Miten ennen vanhaan pystyi hoitamaan mitään pankkiasioita, kun ne voi hoitaa vain konttorissa 9-16?

Vierailija kirjoitti:

Ennen työelämä oli rennompaa ja joustavaa, nykyään kiire ja stressi vievät ennenaikaisesti hautaan.

Ihmiset itse aiheuttaneet kiireen ja stressin.

Jos kukaan ei olisi suostunut tekemään nopeammin töitä, kun esim. joku jäi eläkkeelle, eikä palkattu uutta.

Kun pitää näyttää, kuinka TEHOKAS MINÄ OLEN.

Itse en tuohon ole langennut, omaan tahtiin olen työskennellyt aina ja sama työpaikka ollut jo yli 30vuotta.

Eivät kaikki käyneet ennen töissä. Kotona olleilla oli aikaa tuhlata tukia ja puolison tuloja. Työssäkäyvän tehtävä oli tienata. Ei siinä pankkipalveluita tarvinnut kun työstä tienattu raha meni melkein kokonaan lainanmaksuun ja loput tuhlasi työtön puoliso.

Aika usein ne olivat auki 16.30 saakka, että työssäkäyvät ehtisivät myös. Ainakin meidän pikkukunnalla oli noin. Ei se kyllä auttanut kun itse olin 45 km päässä töissä ja kuljin bussilla, joka lähti 16.30 ja tunti siinä meni siihen aikaan kun se kiersi joka kylän. Mulla oli vielä työ, jota ei voinut tehdä liukuvana. Muistelen, että annoin ajottain äidilleni valtakirjan hoitaa jonkin asian, äidillä kun oli iltatyö. 

Ihmiset eivät käyttäneet kortteja, puhumattakaan netistä tai mistään puhelimista. Ei siinä jää hirveästi pankkiasioita kun kaikki tapahtuu käteisellä. Viisi minuuttia kuussa sulla oli ehkä pankkiasioita.

Pankit oli auki 9.15 - 16.15 ja niitä konttoreita oli ihan joka puolella, joka kaupunginosassa montakin ja joka tuppukylässä eli asiointi onnistui ruokatunnilla. Minäkin olin töissä Sypissä, jolla oli pelkästään Takatöölön pienellä pläntillä sekä pääkonttori että kaksi sivukonttoria, välimatkaa pari sataa metriä sieltä sivukonttorilta pääkonttorille. Ja se sivukonttori oli siis jo sellainen, missä oli talletuspuolella kolme luukkua, pääkassa ja luottopuolella vielä kaksi luukkua eli ikinä ei ollut jonoa.

Mun nuoruudessani työpaikoilla ruokatunti oli tunnin mittainen, ei 30min niinkuin nykyään. Silloin ehti kipaista pankissa, postissa apteekissa jne hoitamassa asioitaan. Toimipisteitä oli vähän joka kulmalla, aina joku lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990 Kelan etuudet sekä palkka maksettiin monessa paikassa käteisellä. Sähkölasku käytiin maksamassa käteisellä sähköfirman konttoriin. Siinä ei jää hirveästi pankkiasioita hoidettavaksi. Vuokran maksu kerran kuussa, ja silloin pankeissa ei ollut jonoja, se vuokranmaksu oli viiden minuutin keikka.

Viisi minuuttia kuussa. Kyllä se useimmilta löytyi.

Saiko etuusrahan siis ennenvanhaa hakea Kelan toimistolta?

Kyllä. Itse hain vuoteen 1992 asti pikkukaupungissa.

Olin töissä 1990 pankin konttorissa Helsingissä ja kyllä meillä ainakin sekä Kelan tuet tuli tilille ja laskut hoituivat siellä konttorissa. Pankkiautomaattikin oli nurkalla, mutta iso osa nosti kyllä rahan tiskiltä käteisenä.  Laskut jätettiin maksupalveluun, eli kuoressa jossa oli tilinumero, niin me sitten niitä makseltiin tililtä pois hiljaisena aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Oli ne auki lauantainakin

Jep, siihen aikaan, kun valtaosa palstalaisista ei ollut vielä edes syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990 Kelan etuudet sekä palkka maksettiin monessa paikassa käteisellä. Sähkölasku käytiin maksamassa käteisellä sähköfirman konttoriin. Siinä ei jää hirveästi pankkiasioita hoidettavaksi. Vuokran maksu kerran kuussa, ja silloin pankeissa ei ollut jonoja, se vuokranmaksu oli viiden minuutin keikka.

Viisi minuuttia kuussa. Kyllä se useimmilta löytyi.

Saiko etuusrahan siis ennenvanhaa hakea Kelan toimistolta?

Kyllä. Itse hain vuoteen 1992 asti pikkukaupungissa.

Olin töissä 1990 pankin konttorissa Helsingissä ja kyllä meillä ainakin sekä Kelan tuet tuli tilille ja laskut hoituivat siellä konttorissa. Pankkiautomaattikin oli nurkalla, mutta iso osa nosti kyllä rahan tiskiltä käteisenä.  Laskut jätettiin maksupalveluun, eli kuoressa jossa oli tilinumero, niin me sitten niitä makseltiin tililtä pois hiljaisena aikana. 

Olkiukko. Minä asuin pikkukaupungissa. Useimmille tulikin tilille, koska halusivat mutta ei kaikille. Tuet sai halutessaan nostaa käteisellä vuoteen 1992 asti. Tietoa löytyy netistä.

Ensimmäisessä työpaikassani oli postipankin konttorin sivupiste ruokalan nurkassa. Oli avoinna muutaman tunnin kerran viikossa. Palkka maksettiin käteisellä kirjekuoressa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen työelämä oli rennompaa ja joustavaa, nykyään kiire ja stressi vievät ennenaikaisesti hautaan.

Ihmiset itse aiheuttaneet kiireen ja stressin.

Jos kukaan ei olisi suostunut tekemään nopeammin töitä, kun esim. joku jäi eläkkeelle, eikä palkattu uutta.

Kun pitää näyttää, kuinka TEHOKAS MINÄ OLEN.

Itse en tuohon ole langennut, omaan tahtiin olen työskennellyt aina ja sama työpaikka ollut jo yli 30vuotta.

Tämä. Jatkuvasti tehdään myös asioita jotka eivät edes työnkuvaan kuulu ja joita ei edes esimies ole vaatinut tekemään mutta kun pitää olla niin tunnollinen ja ahkera.

Varsinkin naisvaltaisilla aloilla on työntekijät itse osaltaan aiheuttaneet sen, että työ on niin kuormittavaa, jos on esim. vähemmän työntekijöitä, niin sitten vaan painetaan tukkaputkella töitä että päästään samaan ja yhtä laadukkaaseen lopputulokseen, kuin silloin kun työntekijöitä on riittävästi (jos joku on esim. sairaana), eli periaatteessa on iätkaiket tehty tyhjiksi sen yhden työntekijän tarve, pidemmän päälle työnantajat on tajunneet tämän ja uurastuksen ansiosta palkanneet sitten vähemmän työntekijöitä, koska miksi maksaa useammalle, jos pienempikin määrä ihmisiä hoitaa homman, ei ole mitään väliä sillä, kuinka suurta ponnistelua se lopputulokseen pääseminen on vaatinut, vain rahalla on väliä.

Sen lisäksi, että ollaan vielä niin nössöjä, ettei uskalleta pitää edes kvtessista kiinni tai sitten tallotaan omia oikeuksia koska "just nyt näin on mulle mukavampi" tehdään esim. sitä harmaata ylityötä, eikä tajuta edes vaatia niitä ylitön ottamisia aikana 1,5 kertaisena takaisin, vaan tyytyväisenä vaan tehdään ilmaista työtä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät käyttäneet kortteja, puhumattakaan netistä tai mistään puhelimista. Ei siinä jää hirveästi pankkiasioita kun kaikki tapahtuu käteisellä. Viisi minuuttia kuussa sulla oli ehkä pankkiasioita.

Täh? Ei mulla ainakaan ole mitään pankkiasioita tullut kortista, puhelimesta ja netistä johtuen?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisessä työpaikassani oli postipankin konttorin sivupiste ruokalan nurkassa. Oli avoinna muutaman tunnin kerran viikossa. Palkka maksettiin käteisellä kirjekuoressa.  

Näin se oli. Sitä alkaa ihan itsekin jo epäillä muistiaan, kun nykyään kaikki on niin digiä.

Sosiaalivirastoissakin oli muistaakseni ennen kassa, josta sai tuen käteisellä, jos siis halusi.

Oletus oli aina Kelassa ja sossussa, että tilille, mutta halutessaan sai käteisellä. Sai valita.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki käyneet ennen töissä. Kotona olleilla oli aikaa tuhlata tukia ja puolison tuloja. Työssäkäyvän tehtävä oli tienata. Ei siinä pankkipalveluita tarvinnut kun työstä tienattu raha meni melkein kokonaan lainanmaksuun ja loput tuhlasi työtön puoliso.

Ehkä teidän suvussa, minä menin palkkatyöhön 1973 ja hoidin pankkiasiat ihan itse, tähän päivään asti.

N. 65v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen työelämä oli rennompaa ja joustavaa, nykyään kiire ja stressi vievät ennenaikaisesti hautaan.

Ihmiset itse aiheuttaneet kiireen ja stressin.

Jos kukaan ei olisi suostunut tekemään nopeammin töitä, kun esim. joku jäi eläkkeelle, eikä palkattu uutta.

Kun pitää näyttää, kuinka TEHOKAS MINÄ OLEN.

Itse en tuohon ole langennut, omaan tahtiin olen työskennellyt aina ja sama työpaikka ollut jo yli 30vuotta.

Tämä. Jatkuvasti tehdään myös asioita jotka eivät edes työnkuvaan kuulu ja joita ei edes esimies ole vaatinut tekemään mutta kun pitää olla niin tunnollinen ja ahkera.

Varsinkin naisvaltaisilla aloilla on työntekijät itse osaltaan aiheuttaneet sen, että työ on niin kuormittavaa, jos on esim. vähemmän työntekijöitä, niin sitten vaan painetaan tukkaputkella töitä että päästään samaan ja yhtä laadukkaaseen lopputulokseen, kuin silloin kun työntekijöitä on riittävästi (jos joku on esim. sairaana), eli periaatteessa on iätkaiket tehty tyhjiksi sen yhden työntekijän tarve, pidemmän päälle työnantajat on tajunneet tämän ja uurastuksen ansiosta palkanneet sitten vähemmän työntekijöitä, koska miksi maksaa useammalle, jos pienempikin määrä ihmisiä hoitaa homman, ei ole mitään väliä sillä, kuinka suurta ponnistelua se lopputulokseen pääseminen on vaatinut, vain rahalla on väliä.

Sen lisäksi, että ollaan vielä niin nössöjä, ettei uskalleta pitää edes kvtessista kiinni tai sitten tallotaan omia oikeuksia koska "just nyt näin on mulle mukavampi" tehdään esim. sitä harmaata ylityötä, eikä tajuta edes vaatia niitä ylitön ottamisia aikana 1,5 kertaisena takaisin, vaan tyytyväisenä vaan tehdään ilmaista työtä.

Huikeinta on tämä työttömille nykyään syötettävä puppu, ettei "palkalla ole väliä", että hyvää se työ tekee vaikka ilmaiseksi tekisit. Ennen vasemmisto olisi huutanut suoraa huutoa tuollaisesta puheesta. Tragikoominen muutos, kun 80-luvulla opetettiin että palkka on itsekunnioituksen mitta, ja sitten lamassa alettiin selittää, ettei palkalla ole mitään väliä, kunhan vain työtä teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 1990 Kelan etuudet sekä palkka maksettiin monessa paikassa käteisellä. Sähkölasku käytiin maksamassa käteisellä sähköfirman konttoriin. Siinä ei jää hirveästi pankkiasioita hoidettavaksi. Vuokran maksu kerran kuussa, ja silloin pankeissa ei ollut jonoja, se vuokranmaksu oli viiden minuutin keikka.

Viisi minuuttia kuussa. Kyllä se useimmilta löytyi.

Saiko etuusrahan siis ennenvanhaa hakea Kelan toimistolta?

Ei niitä ollut. Itse tienattiin rahat, ei odotettu, että veronmaksajat elättää.

Isoissa firmoissa oli maksupalvelut. Eli työntekijän laskut maksettiin työnantajan toimesta.

Meillä oli tilinruokakaupassa. Kerran kuussa käytiin ruokakaupankonttotissa se maksamassa.

Niitä konttoreita oli ihan kaikkialla. Varsinkin jokaisessa suuremmassa ruokakaupassa oli aina Nordean ja osuuspankin konttori. Kyllähän niissä aina joku ennätti käymään perheestä, joko ruokatunnilla tai sitten ennen/jälkeen töiden. Tai sitten vaan sanottiin, että käyn pankissa ja oltiin töissä pidempään.