Tekis mieli vaan häipyä tästä perhe-elämästä

Mee hetkeksi vaikka hotelliin ja rentoudu ihan yksin. Johonki kylpylähotelliin. Kerro perheelle että et jaksa enää etkä ole varma palaatko takaisin. Kylpyläloman aikana mieti järkevät ehdot paluulle äläkä suostu tekemään enempää töitä kuin muut. Palaa vasta, jos huomaat ehtojen toteutuvan.

Kaiken lisäksi mä en kuulemma näytä yhtään sairaalta vaikka mulla on joka ruumiinosassa särkyjä ja aivan kauhea väsymys ollut jo vuosia.

Tuntuu että pitäis jotenkin todistella että en oo laiska vaan oikeasti ihan loppu. Omille perheenjäsenille.

Jos joku joskus kysyy mitä kuuluu, tekis mieli sen "ihan hyvää " tilalta rojahtaa maahan huutoitkemään.

Mitä tässä voi oikeasti tehdä?

Lääkäriin

Köö kirjoitti:

Mee hetkeksi vaikka hotelliin ja rentoudu ihan yksin. Johonki kylpylähotelliin. Kerro perheelle että et jaksa enää etkä ole varma palaatko takaisin. Kylpyläloman aikana mieti järkevät ehdot paluulle äläkä suostu tekemään enempää töitä kuin muut. Palaa vasta, jos huomaat ehtojen toteutuvan.

Oletko helvetti tosissasi? Ihan oikeasti? Mietitkö yhtään niitä lapsia tätä paskaa kirjoittaessasi?

Oon ollut muutaman päivän joskus, mutta mä tarvisin jonkun vuoden pituisen korjauskurssin.

Ja tuo opiskelu, en tiedä miten jaksan aloittaa.

Jos ei tarvisi huolehtia mistään muusta, voisin jaksaa mutta se tuntuu ihan liian isolta ponnistukselta. Vaikka se vois muuttaa elämän.

Jos en mee, joudun sitten etsiä jonkun tyln mitä en jaksa kauaa koska muita en nykytilanteessa saa.

Voi kun vois vaan luovuttaa.

Kuvailit minun elämäni. Jonotan tässä parhaillani lääkäriin, ja kun saan ajan varattua, seuraavaksi teen jonkin irtioton. En ole koskaan ollut yksin hotellissa tms., mutta se tässä nyt on edessä.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriin

Miten ne vois mua auttaa?

Määräävät fysioterapeutille ja masennuslääkkeitä.

Sori että oon negatiivinen mutta tuntuu ettei ne saa mua muuttumaan tai mun oloa paremmaksi

Vierailija kirjoitti:

Kuvailit minun elämäni. Jonotan tässä parhaillani lääkäriin, ja kun saan ajan varattua, seuraavaksi teen jonkin irtioton. En ole koskaan ollut yksin hotellissa tms., mutta se tässä nyt on edessä.

Tsemppiä sulle, toivottavasti saat apua.

Mitä aiot sanoa lääkärille?

-ap

Tiedän tunteen. Minulle pamahti vielä yllätysraskaus kaikesta ehkäisystä huolimatta. Tämän jälkeen poistatan munasarjat. 18 vuotta tuntuu pitkän pitkältä ajalta, mutta en osaa lohduttautua muullakaan ajatuksella, kuin että 18 vuoden päästä olen vapaa pakollisista velvollisuuksista.

Mulla on ihan sama fiilis! Tänä aamuna mietin, että entäs jos vaan otan ja häivyn. Teini haukkui luuseriksi ja mies, kun itse sai sunnuntaina seksiä, ei jaksanut enää tänään, kun mä olisin halunnut. Tuntuu, että kun niiden tarpeet on tyydytetty, alkaa itsekkyys ja mulla ei olekaan niin väliä. Kiittämättömät sanonko mitkä. Mullakin on kipuja, on taustalla todettuja somaattisia sairauksia ja ptsd. Perhe ei tunnu tajuavan miten hyvin suoriudun siihen nähden, unohtavat nykyään arvostaa ja mietin ovatko alkaneet pitää itsestäänselvyytenä. Kummallakin niillä joo hirveä stressi (työ/opiskelu) juuri nyt ja mä saan tuta. Aloitin opiskelut viime pe, se on mun ihan oma juttu. Mietin, että entäs jos lopettaisin vaikka hyvien ruokien laiton ja laittaisin senkin energian vain itseeni?

Yritätkö liikaa ja kuvittelet olevasi korvaamaton. Miten noin on käynyt, jos vastaat perheen toiminnasta täysin? Iso korjausliike nyt.

Sympatiat sinulle.

Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta niin, että hän oikeasti on ymmärtänyt ja kuunnellut sinua?

Ei sillä tavalla ohimennen valitellut, vaan istuttanut miehesi paikoilleen ja selittänyt kuin lapselle, että pian sä kävelet ovesta ulos etkä ikinä enää palaa, että olet niin loppu ja väsynyt vaikka perhettäsi rakastatkin. Onko hän kuunnellut ihan oikeasti?

Itse olen huomannut, ettei pienet narinat ja vihjailut arjen keskellä tunnu auttavan. Aika harva mies ottaa kopin pienestä sanomisesta ja jos arki luistaa niin eihän silloin voi olla ongelmia. Tai näin he monasti ajattelevat. Ja siis kaikella rakkaudella omaani kohtaan, miehet nyt vaan ajattelee asiat eri tavalla.

Mulla on ihan sama homma. Ilman sitä opiskelun aloitusta. Kaikki kaatuu päälle, töitä en saa, sairaus ottaa välillä koville kun en voi tehdä enää samoja asioita lun ennen. Tytärpuoli vihaa mua ja tehny arkesta yhtä suossa kahlaamista.

En tiiä mitä teen enkä oikeen jaksa miettiäkkään vaihtoehtoja. Koko ajan tekis mieli viiniä tai rauhottavia.

Ja siis noi nyt oli vain yhdet lähipäivien esimerkit tuo seksi jne. Kyse ei tietenkään ole siitä, että nyyh en saa seksiä, kun haluan, mutta toi ilmiö sen takana kuvaa hyvin koko palettia. Aina niiden tarpeet menee edelle.

Saatko koronan takia tehtyä opintoja etänä? toisin sanoen: saatko aikaa olla kotona yksin päivisin (niin, että muut perheenjäsenet sisäistävät sun opiskelevan täysillä eivätkä ala vaatia, että teet kotitöitä päivän aikana)?

Satsaa tällaisen ajan hankkimiseen. Kurssit kirjatenteiksi jne. Aamulla muiden lähdettyä töihin, kouluun ja päiväkotiin, palaat sänkyyn hetkeksi. Oikeasti! Tee tämä jos vain voit. Sä tarvit lepoa ja vain olemista. Yksin olemista. Hiljaista kotia, jossa saa olla tekemättä muille palveluksia.

Kokemukseni mukaan kun jatkat tällaista, alkaa helpottaa. Jossain vaiheessa toi päikkäreitten ottaminen ja suklaan syöminen keskellä päivää kotisohvalla palauttaa sut toimintakuntoon. Ja sitten pystyt vetämään ne koulurästit kasaan, mitä pötkötellessä mahdollisesti kertyi.

Jos sieltä joku palaa himaan jo alkuiltapäivästä, ole makkarissa ovi kiinni opiskelemassa tai (parempi vielä) lähde just ennen hänen tuloaan kirjastoon, kahvilaan, lenkille tms. Vaali sitä opiskeluaikaa, älä anna siitä mitään perheelle.

Sama juttu. Ahdistaa tää elämä. En ole vielä henkisesti valmis työelämään ja tietyt tahot vaativat minulta ponnisteluja asian suhteen. Nukkumisestakaan ei tule mitään ilman vahvaa lääkitystä sen suhteen. Päivät menee lääketokkurassa. Miten tässä pystyisi mitään töitä tekemään. 

Te  makaatte palstalla ja  teillä on niin rankkaa. Voi jeesus 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvailit minun elämäni. Jonotan tässä parhaillani lääkäriin, ja kun saan ajan varattua, seuraavaksi teen jonkin irtioton. En ole koskaan ollut yksin hotellissa tms., mutta se tässä nyt on edessä.

Tsemppiä sulle, toivottavasti saat apua.

Mitä aiot sanoa lääkärille?

-ap

Anemiaoireet, lihasjumitusoireet, ylirasitusoireet, unihäiriöt, palautumiskyvyttömyys, jotain tällaista. En halua masennuslääkkeitä. Haluan lähetteen fyssarille ja hierontaan, jotta voin vain maata siellä yksin hiljaa. Haluan dg:n jostain vajeesta, johon annettava hoito edustaa mulle hemmottelua ja itseen keskittymistä, oli se sitten pinaattismoothie anemiaan tai valeriaana uneen. Haluan lääkärin määräyksen käydä yksin lenkillä monen monta kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Te  makaatte palstalla ja  teillä on niin rankkaa. Voi jeesus 

Onneksi olkoon sinulle joka ei kärsi elämästä. Kateeksi käy.

Laiskimukset, soo soo!