Tekis mieli vaan häipyä tästä perhe-elämästä

Tuttua tekstiä on, hommaa parempi elämä ja uusi kumppani. Olet myös ymmärrettävästi masentunut joten ala liikkumaan ja käy lääkärissä tai laita naru ohuimpaan kohti, itse olin samanlainen edellisessä suhteessa mutta sain itseni siitä pois ja löysin onneni ja nykyään kaikki on helpompaa, nyt vaan tekoja ja toimia ei se elämä itsekseen siitä muutu, hullummaksi vaan menee ja kohta olet aivan loppu

Yhdellä läheisellä miehellä tällainen tilanne. Nainen on ollut masentuneena jo vuoden verran. Ei osallistu kotitöihin mutta käyttää jatkuvasti henkistä väkivaltaa mieheensä ja lapsiinsa. Täys kontrollifriikki. Vaatii katkaisemaan välit miehen sukulaisiin ja ystäviin. Mies pitää salaa yhteyttä kavereihin. Nainen hermostuu pienimmästäkin vastoinkäymisestä/vastaväitteestä ja siitä seuraa päivien täys sota. Mies käy töissä ja tuo rahat taloon. Illat hoitaa lapsia. Yrittää pitää perhettä kasassa. Kuuntelee illat riehumista ja haukkumista yhteisen lapsen takia. Naisella ennestään useampi lapsi ja kaikilla eri isä. Itsellä sydän särkyy tuota katsoessa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä läheisellä miehellä tällainen tilanne. Nainen on ollut masentuneena jo vuoden verran. Ei osallistu kotitöihin mutta käyttää jatkuvasti henkistä väkivaltaa mieheensä ja lapsiinsa. Täys kontrollifriikki. Vaatii katkaisemaan välit miehen sukulaisiin ja ystäviin. Mies pitää salaa yhteyttä kavereihin. Nainen hermostuu pienimmästäkin vastoinkäymisestä/vastaväitteestä ja siitä seuraa päivien täys sota. Mies käy töissä ja tuo rahat taloon. Illat hoitaa lapsia. Yrittää pitää perhettä kasassa. Kuuntelee illat riehumista ja haukkumista yhteisen lapsen takia. Naisella ennestään useampi lapsi ja kaikilla eri isä. Itsellä sydän särkyy tuota katsoessa.

Miehen on otettava ero. Mäkin olin masentunut, mutta en sitä syytänyt muitten päälle, vaikka olis pitänyt, ainakin jakaa kotityöt. Tsemppasin niin kauan, että romahdin. Ja kuten täällä sanotaan naisillekin: Mitäs läksi. Monta lasta jo ennestään usean miehen kanssa ei ehkä ole hyvä merkki.

Ap tässä.

Kirjoitan vielä yhden viestin kiittääkseni tuesta, tänään oon miettinyt paljon ja uskon että kyllä se tästä. Se helpottaa niin paljon kun saa "puhua" ja saa toisten näkemyksiä.

Vaikka tölväisyt voi jättää omaan arvoonsa, ne silti harmittaa sen verran että pakko sanoa jotain.

En ole katkera ystävä, pyrin olemaan aito ja hyvä ja sen suhteen ei ole ongelmaa. Mistä tuon joku päätteli, en tiedä.

En ole mielestäni haukkunut ja syyttänyt miestä kaikesta, vaan itseäni ja omia epäonnistumisia. Päin vastoin olen sanonut että mies tekee pitkää päivää ja myös kotitöitä. Siksi olenkin aina yrittänyt aina olla valittamatta turhasta.

Ei kai ole väärin vaatia puolisolta henkistä tukea kun on itse ihan loppu?

En aio jättää edelleenkään perhettäni vaan toive on saada oma jaksaminen kuntoon, mitä se sitten vaatiikaan, ja sitten perhesuhteet jis mahdollista.

Vastuuta en ole kenellekään sysännyt enkä ole itsekäs. En edes osaa enää ajatella itseäni, tulee huono omatunto jos hankin jotain omaa tai vietän aikaa yksin. Tunnen ihan kaikesta huonoa omaatuntoa.

Lapsia on kaksi teiniä jotka hoitavat itse paljon asioita, mutta myös kaksi pienempää joille ne kaikki ateriat nyt vaan on vielä tehtävä.

En jatka enää tätä keskustelua koska haluan jättää tästä päällimmäiseksi sen mahtavan tuen mitä sain ja koitan sen avulla ponnistaa edes vähän parempaan elämään.

Ketjut kun pidetessään alkavat kerätä ilkeitä kommentteja joissa ei kai ole luettu koko taustaa.

Kiitos siis ja tsemppiä kaikille❤

Nää palstat on vaan niin täynnä näitä ihmisiä joilla on yksi ratkaisu kaikkeen eli erotkaa. Puolisolla huono vuosi -> erotkaa... Puolisolla tullut vatsamakkaroita  --> erotkaa. Kuka voi olla tuollaisessa parisuhteessa, jossa sinun täytyy pysyä täydellisenä? Parisuhde ja perhe on sitoutumista. Se tarkottaa että ongelmat kohdataan yhdessä ja ne selätetään yhdessä. Eihän se ole edes parisuhde, jos pitää jatkuvasti pelätä että puoliso lemppaa. Ja miten sellaisen varaan voi rakentaa mitään. Yrityksetkin rakentaa yhteistyöt sitovien sopimusten varaan koska tehdas olisi pulassa, jos esimerkiksi toimittaja yhtäkkiä lopettaisi yhteistyön. Samalla tavalla parisuhde ja lapset joutuu valtavaan kriisiin, jos toinen vanhemmista vaan päättää lähteä tai lempata toisen.

Kun katselen vanhempia ikäluokkia omassa suvussa, niin monesta ne menivät läpi eroamatta ja ovat nyt vanhoina onnellisia ettei tarvi elää yksin. Kaikkihan me ollaan niin terveitä ja kauniita nuorena, mutta elämä heittää kyllä sontaa jokaisen propelliin. Yksi sukulainen sairastui vakavasti psyykkisesti, mutta mies ei jättänyt vaan oli rinnalla loppuun saakka. Toisella sodan käynyt pahasti traumatisoitunut mies, mutta loppuun asti jaksoivat. On tilanteita joissa on pakko erota kuten vakava henkinen tai fyysinen väkivalta, mutta on myös paljon ihmisiä jotka kokee eron jonkinlaisena helppona ratkaisuna.

Se että lapsille vaihdetaan äiti tai isä ei heti automaattisesti tarkoita että se uusi olisi täydellinen. Siinä tulee mukaan uudet ongelmat. Olenkin huomannut että kun ympärillä on uusioperheitä, niin niissä usein vanhemmat ymmärtää olla toista kertaa tekemättä sitä virhettä että vaihtaa puolison. Ihminen ei ole mikään vaihdettava tavara kuten auto. Ei äitiä tai puolisoa voi noin vaan vaihtaa koska ihmissuhteet vaan ei toimi niin.