Lue keskustelun säännöt.
36-vuotias ensisynnyttäjä avautuu!
24.08.2013 |
En käsitä miksi lapsentekoon patistetaan yhtään nuorempana! Sain 3 kk sitten ekan lapseni. Tulin raskaaksi heti ensimmäisestä kierrosta, kun päätimme, että lapsi saa tulla. Raskauteni oli lähes oireeton ja aivan fantastista aikaa joka tavalla. Voin paremmin kuin koskaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, koin myös näyttäväni todella hehkeältä (iho ja hiukset kukoisti, raskausarpia ei tullut, kiloja vain 8, joista kaikki ovat lähteneet). Synnytin alateitse, ilman repeämiä. Kroppani alkaa olla jo täysin palautunut entiselleen tässä vaiheessa. Lapseni on täysin terve ja ihanan kiltti ja rauhallinen, syö ja nukkuu hyvin. Ärsyttää kun joka paikassa pelotellaan meitä "vanhoja" äidiksi haluavia kaiken maailman kauhutarinoilla! En missään nimessä olisi halunnut hankkia lapsia aiemmin, tämä oli juuri oikea ikä minulle.
Kommentit (55)
Taas näitä +35v "minäolenparempiäitikuinsinä" ensisynnyttäjiä... Faktatietoahan on, että esimerkiksi Downin syndrooman riski kasvaa jo yli 30-vuotiaalla raskautujalla. Ok, kaikkien elämäntilanteeseen ei lapsi sovi päälle parikymppisenä mutta kyllä ne riskit vaan on isommat jos synnyttäjä on liian vanha biologisesta näkökulmasta. Minun lapseni syntyi kun olin 26v. Synnytyksestä toipumiseen vaikuttaa muuten muukin kuin ikä, mm. kudostyyppi ja raskautta edeltäneet elintavat. Osa ei palaudu synnytyksestä koskaan "normaaliksi" oli minkä ikäinen tahansa. Plus, että on selvä faktajuttu miten hedelmällisyys laskee iän myötä. Mutta jokainen tekee tavallaan. Kunhan ei omalla mustatuntuu-pseudoilulla yritä muuttaa tieteellisesti todistettuja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heha sit ku oon sun ikänen, esikoiseni alkaa olla jo täysikäinen :D Mut siis, hyvä että teillä meni kaikki noin hyvin. Ei se oo nuorilla äideilläkään helppoa toisten pelottelujen/paheksuntien takia :/
No sulle sopi tuo ikä. Mikäs siinä. Kun olet 40, lapsesi on 4v. Mulla 15 v. Ja mikäs siinäkään..
Hei Ap, täällä sama tarina mutta ikää 4v enemmän. Yhtään Aiemmin en olisi ollut valmis.
Hienoa että sinulla on mennyt hyvin. Itse en enää jaksais. Sitä paitsin olen lisääntynyt viiden lapsen verran :)
Olen 35v ( -79 syntynyt) nuorin lapsi on jo eskarissa ja vanhin 8 luokalla. Olen tyytyväinen että sain lapset nuorena.
Silloin jaksoin fyysisesti hyvin yövalvomiset ja lasten kiukuttelut ym.. nyt pystyn keskittymään enemmän itseeni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tärkein on muistaa, että yli 35-vuotiaana saattaa olla vaikeampaa tulla raskaaksi, mutta nimenomaan saattaa. Itse olisin mielelläni halunnut saada lapsia jo 25-vuotiaana, mutta kun ei ollut sitä miestä ja minulle hyvä parisuhde lapsen isään on tärkeä. Löysin mieheni vasta 37-vuotiaana ja sain esikoisen 39-vuotiaana ja toisen lapsen 42-vuotiaana. Mitään suuria ongelmia tai komplikaatioita ei ollut, mutta toki huolehdin itsestäni erittäin hyvin ja tiedostin riskit. Lapset syntyivät terveinä.
En sano, että tämä olisi ihanteellinen tilanne, mutta joskus käy näin. Ainakin tuli hoidettua lapsuuden traumat alta pois ennen lastan saantia ja niitä minulla riitti. Jälkikäteen ajateltuna en olisi ollut kypsä äidiksi 25-vuotiaana, liikaa lapsuudesta jääneitä arpia. Nyt olen kouluttautunut alalle, jolla riittää töitä, on hyvä mies, kaksi lasta, olen sosiaalisempi tämän ikäisenä, rohkeampi ja jaksan harrastaa lasten kanssa vaikka mitä, kun ei menneisyys paina jatkuvasti päälle. 25-vuotiaana olin työtön, itseeni käpertynyt, sellaisen yliopistotutkinnon suorittanut, mikä ei työllistänyt, poikaystävä mitätöi, opintovelkojen takia kituva jne. Ei elämäni ole täydellistä, mutta parasta mahdollista. Vanhempana äidiksi tulevia syyllistetään usein liikaa, mutta ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat ja joku kypsyy hitaammin äidiksi- henkisessä mielessä.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2014 klo 07:20"]
No, kukapa mummoäideille olisi kateellinen :D
[/quote]
No kerroppas, mikä tähän sunkin naureskeluun ja nimittelyyn sitten on syynä? Puhdas ilkeys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tahattomasti lapseton alle 30-v.
On kiva, kun muut kokevat hoitaneet asiat "oikein" ja "oikeassa iässä". Minusta jokainen tekee ratkaisunsa ja elää elämänsä. Se oma tapa ei aina sovi toiselle.
montako senttiä olet jo avautunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 35v kun sain ensimmäisen lapseni ja kyllä mun pelotti raskautua niin vanhana... Tai tuntuu/tuntui siltä että joka tuutissa vaan hoetaan sitä miten riskialtista on hommata lapset myöhemmällä iällä.tiedostin että down-riski on suurempi, en välttämättä raskaudu jne. No, elämä ei mene aina niinkuin haluaa... Minä löysin elämäni miehen 32v ikäisenä ja tiedoston kyllä riskit. Halusin kuitenkin lapsia ja kuuluin niihin onnekkaisiin jolla ikä ei vaikuttanut mitenkään. Raskauduin ekasta kierrosta, paino nousi 7kg ja voin hyvin koko raskauden, ekoja viikkoja lukuunottamatta. Toista lasta aloin odottaa 38v ikäisenä ja nyt tärppäsi kolmannesta kierrosta... ( välissä yksi keskenmeno joka oli "vahinko"... Piti olla varmat päivät kp.8 mutta ei sitten ollutkaan.) olen ollut onnekas että vielä vanhalla iällä raskauduin helposti... Olisin halunnut toki tehdä lapset vähän nuoremmalla iällä mutta ei se elämä aina mene niinkuin suunnittelee. Nyt minulla on kaksi rakasta ja suloista tyttöä joista olen joka päivä kiitollinen.
Ei ole kyse siitä etteikö asiat voisi mennä hyvin vanhempanakin, vaan siitä että jos on se sopiva kumppani/elämäntilanne nuorempanakin kannattaa ehkä KUITENKIN miettiä sitä lasta aiemmin kuin yli 35v. Että ei tarkoituksella vitkastella jos lapset ovat toiveissa. Voihan se olla, että ollaan tavattu vaikka kaksikymppisinä mutta haluttu nimenomaan lykätä sitä lastentekoa reilusti yli kolmenkympin. Eihän sille nyt voi mitään jos sopiva kumppani löytyy siinä vaiheessa kun on 34v ja lapsia haluaa, mikä on ihan luonnollista.
Me aloimme seurustelemaan niinkin nuorena kuin 16v ja 22v. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olimme 21v ja 27v. Nyt olemme 25v ja 31v ja kyllä tässä parin vuoden sisään pitäisi tietää haluaako niitä lapsia lisää, koska jos joku on varmaa niin se, että onnistunut lisääntyminen EI OLE varmaa. Itse työskentelen raskaana olevien ja synnyttäjien parissa, enkä ole nähnyt tarpeeksi validia syytä lykätä sopivan puolison kanssa lastentekoa, kun niitä on kerran haluttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain ainokaiseni 37 vuotiaana. Kaikki ei menny ihan kirjojen mukaan, mulla oli verenpainetta jne mutta ihana tyttö syntyi terveenä ja se oli pääasia.
Ihana kuulla, että teillä on kaikki mennyt hienosti! Vilpittömästi onnea ja iloa jatkoon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta miten lapsellisia keskusteluja aikuisilta ihmisiltä.jokainen varmaan tietää itse riskit mitä missäkin iässä...ja jokainen lapsi saakoon koska haluaa.ja koska luoja suo.kaikki eivät tapaa sellaista miestä jonka kanssa perustaa perhettä silloin kuin haluavat ja kaikki eivät halua tehdä lapsia kenelle tahansa teininä.toiset haluavat elää nuoruutensa ilman sitoomuksia esim matkustellen ja kokien elämää ilman lapsia tai ilman miestä.ja se on jokaisen oma valinta.nämä vanhempien äitien tuomitsijat tekevät lähinnä itsestään ja mielipiteistään naurettavan.ehkä jonkun kateelllisen elämä on mennyt pilalle kun lapset pukattu pihalle liian nuorena ja oma itsenäinen elämä jäänyt elämättä.
Musta on aina kiva lukea että ihmisten raskaudet ja lastenhoito ovat menneet hienosti, ihan sama missä iässä. Itse taisin saada lapset aika tavallisen ikäisenä eli olin 28 ja 31. Silti hommassa meni hyvästä perusterveydentilasta huolimatta ulkonäkö (pahat arvet) ja noin kuuden vuoden yöunet. Prosessin jälkeen olin kuin zombi, joka hyvä kun muisti nimensä. Toinen lapsi oli hyvin allerginen ja vei kaiken fyysisen energian lisäksi myös henkiset voimavarat niin totaalisesti, että voin sanoa missanneeni tuon lapsen ensimmäiset 4 vuotta aika täydellisesti, mitään muistikuvia ei ole. Nyt alan olla taas järjissäni ja fyysinen olotilakin palautunut normaaliksi, vaikka raskausarvethan nyt eivät koskaan tule häviämään, mutta siitä en oikeastaan enää paljon välitä. Niin että kivat kaikille, joille lastenteko on ollut pelkkää iloa ja onnea!