Lue keskustelun säännöt.
Tein lasun
19.08.2020 |
Aivan hirvittävän kurjalta tuntuu. Korkea kynnys lähteä mitään ilmoja tekemään, mutta naapurista on kuulunut jo useita kuukausia päivittäinen pienten lasten hätääntynyt itku,toisen vanhemman karjuminen ja lopullinen niitti tuli tämän aamun useamman tunnin huutosessioiden jälkeen. Miksi vanhemmat eivät vain osaa puhua lapsilleen kauniisti, lohduttaa tai kuunnella heitä? Sensijaan uhkaillaan rappukäytävään heittämisellä, vanhemman omalla häipymisellä kotoa, huudetaan "mitä sä itket, mitä sä itket?!?!! Ole nyt jo hiljaa, ei tota jaksa kuunnella!!! Ole hiljaa!!!!" Ja lapsi itkee lohduttomasti toisen vanhempansa perään.. Mitä te lapsillenne jatkuvasti raivoavat vanhemmat oikein kuvittelette lapsen ymmärtävän tuollaisesta kiljumisesta, joka vain saa lapsenne entistäkin hätääntyneemmäksi ja taatusti tuottaa lisäongelmia ja psyykksiä vaurioita? Mikä on, ettei ole mitään kykyä asettua oman lapsen asemaan? Sensijaan käytettään omaa henkistä ylivaltaa pieniin, jotka ovat puolustuskyvyttömiä vanhemman vihaa,turhautumista ja raivoa vastaan. No, toivottavasti perheeseen tulee jotain apua, jotta täälläkin saadaan taas nukkua yöt.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Synnyksen jälkeinen masennus, väsymys, taloudelliset vaikeudet, jne.
Mitä väliä!? Lopputulos on lasten kannalta sama syystä riippumatta: hulluna raivoava vanhempi. Ap, kiitos kun toimit oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se konkreettinen keino jolla sos.toimi tällaisessa tapauksessa lähtee hoitamaan asiaa? Miten se ryhtyy auttamaan perhettä?
Perhetyö, tukiperhe, tukihenkilö, perhekuntoutus, perheterapia jne. Tai jos ei muu auta niin lasten huostaanotto.
Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Tuohon lisätään vielä se, että äiti lähti useinkin (isän ollessa työreissuillaan) autolla suutuspäissään kotoa uhaten ajaa rekan alle. Jättäen kotiin meidät kolme alle kouluikäistä tai just ja just kouluikäistä lasta itkemään hysteerisenä. Äiti tuli kyllä aina 5-10 minuutin päästä takaisin kotiin, mutta paljonpa se siinä vaiheessa lohdutti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Hyvä, että ihmiset kertovat tekevänsä lasu ilmoja, jos ovat riittävän huolissaan. Ehkä se saa jonkun "ihanan" vanhemman ymmärtämään sen, että seinilläkin on korvat. Kohtelepa siis lasta hyvin.
Ei, sellainen lisäpaine ei saa "ihanaa" vanhempaa kohtelemaan lasta hyvin, koska hän tekisi niin jos pystyisi. Sen sijaan se saa hänet jättämään lapsen kohtelematta täysin, eipähän ainakaan kuulu aikuisen huutoa. Tai vaihtoehtoisesti lapsen suu tukitaan puhelimella ja karkilla, eli hänen päänsä sekoitetaan tyystin.
Älkää nostako omaa pöyristystänne ja omaatuntoanne naapurin lasta tärkeämmäksi. Älkää tehkö lasua siksi, että haluatte olla hyviä ihmisiä. Jos teette sen, tehkää se siksi että olette pohtineet ensin, miten todennäköisesti lapsen tilanne muuttuu sen jälkeen paremmaksi siitä huolimatta, että perheen tilanne oikeastaan väistämättä muuttuu huonommaksi. Jos ette ymmärrä, miksi se muka huonommaksi muuttuisi, ette ole oikealla asialla. Joko ette oikeasti ole niin hyviä ihmisiä kuin haluatte uskoa, tai sitten olette liian yksinkertaisia tajuamaan tilannetta kokonaisuutena.
Jokainen vanhempi nykyisin kyllä tietää, että seinillä on korvat. Moni arka ihminen ei enää uskalla kasvattaa lastaan, koska pelkää naapureita. Tämäkin olisi hyvä ymmärtää. Kaikilla ratkaisuilla ja toimintamalleilla on aina hintansa. Aina. Haaviin jäävät sitten ne, jotka ovat liian väsyneitä ollakseen räjähtelemättä. Lastensuojelun resurssiapparaatissa ei tietääkseni ole juurikaan käytössään välineitä, joilla väsymystä vähennetään.
Jouduin antamaan lapselleni periksi, koska pelkäsin naapureita. Sieltä olisi varmasti tullut sen sata lasua, jos olisin antanut huutaa täysillä kaikki ne vuodet ja niin kauan että ei enää jaksa huutaa. Kun mikään ei tehoa, vaan kammottavan kuuloinen huuto, suunnilleen kuin olisi kidutettavana, vaikka kyse olisi ihan mitättömästä asiasta mistä on huutonsa aloittanut ja siihen päälle vielä huutoa ”ei älä, ei älä”. Oli vain annettava liian usein naapurien takia periksi. Nyt siitä on kasvanut hyvin omaehtoinen tyranni, ja hyvin kovaääninen. Ja edelleen on annettava periksi, nykyään joudun vain itse jatkuvasti uhkaamaan, että lasu kohta noutaa sinut kun huudat, mikään muu ei auta eikä kyllä sekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ensin kysyä naapurilta mikä hätänä.
Ei kannata. Ei kannata koskaan ottaa omalle kontolle tuollaista, että tiesi kyllä mitä naapurissa tapahtuu, mutta yritii sankarina hoitaa tilanteen itse. Sitten kun nääs tapahtuu mur hat, niin kokee olevansa vastuussa siitä.
Niin, ja epäilemättä kirkasotsainen lasuntekijä ei koe minkäänlaista omatunnon piippausta, jos naapurissa tuommoisia tapahtuisi kun hän on mennyt heittämään tulitikun tulenarkaan tilanteeseen. Koska hänhän oli oikeassa.
Voisiko porukka edes yrittää keskustella näistä asioista jotenkin fiksummin kuin ulvomalla, mitä hyvän vanhemman pitää ymmärtää ja mitä muiden ei kuulu ymmärtää. Kun kaikki eivät ole järin hyviä vanhempia eikä tilanne välttämättä parane lainkaan viranomaisen osallistumisesta sopankeittoon. Eli ennen kuin teette lasun, miettikää edes kerran asiaa siltä kantilta, että tuleeko tilanne realistisesti ajateltuna siitä paranemaan.
Jos et kykene realistiseen ajatteluun, älä tee sitä lasuakaan. Jos tilanne sitä oikeasti vaatii, joku muu tekee sen kyllä, jos et ole ainoa naapuri.
Olipa kommentti! Jos lapset elävät ap:n kuvaamassa tilanteessa päivästä toiseen, tilanne ei juuri enää pahemmaksi voi mennä! Paitsi jos hirviö-vanhemmat hakkaavat ne lapsensa hengiltä! Ap toimi täysin oikein! Miksi pitäisi odottaa että ”joku muu” tekee ilmoituksen? Häh? Miksi sillä ”jollain muulla” olisi yhtään pätevämpi syy? Olisi jo aika lopettaa hullujen vanhempien suojelu ja OIKEASTI suojella lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Tuohon lisätään vielä se, että äiti lähti useinkin (isän ollessa työreissuillaan) autolla suutuspäissään kotoa uhaten ajaa rekan alle. Jättäen kotiin meidät kolme alle kouluikäistä tai just ja just kouluikäistä lasta itkemään hysteerisenä. Äiti tuli kyllä aina 5-10 minuutin päästä takaisin kotiin, mutta paljonpa se siinä vaiheessa lohdutti...
Varmaat olit v*ttumainen kakara. Osanotot äidillesi.
Ilmeisesti me kaikki kolme olimme vittumaisia kakaroita. Sattuipa äidilleni huono tuuri, kun sattui sellaisia saamaan. Kolmesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Tuohon lisätään vielä se, että äiti lähti useinkin (isän ollessa työreissuillaan) autolla suutuspäissään kotoa uhaten ajaa rekan alle. Jättäen kotiin meidät kolme alle kouluikäistä tai just ja just kouluikäistä lasta itkemään hysteerisenä. Äiti tuli kyllä aina 5-10 minuutin päästä takaisin kotiin, mutta paljonpa se siinä vaiheessa lohdutti...
Varmaat olit v*ttumainen kakara. Osanotot äidillesi.
Ilmeisesti me kaikki kolme olimme vittumaisia kakaroita. Sattuipa äidilleni huono tuuri, kun sattui sellaisia saamaan. Kolmesti.
Toiset ne on luonnevikaisia. Itse olin kunnollinen lapsi enkä näännyttänyt äitiäni niin että se olisi halunnut ajaa rekan alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Hyvä, että ihmiset kertovat tekevänsä lasu ilmoja, jos ovat riittävän huolissaan. Ehkä se saa jonkun "ihanan" vanhemman ymmärtämään sen, että seinilläkin on korvat. Kohtelepa siis lasta hyvin.
Ei, sellainen lisäpaine ei saa "ihanaa" vanhempaa kohtelemaan lasta hyvin, koska hän tekisi niin jos pystyisi. Sen sijaan se saa hänet jättämään lapsen kohtelematta täysin, eipähän ainakaan kuulu aikuisen huutoa. Tai vaihtoehtoisesti lapsen suu tukitaan puhelimella ja karkilla, eli hänen päänsä sekoitetaan tyystin.
Älkää nostako omaa pöyristystänne ja omaatuntoanne naapurin lasta tärkeämmäksi. Älkää tehkö lasua siksi, että haluatte olla hyviä ihmisiä. Jos teette sen, tehkää se siksi että olette pohtineet ensin, miten todennäköisesti lapsen tilanne muuttuu sen jälkeen paremmaksi siitä huolimatta, että perheen tilanne oikeastaan väistämättä muuttuu huonommaksi. Jos ette ymmärrä, miksi se muka huonommaksi muuttuisi, ette ole oikealla asialla. Joko ette oikeasti ole niin hyviä ihmisiä kuin haluatte uskoa, tai sitten olette liian yksinkertaisia tajuamaan tilannetta kokonaisuutena.
Jokainen vanhempi nykyisin kyllä tietää, että seinillä on korvat. Moni arka ihminen ei enää uskalla kasvattaa lastaan, koska pelkää naapureita. Tämäkin olisi hyvä ymmärtää. Kaikilla ratkaisuilla ja toimintamalleilla on aina hintansa. Aina. Haaviin jäävät sitten ne, jotka ovat liian väsyneitä ollakseen räjähtelemättä. Lastensuojelun resurssiapparaatissa ei tietääkseni ole juurikaan käytössään välineitä, joilla väsymystä vähennetään.
Jouduin antamaan lapselleni periksi, koska pelkäsin naapureita. Sieltä olisi varmasti tullut sen sata lasua, jos olisin antanut huutaa täysillä kaikki ne vuodet ja niin kauan että ei enää jaksa huutaa. Kun mikään ei tehoa, vaan kammottavan kuuloinen huuto, suunnilleen kuin olisi kidutettavana, vaikka kyse olisi ihan mitättömästä asiasta mistä on huutonsa aloittanut ja siihen päälle vielä huutoa ”ei älä, ei älä”. Oli vain annettava liian usein naapurien takia periksi. Nyt siitä on kasvanut hyvin omaehtoinen tyranni, ja hyvin kovaääninen. Ja edelleen on annettava periksi, nykyään joudun vain itse jatkuvasti uhkaamaan, että lasu kohta noutaa sinut kun huudat, mikään muu ei auta eikä kyllä sekään.
Mitä apua olet itse hakenut esim perheneuvolasta teille? Mikset tehnyt mitään vaikka tajusit ettet pärjää lapsen kanssa?
Ihan hyvä idea mutta joku voi päästä hautuumaalle. Isäni ei olisi ikinä uskonut että joku perheen ulkopuolinen on tehnyt ilmoituksen ja toteuttanut uhkauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme valittaneet sulle monta kertaa siitä, että tupakan savusi tulee meidän asuntoon. Ikävä ettet voi polttaa ulkona, vaan altistat meidän lapset passiiviselle tupakoinnille.
Se marihuanan haju on nyt viimeinen niitti. Ei haluta huumeiden hajua meidän asuntoon. Joudun ikävä kyllä ilmoittamaan poliisille että asunnossanne poltetaan huumeita.
T. Naapurisi
Minä ilmoitan myös satavarmasti poliisille jos haisee marihuana meidän rapussa tai tulee hajua asuntoon. Teen myös lasun yhtä varmasti jos on syytä epäillä että lapsia kohdellaan kaltoin.
Tätä se on kun persoonallisuushäiriöiset hankkii lapsia. Jos lapset ei saa apua, niistä kasvaa samanlaisia hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi asutaan maalla. Meillä on autisminkirjolainen lapsi, jolla myös kiljuu, huutelee, ajottain raivoaa paljonkin, heittelee leikkinä tavaroita jne. Ei uskallettaisi asua kerrostalossa kun olisi varmaan naapurit valittamassa tosin siinä tilanteessa kertoisimme rappukäytävän seinällä jo varoituksena hieman isommista elämän äänistä johtuen lapsen vammaisuudesta. Me emme kuitenkaan huuda lapselle. Joka tapauksessa välillä mietin, että mitä naapurit oikein ajattelee. Olemme heille kertoneet tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Koulu pyysi minua tekemään lasun lapsesta, joka oli aiheuttanut ongelmia lapselleni. Koulukin teki lasun, mutta sanoivat, että saadaan nopeammin muut oppilaat turvaan ja apua ko lapselle, jos useita lasuja satelee yhtaikaa.
Tämä on totta. Minä teen työni puolesta ilmoituksia silloin tällöin, ja usein yhteistyössä koulun kanssa siten että molemmat tahot tekevät ilmoituksen omasta puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Tuohon lisätään vielä se, että äiti lähti useinkin (isän ollessa työreissuillaan) autolla suutuspäissään kotoa uhaten ajaa rekan alle. Jättäen kotiin meidät kolme alle kouluikäistä tai just ja just kouluikäistä lasta itkemään hysteerisenä. Äiti tuli kyllä aina 5-10 minuutin päästä takaisin kotiin, mutta paljonpa se siinä vaiheessa lohdutti...
Varmaat olit v*ttumainen kakara. Osanotot äidillesi.
Ilmeisesti me kaikki kolme olimme vittumaisia kakaroita. Sattuipa äidilleni huono tuuri, kun sattui sellaisia saamaan. Kolmesti.
Toiset ne on luonnevikaisia. Itse olin kunnollinen lapsi enkä näännyttänyt äitiäni niin että se olisi halunnut ajaa rekan alle.
No hyvä niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Hyvä, että ihmiset kertovat tekevänsä lasu ilmoja, jos ovat riittävän huolissaan. Ehkä se saa jonkun "ihanan" vanhemman ymmärtämään sen, että seinilläkin on korvat. Kohtelepa siis lasta hyvin.
Ei, sellainen lisäpaine ei saa "ihanaa" vanhempaa kohtelemaan lasta hyvin, koska hän tekisi niin jos pystyisi. Sen sijaan se saa hänet jättämään lapsen kohtelematta täysin, eipähän ainakaan kuulu aikuisen huutoa. Tai vaihtoehtoisesti lapsen suu tukitaan puhelimella ja karkilla, eli hänen päänsä sekoitetaan tyystin.
Älkää nostako omaa pöyristystänne ja omaatuntoanne naapurin lasta tärkeämmäksi. Älkää tehkö lasua siksi, että haluatte olla hyviä ihmisiä. Jos teette sen, tehkää se siksi että olette pohtineet ensin, miten todennäköisesti lapsen tilanne muuttuu sen jälkeen paremmaksi siitä huolimatta, että perheen tilanne oikeastaan väistämättä muuttuu huonommaksi. Jos ette ymmärrä, miksi se muka huonommaksi muuttuisi, ette ole oikealla asialla. Joko ette oikeasti ole niin hyviä ihmisiä kuin haluatte uskoa, tai sitten olette liian yksinkertaisia tajuamaan tilannetta kokonaisuutena.
Jokainen vanhempi nykyisin kyllä tietää, että seinillä on korvat. Moni arka ihminen ei enää uskalla kasvattaa lastaan, koska pelkää naapureita. Tämäkin olisi hyvä ymmärtää. Kaikilla ratkaisuilla ja toimintamalleilla on aina hintansa. Aina. Haaviin jäävät sitten ne, jotka ovat liian väsyneitä ollakseen räjähtelemättä. Lastensuojelun resurssiapparaatissa ei tietääkseni ole juurikaan käytössään välineitä, joilla väsymystä vähennetään.
Jouduin antamaan lapselleni periksi, koska pelkäsin naapureita. Sieltä olisi varmasti tullut sen sata lasua, jos olisin antanut huutaa täysillä kaikki ne vuodet ja niin kauan että ei enää jaksa huutaa. Kun mikään ei tehoa, vaan kammottavan kuuloinen huuto, suunnilleen kuin olisi kidutettavana, vaikka kyse olisi ihan mitättömästä asiasta mistä on huutonsa aloittanut ja siihen päälle vielä huutoa ”ei älä, ei älä”. Oli vain annettava liian usein naapurien takia periksi. Nyt siitä on kasvanut hyvin omaehtoinen tyranni, ja hyvin kovaääninen. Ja edelleen on annettava periksi, nykyään joudun vain itse jatkuvasti uhkaamaan, että lasu kohta noutaa sinut kun huudat, mikään muu ei auta eikä kyllä sekään.
No sehän olisi ollut vaan hyvä jos joku olisi tehnyt ilmoituksen kun kerran tilanne oli sellainen ettet pärjännyt! Itseasiassa sun olisi itse pitänyt ymmärtää että tarvitset apua! Katso nyt miten kävi tuolla hys hys meiningillä!
Epävakaat ei hallitse omia tunteitaan ja käytöstään. Ne on just näitä hulluja jotka huutaa ja raivoo. Jotkut jopa ihan julkisesti, jos asiat ei mene oman tahdon mukaan. Niiden ei pitäisi hankkia lapsia ollenkaan kun eivät pärjää edes itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti kaikkiin tulleisiin kommentteihin, sanon että kynnys itselläni on todella korkea tehdä mitään ilmoituksia yhtään mistään tai kenestäkään ja että todellakin tiedän että kyse ei ole välttämättä mistään niin vakavasta, miltä ulospäin saattaa kuullostaa, sillä eihän sitä tilannetta, jossa lapsi itkee voi nähdä, mutta ohuiden seinien läpi valitettavasti kyllä kuulee-toistuvasti ja joka päivä, pitkiä aikoja kerrallaan.. Tämän toin hyvin selkeästi esiin ilmoitusta tehdessäni. Samoin korostin sitä, että kyse on vain varmasti jonkinasteisesta väsymyksestä sekä ihan silkasta tietämättömyydestä johtuvasta osaamattomuudesta/kyvyttömyydestä kohdata lapsen tunteita tai omiaan, eikä yhtään mistään muusta.
En vain halua ottaa omalletunnolleni sitä, jos siellä onkin lapsilla jokin todella kova hätä. Kyllä se suoraan sanottuna on kuitenkin niin, että jos tilanne olisi ohimenevä, tai aikuiset todella osaisivat hillitä itsensä (vaikka väkisin) uhkailun ja huutamisen sijasta, ei olisi tarvetta kenenkään olla huolissaan.
En todellakaan ollut ensisijaisesti kiinnostunut omista unistani, olipa typerä kommentti. Oma lapsuudenkotini oli keskiluokkainen, mutta ei todellakaan mikään täydellinen kiiltokuva, kuten joku väitti.
Sitten vielä näille, joiden mielestä kärsin mielenterveysongelmista, koska ajattelen ettei oikeasti kyllä ole normaalia huutaa lapselle joka ikinen päivä jostain tai uhkailla milloin milläkin, johtuen siitä, että lapsi ei aina toimi/tee/ole juuri kuten aikuinen haluaa. Haluaisitko sinä, että sinulle itsellesi päivittäin huudettaisiin, sinua itketettäisiin tai että kukaan ei lohduttaisi, kun sinulla on todella paha mieli, vaan ainoastaan huutaisi "turpa kiinni! Lopeta jo se huutaminen, ET HUU-DA!!!Ei tuota jaksa kuunnella!!!" Mitä se mahtaisi tuntua? Jos et ole armeijan palkkalistoilla, niin en käsitä, miksi kenenkään tarvitsisi sietää tuollaista käytöstä, eritoten puolustuskyvyttömän pienen lapsen?
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. Mammalahkon puolelleen saaminen vaatii aina sitä liioittelua ja enkä jaksa hetkeäkään uskoa että kyseessä on jatkuvaa huutoa ja uhkailua. Huolen ollessa aitoa kukaan ei kerro siitä aihe vapaalle ja julista tuota oman pään pyhää totuutta kuin evankeliumia saadakseen katseen ja kehut käännettyä itseensä.
Hyvä, että ihmiset kertovat tekevänsä lasu ilmoja, jos ovat riittävän huolissaan. Ehkä se saa jonkun "ihanan" vanhemman ymmärtämään sen, että seinilläkin on korvat. Kohtelepa siis lasta hyvin.
Tämä. On oikein hyvä, että ap tuli palstalle kertomaan. Sen näkee siitäkin, miten moni kommentoija on heti takajaloillaan.
Ehkä joku tämän aloituksen nähnyt huutaja tajuaa, että ei ole tosiaankaan normaalia että aikuinen ihmine korottaa vihapäissään ääntään yhtään kenellekään. Aikuinen osaa hillitä itsensä ja ilmaista kielteisetkin tunteet normaalilla puheäänellä. Ehkä tämä ihminen sitten vaikka tajuaa että kas, taidan olla liian väsynyt ja hakee apua.
Toivo on tietysti hyvin pieni, koska huutajilta yleensä puuttuu täysin kyky itsereflektioon, mutta onhan aina olemassa pieni toivo.
Ja ehkä joku muu vastaavassa tilanteessa oleva naapuri uskaltaa myös puuttua asioihin.
Itse olen puuttunut ihan henkilökohtaisesti, kun kuulin että lenkkipolun varrella talon pihassa rääkyi taapero yksinään pihalla, eikä ollut ensimmäinen kerta. Rämpytti hädissään ulvoen ovenkahvaa, ovi oli pantu lukkoon. Menin pihalle katsomaan mistä on kyse, ovi aukeni välittömästi, äiti riuhtaisi lapsen vihaisesti rääkäisten sisään: "TUO PIHALELU SIIS JÄÄ PIHALLE!" Varsinainen p.askamutsi siis käytännössä hylkäsi lapsensa ja vaaransi tämän turvallisuuden koska kasvattajan kyvyt eivät riittäneet käsittelemään sitä huikeaa probleemaa, että lapsi tahtoi otta pihalelun sisään... Minusta ihminen, joka sulkee oman lapsensa tämän OMAN KODIN ulkopuolelle, on yksiselitteisesti hirviö. Sitä ei millään väsymyksellä enää selitetä. Kenelläkään ei ole oikeutta estää ihmistä menemästä omaan kotiinsa. Ei kenelläkään. Paitsi poliisilla jos se on rikostutkimuspaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi ensin kysyä naapurilta mikä hätänä.
Ei kannata. Ei kannata koskaan ottaa omalle kontolle tuollaista, että tiesi kyllä mitä naapurissa tapahtuu, mutta yritii sankarina hoitaa tilanteen itse. Sitten kun nääs tapahtuu mur hat, niin kokee olevansa vastuussa siitä.
Niin, ja epäilemättä kirkasotsainen lasuntekijä ei koe minkäänlaista omatunnon piippausta, jos naapurissa tuommoisia tapahtuisi kun hän on mennyt heittämään tulitikun tulenarkaan tilanteeseen. Koska hänhän oli oikeassa.
Voisiko porukka edes yrittää keskustella näistä asioista jotenkin fiksummin kuin ulvomalla, mitä hyvän vanhemman pitää ymmärtää ja mitä muiden ei kuulu ymmärtää. Kun kaikki eivät ole järin hyviä vanhempia eikä tilanne välttämättä parane lainkaan viranomaisen osallistumisesta sopankeittoon. Eli ennen kuin teette lasun, miettikää edes kerran asiaa siltä kantilta, että tuleeko tilanne realistisesti ajateltuna siitä paranemaan.
Jos et kykene realistiseen ajatteluun, älä tee sitä lasuakaan. Jos tilanne sitä oikeasti vaatii, joku muu tekee sen kyllä, jos et ole ainoa naapuri.
Realistisesti ajatellen lasten tilanne tulee paranemaan. Vanhemmat tajuavat, että heidän surkealla käytöksellään on kuulijoita ja ennen kaikkea SEURAUKSIA, joten heille tulee edes jonkinlainen paine hillitä itseään. Jos tämä ei onnistu, lapset otetaan viime kädessä huostaan. Lähestulkoon mikä hyvänsä sijoitusperhe tai kasvatuslaitos on lapsille parempi kuin tuollainen "koti".
Ennen kaikkea, lasun tädit käyvät kotona ja lapsi saa kokemuksen siitä, että vaikka vanhemmat eivät hänen hyvinvoinnistaan välitä, on olemassa aikuisia jotka sentään yrittävät auttaa. Pääsee näkemään normaaleja, työssäkäyviä aikuisia jotka osaavat käyttäytyä hillitystä. Pelkästään tämä on lapselle hyväksi, vaikkei vanhempien käytös muuttuisi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Toivon sulle Ap pa*kaa elämää. Olet säälittävä, kun et kykene menemään paikalle, vaan teit mahdollisesti lopullisen tuhon tuohon perheeseen.
Olet selvästi lapseton, etkä tiedä mitä haasteita nykypäivän lapsiperheet joutuu kohtaamaan. Edelleen, et tiedä. Teit niin tai näin se on aina väärin, aina näytät p*.ersettä jollekin suunnalle.
Tiesitkö, että jotkut lapset on temperamentiltaan_niin_vaativia , että siihen heidän huutoon ei auta mikään. Tiedän mistä puhun, oma lapsi on sellainen ollut. Ne vanhemmat menee lopulta ihan pois tolaltaan siitä PELOSTA, ETTÄ KUN TÄMÄ LAPSI HUUTAA, NIIN NAAPURI TEKEE SEN LASUN. Ja niin sinä teit, ja tekisit silloinkin, kun niiden annettaisiin vain karjua.
Mikset vain mennyt paikalle ja kertonut huolestasi?? Luuletko, että siellä ei ole monta kertaa ensin otettu syliin ja koitettu saada rauhoittumaan?!? Vai kuunteletko sinä siellä sisällä heidän kodissaan sitä, mitä tapahtuu ennen kuin se vanhempi hermostuu? Häpeä.
Kuvaamassasi tilanteessa vanhempien pitäisi ymmärtää ITSE hakea apua. Jos eivät ymmärrä, hyvähän se on että joku muu sitä heille hakee.
Useimmat lapsettomatkin erottavat kyllä, huutaako lapsi hädissään ja suruissaan vai sellaista kiukkurääkyä, mitä ei saa loppumaan. Ne kiukkurääytkin muuten lyhenee huomattavasti kun lapsi tajuaa ettei niillä kerta kaikkiaan saavuta koskaan mitään. Tiedän sen, meidän suvussa on noita "temperamenttisia" lapsia siunaantunut aivan hämmästyttävä määrä. Jopa autismikirjolaiset rauhoittuu kun ne jätetään rauhaan: autistien rääkyminen johtuu yleensä ylikuormituksesta ja siihen auttaa se, että ne saa rauhoittua itsekseen. Muilla taas kiukkurääkyminen loppuu kun vanhempi vaikka laittaa peltorit päähänsä ja tekee omiaan.
Lapset on kuin koiria ja klassinen ehdollistuminen toimii niihinkin. Rääkyminen loppuu kun sillä ei saavuta mitään.
Suru, pelko, on tietysti eri asioita ja niihin täytyy reagoida.
Ei, sellainen lisäpaine ei saa "ihanaa" vanhempaa kohtelemaan lasta hyvin, koska hän tekisi niin jos pystyisi. Sen sijaan se saa hänet jättämään lapsen kohtelematta täysin, eipähän ainakaan kuulu aikuisen huutoa. Tai vaihtoehtoisesti lapsen suu tukitaan puhelimella ja karkilla, eli hänen päänsä sekoitetaan tyystin.
Älkää nostako omaa pöyristystänne ja omaatuntoanne naapurin lasta tärkeämmäksi. Älkää tehkö lasua siksi, että haluatte olla hyviä ihmisiä. Jos teette sen, tehkää se siksi että olette pohtineet ensin, miten todennäköisesti lapsen tilanne muuttuu sen jälkeen paremmaksi siitä huolimatta, että perheen tilanne oikeastaan väistämättä muuttuu huonommaksi. Jos ette ymmärrä, miksi se muka huonommaksi muuttuisi, ette ole oikealla asialla. Joko ette oikeasti ole niin hyviä ihmisiä kuin haluatte uskoa, tai sitten olette liian yksinkertaisia tajuamaan tilannetta kokonaisuutena.
Jokainen vanhempi nykyisin kyllä tietää, että seinillä on korvat. Moni arka ihminen ei enää uskalla kasvattaa lastaan, koska pelkää naapureita. Tämäkin olisi hyvä ymmärtää. Kaikilla ratkaisuilla ja toimintamalleilla on aina hintansa. Aina. Haaviin jäävät sitten ne, jotka ovat liian väsyneitä ollakseen räjähtelemättä. Lastensuojelun resurssiapparaatissa ei tietääkseni ole juurikaan käytössään välineitä, joilla väsymystä vähennetään.