Lue keskustelun säännöt.
Tein lasun
19.08.2020 |
Aivan hirvittävän kurjalta tuntuu. Korkea kynnys lähteä mitään ilmoja tekemään, mutta naapurista on kuulunut jo useita kuukausia päivittäinen pienten lasten hätääntynyt itku,toisen vanhemman karjuminen ja lopullinen niitti tuli tämän aamun useamman tunnin huutosessioiden jälkeen. Miksi vanhemmat eivät vain osaa puhua lapsilleen kauniisti, lohduttaa tai kuunnella heitä? Sensijaan uhkaillaan rappukäytävään heittämisellä, vanhemman omalla häipymisellä kotoa, huudetaan "mitä sä itket, mitä sä itket?!?!! Ole nyt jo hiljaa, ei tota jaksa kuunnella!!! Ole hiljaa!!!!" Ja lapsi itkee lohduttomasti toisen vanhempansa perään.. Mitä te lapsillenne jatkuvasti raivoavat vanhemmat oikein kuvittelette lapsen ymmärtävän tuollaisesta kiljumisesta, joka vain saa lapsenne entistäkin hätääntyneemmäksi ja taatusti tuottaa lisäongelmia ja psyykksiä vaurioita? Mikä on, ettei ole mitään kykyä asettua oman lapsen asemaan? Sensijaan käytettään omaa henkistä ylivaltaa pieniin, jotka ovat puolustuskyvyttömiä vanhemman vihaa,turhautumista ja raivoa vastaan. No, toivottavasti perheeseen tulee jotain apua, jotta täälläkin saadaan taas nukkua yöt.
Kommentit (83)
Kiitos, ap. Teit aivan oikein.
Tuttavaperheessäni oli äiti, joka huusi lapsilleen aina isän ollessa töissä. Naapurit eivät olleet uskaltaneet valittaa asiasta mihinkään, ja vasta vanhempien erottua ja äidin muutettua pois isä sai kuulla naapureilta tästä huutamisesta. Myöhemmin kävi ilmi, että tällä äidillä oli myös tapana lyödä lapsiaan - usean vuoden ajan, siis. Lasten ollessa äidillään tämä myös joi itsensä humalaan.
En tällä tarkoita, että jokainen lapsilleen huutava vanhempi olisi myös fyysisesti väkivaltainen. Kuitenkin jatkuva huuto voi olla merkki vanhemman väsymyksestä tai kertakaikkisesta kyvyttömyydestä. Naapurina näet ja kuulet asioita, joista esimerkiksi opettajalla ei ole mitään tietoa. Saatat olla ainoa, joka pystyi tässä asiassa auttamaan. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme valittaneet sulle monta kertaa siitä, että tupakan savusi tulee meidän asuntoon. Ikävä ettet voi polttaa ulkona, vaan altistat meidän lapset passiiviselle tupakoinnille.
Se marihuanan haju on nyt viimeinen niitti. Ei haluta huumeiden hajua meidän asuntoon. Joudun ikävä kyllä ilmoittamaan poliisille että asunnossanne poltetaan huumeita.
T. Naapurisi
Kuulostaa ihan mun entisiltä naapureilta. Enemmän se meteli ja karjunta vitutti mutta välillä myös huolestutti. Vaikutti siltä että lapset suljettiin rappukäytävään huutamaan "jäähylle" mikä oli jo aika härskiä.
Mietin monta kertaa pitäisikö tehdä lasu mutta en halunnut riskiä että se mamma vyöryy sillä seinien läpi kuululla raivolla mun päälle. Onneksi muuttivat pois niin ei tarvinnut miettiä sitä.
Mikä on se konkreettinen keino jolla sos.toimi tällaisessa tapauksessa lähtee hoitamaan asiaa? Miten se ryhtyy auttamaan perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyksen jälkeinen masennus, väsymys, taloudelliset vaikeudet, jne.
Mikään ei hoidu karjumalla lapsille.
Väitettiinkö lainauksessa, että hoituisi? Siinä oli niitä syitä mikä saa aikuisen käyttäytymään väärin lapsia kohtaan. Kun sitä ulospääsyä tilanteesta ei ole ei osata myöskään käyttäytyä tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Aloittaja perää lasten asemaan asettumista, mutta osaako hänkään joka on elänyt sen suht normaalin lapsuuden asettua aikuisen asemaan, jolla ei ole ollut sitä normaalia lapsuutta?
Ihan outo ajatustapa. Jos aikuinen on kokenut kaltoinkohtelua, ei sitä voi millään tekosyyllä siirtää jälkipolville. Ei tässä kuulu tuntea empatiaa ihmiselle, joka käyttää henkistäväkivaltaa tai ylivaltaa lastaan kohtaan. Jos kokee tulleensa lapsena kaltoinkohdelluksi, ei kykene empatiaan tai luulee olevansa oikeutettu kohtelemaan muita huonosti tämän takia, voisi jättää ne lapset tekemättä.
Ei niitä lapsuuden kokemuksia välttämättä kovin aktiivisesti reflektoi ennen kuin oma lapsi syntyy. Sitä kuittaa, että itseä kasvatettiin ihan samalla tavalla kuin naapurin Liisaa. Ja esimerkiksi joka toista lasta on varmaan tukistettu 80-luvulla ja käsketty lopettamaan se kiukuttelu niin että on pitänyt tukahduttaa omat tunteet. On epärealistinen ajatus, että kaikki henkistä tai fyysistä väkivaltaa kokeneet ihmiset luopuisivat perhehaaveista.
Hieman hedelmällisempi tapa ihan niiden lastenkin kannalta, olisi sanoa, että on ymmärrettävää että lapsuus vaikuttaa oman vanhemmuuteen ja tunteiden hallinnan vaikeuteen on apua saatavilla.
Kaikille teille vanhemmille, jotka pelkäätte käyttävänne henkistä tai fyysistä väkivaltaa neuvon: apua on saatavilla! Ja monet kamppailevat samanlaisten asioiden kanssa! Maria akatemia on yksi väylä josta voi hakea apua, mutta hyvin usein myös neuvolan psykologi/perheterapeutti voi antaa keskusteluapua tällaiseen. Lastensuojelusta voi saada myös oikeasti tällaisiin asioihin perehtyneen perhetyöntekijän avuksi. Osalla voi olla esimerkiksi lyhytterapeutin koulutus. Ylisukupolvinen väkivalta on yleensä lastensuojelussa tuttua kauraa, ja he voivat auttaa etsimään itselle oikeanlaista terapiaa. Ensimmäinen askel ei ole lähes ikinä lapsen sijoitus, vaan avun antaminen sinne arkeen. On myös olemassa hyviä kirjoja, joissa on erilaisia harjoituksia joiden avulla opetellaan sellaisia tunnetaitoja jotka olisi pitänyt jo lapsuudessa oppia.
Ymmärrän että aihe kuohuttaa monia, mutta teidän olisi hyvä ymmärtää että äärimmäisen harva vanhempi käyttää sadistista väkivaltaa lapsiin, vaan useimmiten kyseessä on tilanne, jossa vanhempi haluaa toimia oikein, mutta ei kykene kohtaamaan omia tunteitaan ja rauhoittamaan niitä. Syyllistäminen pahentaa tällaista ilmiöitä ja aiheuttaa sitä, että vanhempi ei häpeän pelossa hae apua. Apua kuitenkin on saatavilla. Hienoa ap että teit lastensuojeluilmoituksen, toivottavasti naapurisi saa apua ja tukea.
T. Alalla työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään syy oikeuta kohtelemaan lapsia huonosti. Heistä kasvaa hyvin rikkinäisiä aikuisia.
Eihän mikään oikeutakaan. Mutta pitää myös ymmärtää, että väsyneillä ja yksinäisillä yms. vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Sitä muuta vaihtoehtoa ei ole, koska ajattelu ei enää olosuhteiden tai muiden asioiden johdosta toimi normaalisti.Kun voit psyykkisesti hyvin, ilman muuta teet parempia päätöksiä- ja kun voit todella huonosti kyky tehdä hyviä päätöksiä heikentyy tai estyy kokonaan.
Ei kaikki lasten kaltoinkohtelu johdu vanhempien absoluuttisesta pahuudesta.
Mutta siksikin näissä tilanteissa hyvä tehdä lasu, että lapset saavat tarvitsemaansa apua.
Hyvin kiteytetty
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen keino jolla sos.toimi tällaisessa tapauksessa lähtee hoitamaan asiaa? Miten se ryhtyy auttamaan perhettä?
Valvoo. Eli stressaa perheen avioeron partaalle. Lasten etu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Lässyn lässyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Lässyn lässyn.
..vai lässyn lässyn.. Olipa "älyllinen" kommentti, joka ei kerro yhtään mitään. Olisit nyt edes vaivautunut kertomaan, miksi mielestäsi kommenttini oli "lässynlässyn", mutta ei -olet ilmeisesti niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsia saa kohdella miten tahansa, kunhan sinulla on oikeutesi. Paskat niistä kakaroista tai heidän tarpeistaan, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Lässyn lässyn.
..vai lässyn lässyn.. Olipa "älyllinen" kommentti, joka ei kerro yhtään mitään. Olisit nyt edes vaivautunut kertomaan, miksi mielestäsi kommenttini oli "lässynlässyn", mutta ei -olet ilmeisesti niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsia saa kohdella miten tahansa, kunhan sinulla on oikeutesi. Paskat niistä kakaroista tai heidän tarpeistaan, niinkö?
Lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Lässyn lässyn.
..vai lässyn lässyn.. Olipa "älyllinen" kommentti, joka ei kerro yhtään mitään. Olisit nyt edes vaivautunut kertomaan, miksi mielestäsi kommenttini oli "lässynlässyn", mutta ei -olet ilmeisesti niitä ihmisiä, joiden mielestä lapsia saa kohdella miten tahansa, kunhan sinulla on oikeutesi. Paskat niistä kakaroista tai heidän tarpeistaan, niinkö?
Sinä et ole koskaan saanut niitä lapsia? Ja nyt levität tuota katkeruuden kitkerään höttöä lievittääksesi omaa pahaa oloasi, kun kukaan ei huoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuollaisilta raivopäiltä menee kysymään "mikä hätänä?", ne merkkaavat naaman muistiin, ja sitten kun lasu noutaa lapsen, on syyllinenkin tiedossa. Pientä järkeä kommentteihin.
Rakas ap, lämmin kiitos sinulle! Oken superylpeä sinusta. Olisipa minustakin tehnyt joku lasun lapsena, olen samanlaisesta kodista ja meillä se hakkaaminen tosiaan jatkui kunnes täytin 18 :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Hyvä, että ihmiset kertovat tekevänsä lasu ilmoja, jos ovat riittävän huolissaan. Ehkä se saa jonkun "ihanan" vanhemman ymmärtämään sen, että seinilläkin on korvat. Kohtelepa siis lasta hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ensin kysyä naapurilta mikä hätänä.
Ei kannata. Ei kannata koskaan ottaa omalle kontolle tuollaista, että tiesi kyllä mitä naapurissa tapahtuu, mutta yritii sankarina hoitaa tilanteen itse. Sitten kun nääs tapahtuu mur hat, niin kokee olevansa vastuussa siitä.
Niin, ja epäilemättä kirkasotsainen lasuntekijä ei koe minkäänlaista omatunnon piippausta, jos naapurissa tuommoisia tapahtuisi kun hän on mennyt heittämään tulitikun tulenarkaan tilanteeseen. Koska hänhän oli oikeassa.
Voisiko porukka edes yrittää keskustella näistä asioista jotenkin fiksummin kuin ulvomalla, mitä hyvän vanhemman pitää ymmärtää ja mitä muiden ei kuulu ymmärtää. Kun kaikki eivät ole järin hyviä vanhempia eikä tilanne välttämättä parane lainkaan viranomaisen osallistumisesta sopankeittoon. Eli ennen kuin teette lasun, miettikää edes kerran asiaa siltä kantilta, että tuleeko tilanne realistisesti ajateltuna siitä paranemaan.
Jos et kykene realistiseen ajatteluun, älä tee sitä lasuakaan. Jos tilanne sitä oikeasti vaatii, joku muu tekee sen kyllä, jos et ole ainoa naapuri.
Toivon sulle Ap pa*kaa elämää. Olet säälittävä, kun et kykene menemään paikalle, vaan teit mahdollisesti lopullisen tuhon tuohon perheeseen.
Olet selvästi lapseton, etkä tiedä mitä haasteita nykypäivän lapsiperheet joutuu kohtaamaan. Edelleen, et tiedä. Teit niin tai näin se on aina väärin, aina näytät p*.ersettä jollekin suunnalle.
Tiesitkö, että jotkut lapset on temperamentiltaan_niin_vaativia , että siihen heidän huutoon ei auta mikään. Tiedän mistä puhun, oma lapsi on sellainen ollut. Ne vanhemmat menee lopulta ihan pois tolaltaan siitä PELOSTA, ETTÄ KUN TÄMÄ LAPSI HUUTAA, NIIN NAAPURI TEKEE SEN LASUN. Ja niin sinä teit, ja tekisit silloinkin, kun niiden annettaisiin vain karjua.
Mikset vain mennyt paikalle ja kertonut huolestasi?? Luuletko, että siellä ei ole monta kertaa ensin otettu syliin ja koitettu saada rauhoittumaan?!? Vai kuunteletko sinä siellä sisällä heidän kodissaan sitä, mitä tapahtuu ennen kuin se vanhempi hermostuu? Häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnyksen jälkeinen masennus, väsymys, taloudelliset vaikeudet, jne.
Mikään ei hoidu karjumalla lapsille.
Ei kyllä rauhallisesti paikallaan lässyttämälläkään - ellei sitten saa jollain ilveellä maailmaa pysäytetyksi siksi ajaksi.
Niivvarmaan. Niin kauan kuin et mainitse mitään konkreettista tapaa on viestisi vain Internetin kaistan tuhlaamista.