Tein lasun

Aivan hirvittävän kurjalta tuntuu. Korkea kynnys lähteä mitään ilmoja tekemään, mutta naapurista on kuulunut jo useita kuukausia päivittäinen pienten lasten hätääntynyt itku,toisen vanhemman karjuminen ja lopullinen niitti tuli tämän aamun useamman tunnin huutosessioiden jälkeen. Miksi vanhemmat eivät vain osaa puhua lapsilleen kauniisti, lohduttaa tai kuunnella heitä? Sensijaan uhkaillaan rappukäytävään heittämisellä, vanhemman omalla häipymisellä kotoa, huudetaan "mitä sä itket, mitä sä itket?!?!! Ole nyt jo hiljaa, ei tota jaksa kuunnella!!! Ole hiljaa!!!!" Ja lapsi itkee lohduttomasti toisen vanhempansa perään.. Mitä te lapsillenne jatkuvasti raivoavat vanhemmat oikein kuvittelette lapsen ymmärtävän tuollaisesta kiljumisesta, joka vain saa lapsenne entistäkin hätääntyneemmäksi ja taatusti tuottaa lisäongelmia ja psyykksiä vaurioita? Mikä on, ettei ole mitään kykyä asettua oman lapsen asemaan? Sensijaan käytettään omaa henkistä ylivaltaa pieniin, jotka ovat puolustuskyvyttömiä vanhemman vihaa,turhautumista ja raivoa vastaan. No, toivottavasti perheeseen tulee jotain apua, jotta täälläkin saadaan taas nukkua yöt.