuudessakin. Hän pystyy kyllä kohteliaaseen käytökseenkin, mutta se tulee vasta sitten, kun hän kunnioittaa sinua. Joskus se kunnioitus voi olla tiukassa.

Joskus myös sanomiset voivat olla ihan suoraan vanhemmilta opittua ja tällainen käytös on voinut olla heillä ihan hyväksyttävää. Voi olla ihan normaalia, että vaikka isukki sanoo toisesta ihmisestä ikävästi ja asialle on sitten kiva yhdessä hirnua. Jos siis miehen mielestä asia on ihan ok, niin katsoisin häntä erilaisin silmin. Olen itse täysin allerginen muiden ulkonäön arvosteluun, joten stoppaan tuollaiset puheet samantien ja selitän asian auki heti.

Ei. Kohteliaisuus ja ihmisten peruskunnioittaminen tulee ensin, sitten vasta mikäli toinen ei ole sen arvoinen, voi miettiä onko itsenkään tarpeellista olla. Ei missään nimessä niin että on oikeus haukkua, arvostella ja puhua rumasti, ja sitten vasta jos toinen onkin hyvä tyyppi, ollaan asiallisia ja puhutaan kivasti.

Vierailija kirjoitti:

Miehen tytär noin saman ikäisenä arvosteli Kaija Koon pyöreää olemusta niin puutui heti siihen ettei toisen ulkonäöstä saa puhua tuohon sävyyn. Sinulla on ap aikuisena vanhemman velvollisuudet puuttua tuollaiseen käytökseen, etkä voi olla noissa tilanteissa passiivisena tilanteen vietävissä.

Entä lapsen omien vanhempien velvollisuus puuttua oman lapsensa käytökseen? Isää ei ainakaan ilmeisesti kiinnosta. Aina olen ihmetellyt kuinka vanhemmat odottavat jonkun muun kasvattavan ja kun ei toisen kasvatus sovikaan niin sit huudetaan.

eri

No onko se vatsa roikkuva vai ei?

Muistakaahan rakkaat kasvattajat sitten olla koskaan arvostelematta itseänne esim. peilin edessä. Jos arvostelette itseänne, voi kun minulla on huono iho, hyi kun vatsani roikkuu jne, niin lapsille tulee huono kuva itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tytär noin saman ikäisenä arvosteli Kaija Koon pyöreää olemusta niin puutui heti siihen ettei toisen ulkonäöstä saa puhua tuohon sävyyn. Sinulla on ap aikuisena vanhemman velvollisuudet puuttua tuollaiseen käytökseen, etkä voi olla noissa tilanteissa passiivisena tilanteen vietävissä.

Entä lapsen omien vanhempien velvollisuus puuttua oman lapsensa käytökseen? Isää ei ainakaan ilmeisesti kiinnosta. Aina olen ihmetellyt kuinka vanhemmat odottavat jonkun muun kasvattavan ja kun ei toisen kasvatus sovikaan niin sit huudetaan.

eri

Onko isä ollut läsnä tilanteissa?

Olisin taputtanut tyytyväisenä röllykkääni ja sanonut, että niin on.

Vierailija kirjoitti:

Olisin taputtanut tyytyväisenä röllykkääni ja sanonut, että niin on.

Tuollaiset tilanteet on juuri niitä eläviä oppimateriaaleja, joita aikuinen ei saisi koskaan ohittaa. :D Ja mitä ap osoitti? Vaikeminen on sitä hiljaista hyväksyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tytär noin saman ikäisenä arvosteli Kaija Koon pyöreää olemusta niin puutui heti siihen ettei toisen ulkonäöstä saa puhua tuohon sävyyn. Sinulla on ap aikuisena vanhemman velvollisuudet puuttua tuollaiseen käytökseen, etkä voi olla noissa tilanteissa passiivisena tilanteen vietävissä.

Entä lapsen omien vanhempien velvollisuus puuttua oman lapsensa käytökseen? Isää ei ainakaan ilmeisesti kiinnosta. Aina olen ihmetellyt kuinka vanhemmat odottavat jonkun muun kasvattavan ja kun ei toisen kasvatus sovikaan niin sit huudetaan.

eri

Läsnäolevalla on välitön velvollisuus puuttua, eikä kannella ja odottaa, että joku jälkikäteen hoitaa tilanteen, jossa ei ole länsä ja täyttä varmuutta mitä on taphtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tytär noin saman ikäisenä arvosteli Kaija Koon pyöreää olemusta niin puutui heti siihen ettei toisen ulkonäöstä saa puhua tuohon sävyyn. Sinulla on ap aikuisena vanhemman velvollisuudet puuttua tuollaiseen käytökseen, etkä voi olla noissa tilanteissa passiivisena tilanteen vietävissä.

Entä lapsen omien vanhempien velvollisuus puuttua oman lapsensa käytökseen? Isää ei ainakaan ilmeisesti kiinnosta. Aina olen ihmetellyt kuinka vanhemmat odottavat jonkun muun kasvattavan ja kun ei toisen kasvatus sovikaan niin sit huudetaan.

eri

Läsnäolevalla on välitön velvollisuus puuttua, eikä kannella ja odottaa, että joku jälkikäteen hoitaa tilanteen, jossa ei ole länsä ja täyttä varmuutta mitä on taphtunut.

Heti puuttumisessa on kaksi kasvatus linjaa se että käytös ei ole sopiva sekä se että puoliaan osata pitää pitää.

Sille oman puolison kullannupulle voi sanoa: minulle sinä et puhu noin. Etkä kenellekään muullekkaan. Sellainen on huonoa käytöstä, josta tulee ongelmia.

Onko ylireagointia, jos on niinkuin ei olisi kuullut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten lapsi reagoi, kun puutut hänen käytökseen?

En ole reagoinut mitenkään, kun en tiedä mikä olisi paras tapa reagoida. Olen ollut kuin en olisi kuullutkaan.

-ap-

Tämä on kyllä ylireagointia!!

Antaisin ympäri korvia. Oppiipahan nulikka olemaan

Äitinsä käskenyt sanomaan

Olin au pairina ja hoitolapset arvostelivat mua pokkana mulle samalla lailla. Tosi törkeitä. Menin lukkoon koska kiusaamistaustaa yms, mutta eivät siis halunneet että heillä on enää siinä iässä lastenhoitajaa (n.10v)