Lue keskustelun säännöt.
Pelkään olevani yhdelle miehelle pakkomielle
18.08.2020 |
Ensin haluaisin kertoa, että mies on työkaverini, johon olin ihastunut. Itse olen varattu ja mokasin kunnolla, ihastuin, vaikka tiesin että hän on melkoinen vilkkusilmä. Mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut ja ymmärsin, että mitään sen kummempaa hänen puoleltaan ei koskaan ollut.
Eli toisin sanoen hän laittoi minut friend zonelle, itse hoidin oman parisuhteeni kuntoon ja jatkoin elämääni.
Jostain kumman syystä en kuitenkaan pääse tästä miehestä eroon. Hän hakeutuu aina tilaisuuden tullen johonkin lähettyville ja pelailee pelejään ilmeisesti siinä käsityksessä, että jotain tunteita minulla on.
Noh, ei ole. Kun on kokenut sen nöyryytyksen, että varattuna naisena paljastaa "viattoman" kiinnostuksensa ja tulee torjutuksi, ei paljon tunteita jää myöhemmin.
En siis pysty ymmärtämään, miksi tämä mies ei jätä minua rauhaan. Miksi hänen täytyy edelleen tökkiä kepillä ja kokeilla millaisia reaktioita minusta vielä saa?
Hän ei ole ihastunut minuun, mutta jostain syystä seuraa liikkeitäni ja tietää hirveästi asioistani, on myös utelias.
Välillä todella tunnen olevani suurennuslasin alla ja mies myös käyttää tyypillisiä keinoja herättää tunteita (kerjää huomioita, toivoo empatiaa, yrittää tehdä mustasukkaiseksi, kylmää - kuumaa, imartelee, lyttää...)
En jaksa.
Kommentit (17)
Tapaatteko työpaikalla päivittäin? Hivuttautuuko aina lähelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten imartelee ja sitten lyttää? Oudolta kuulostaa kyllä..
Hakee egobuustia ja testailee viehätysvoimaansa. Katso pitkään suoraan silmiin, nosta kulmiasi ja hymyile kylmästi hymähtäen. Putoaa takaisin maanpinnalle.
Kuulostaa kyllä siltä että riittää kun itse unohdat hänen olemassaolon.
Teemme paljon töitä samassa tiimissä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se ihan kakkaa miten harvoin 2 pakkomiellettä kohtaa toisensa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntee ehkä olonsa varmaksi vain, jos toinen ei ole kiinnostunut?
Kuulostaapa taas niin naisen omilta harhoilta. Mies on vain oma itsensä ja sinä kuvittelet heti kaikkea pahaa vain.
Ei ihme, että naisia aina epäillään valheellisista syytöksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita poikki. Älä kommunikoi. Älä ala keskustelemaan erityisesti ja älä ole ystävänä, miehellä on omat ystävät jo. Ehkä voitte olla eri tiimissä, että voit keskittyä omiin juttuihisi. Ole kylmä kuin jäävuori.
Tapaamme päivittäin. Ei tule ikinä iholle, paremminkin näkö- ja kuuloetäisyydelle.
Imartelu ja lyttäys voisi olla jotakin tämäntyylistä, että "uskomatonta että sait tuon aikaan tässä ajassa, loistavaa työtä, olisin osallistunut enemmän, mutta arvelin että sinulla riittää siihen enemmän aikaa".
Ja juu, on hän ollut minulle aika iso pakkomielle, mutta olen myös pitkän aikaa vältellyt häntä ja hakeutunut myös eri projekteihin. Työpaikkaa en halua vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että sinä olet se jolla on pakkomielle.
Pitäiskö meidän nyt tuntea sääliä sua kohtaan vai mitä? Varattu nainen itkee kun työkaveri (pelimies) ei tunnustanutkaan suurta rakkautta vaikka flirttaili ja osoitti olevansa kiinnostunut. Apua.
Lähinnä tunnen sääliä sun puolisoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, ehkä ajattelin että jollain olisi vaikka samanlaisia kokemuksia.
Otsikoin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Pitäiskö meidän nyt tuntea sääliä sua kohtaan vai mitä? Varattu nainen itkee kun työkaveri (pelimies) ei tunnustanutkaan suurta rakkautta vaikka flirttaili ja osoitti olevansa kiinnostunut. Apua.
Lähinnä tunnen sääliä sun puolisoa kohtaan.
Pakko kuitenkin kommentoida, että sinun viestisi on omituinen ja katkera. Et ilmeisesti ymmärrä lukemaasi.
Miten pelkällä työkaverilla on edes mahdollisuuksia tuollaiseen?