Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten isättömyys vaikuttaa tytön kasvuun?
23.08.2013 |
Onko jotain yleisiä piirteitä, joista huomaa että isä puuttuu tytön elämästä?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
tähän voisi heittää kysymyksen, mitä tulee esim. alkoholisti-isän tai esim. väkivaltaisen tai "poissaolevan" isän lapsista? Eli onko parempi, että tuollainen isä olisi läsnä vai ei isää lainkaan?
Mun isä oli väkivaltainen alkoholisti. Rukoilin äitiä jättämään isän lukuisia kertoja. Koko lapsuus ja nuoruus oli väkivallan pelon varjossa ja nuorempien sisarusten suojelemista luonnollisena jatkumona vanhempien sisarusten suojeltua minua. Mä olen monimielenterveysongelmainen, todella älykäs mutta se menee täysin hukkaan, sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, ruumiinkuvahäiriötä, käytän kannabista ja amfetamiinia, vihaan miehiä ja en pysty kiintymään keneenkään. Elämäni rahoitan prostituutiolla.
Kiitti iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään erillisiä vanhempien rooleja, että äidin pitää olla tietynlainen ja isän tietynlainen. Ne ovat kristillisten piirien satuilua, jolla pönkitetään perinteisiä sukupuolirooleja (olen kristitty, mutten hyväksy tätä, sitä käytetään myös homojen leimaamiseen, tätä huuhaa teoriaa vanhemmuuden rooleista siis). Tottakai tärkeää olis, että lapsi saa tuntea molemmat vanhemmat ja ovat elämässä mukana.
Perinteiset sukupuoliroolit ovat yhtä ahdasmielisiä kuin tekijänsä eli ihmiset. Minulle ihmiset ovat ensisijassa ihmisiä, mutta ei se sukupuoli mikään yhdentekevä asia ole vaan kyllä se heti toiseksi määrittävin asia on.
Mutta ihmisen aihiossa on paljon myös mitä perimä määrittää ja lopuksi vielä ympäristö.
Itselleni on tärkeää, että lapsemme elävät osana omaa perhettään, omien vanhempiensa ja omien sisarustensa kanssa ja että vanhemmilla on keskinäinen rakkausuhde. Minusta se on paras tuki lapsien identiteetin kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tähän voisi heittää kysymyksen, mitä tulee esim. alkoholisti-isän tai esim. väkivaltaisen tai "poissaolevan" isän lapsista? Eli onko parempi, että tuollainen isä olisi läsnä vai ei isää lainkaan?
Mun isä oli väkivaltainen alkoholisti. Rukoilin äitiä jättämään isän lukuisia kertoja. Koko lapsuus ja nuoruus oli väkivallan pelon varjossa ja nuorempien sisarusten suojelemista luonnollisena jatkumona vanhempien sisarusten suojeltua minua. Mä olen monimielenterveysongelmainen, todella älykäs mutta se menee täysin hukkaan, sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, ruumiinkuvahäiriötä, käytän kannabista ja amfetamiinia, vihaan miehiä ja en pysty kiintymään keneenkään. Elämäni rahoitan prostituutiolla.
Kiitti iskä.
Sulla on täysi valta ja kyky muuttaa omaa toimintaasi ja työstää negatiivisia ajatus- ja toimintamalleja pois. On myös valinta tuudittautua vain isän syyttelyyn, mutta niin tuhlaat elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tähän voisi heittää kysymyksen, mitä tulee esim. alkoholisti-isän tai esim. väkivaltaisen tai "poissaolevan" isän lapsista? Eli onko parempi, että tuollainen isä olisi läsnä vai ei isää lainkaan?
Mun isä oli väkivaltainen alkoholisti. Rukoilin äitiä jättämään isän lukuisia kertoja. Koko lapsuus ja nuoruus oli väkivallan pelon varjossa ja nuorempien sisarusten suojelemista luonnollisena jatkumona vanhempien sisarusten suojeltua minua. Mä olen monimielenterveysongelmainen, todella älykäs mutta se menee täysin hukkaan, sairastan masennusta, ahdistuneisuushäiriötä, ruumiinkuvahäiriötä, käytän kannabista ja amfetamiinia, vihaan miehiä ja en pysty kiintymään keneenkään. Elämäni rahoitan prostituutiolla.
Kiitti iskä.
Sulla on täysi valta ja kyky muuttaa omaa toimintaasi ja työstää negatiivisia ajatus- ja toimintamalleja pois. On myös valinta tuudittautua vain isän syyttelyyn, mutta niin tuhlaat elämäsi.
Takana 15 vuotta hyödytöntä terapiaa ja osastojaksoja. Sähköhoitoakin. Ei auttanut.
Kannabis on ainoa joka mut pitää suht järjissään ja toimintakykyisenä.
Mun kasvu ainakin jäi lyhyeksi, kun oon vaan 153cm pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittavat ovat varmaan onnellisia kun Ivalossa isä ampui tyttärensä, ei jäänyt tyttö "äitinsä huonosti kasvattamaksi" ja tytöllä olisi ollut varmaan "huono tulevaisuus".
Touvottavasti teidän puolisot tekee saman,
Jaahans, palstafeministillä taisi taas vähän lähteä laukalle.
Ihan vaan täsmennyksenä - isättömyydestä (tai äidittömyydestä) johtuvat ongelmat eivät johdu siitä, että lapsi olisi huonosti kasvatettu. Miesvihaa ja uhriutumista samassa paketissa. Eipä taida olla tarpeen kysyä, miten olet ihmissuhteesi hoitanut.
Isäni ei ollut koskaan läsnä elämäni aikana.
Jo nuoresta asti hain huomiota pojilta ja myöhemmin miehtä pakonomaisesti.
Holtiton seksuaalielämä oli myös arkea.
Ihastuin todella helposti, petin silloisia kumppaneita jos joku antoi enemmän huomiota.
Näin aikuisemmalla iällä olen onneksi rauhoittunut ja minulla on kumppani jota ei edes tee mieli pettää.
Tosin nautin kyllä edelleen miesten huomiosta äärettömän paljon.
N 30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan nuo monet alussa mainitut jutut.
-huono itsetunto ja sairaalloinen miellyttämisenhalu (jäänyt vaille vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää)
-identiteetti ”puolikas”, itseinhoa niitä isän piirteitä kohtaan, niiden peittely, ei hyväksyntää
-löyhä moraali (kuri ja arvokasvatus yksin äidin käsissä)
-aikaisin alkanut seksielämä, itsensä hyvin halpana pitäminen, ei mitään arvostusta itseään kohtaan
-miesviha, perusteeton epäluulo ja kohtuuttomat suojautumismekanismitSeuraukset:
Koulukiusaaminen ja ”syrjintä”
Syömishäiriö
Lievä masennus
Elämänhallintaongelmat, ajelehtiminen
Puolison kuormittaminen
Mulla on ollut ihan perus tavallisen suomalaisen työssäkäyvän ja kouluttautuneen, urheilullisen , mutta viinaan ja naisiin menevän isän tyttärenä kaikki ed. mainitut jutut, joten se siitä keittiöpsykologiasta.
Perustavalliset suomalaiset kaljan tissuttelijat, sodankäyneen sukupolven reppanat, eivät ole häävejä kasvattajia.
Herätkää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttöjen murrosiän aikaistuminen johtuu biologisen isän poissaolosta...
Ihmettelen alapeukkujen määrää, sillä tämä on tutkittu asia. Tai tarkemmin ottaen niin, että isäpuolen eli miehen, joka ei ole tyttölapselle sukua, läheinen läsnäolo herättää sukupuolivietin poikkeavan aikaisin.
Sairasta pe dofii lien puhetta ja tutkimuksia. Oksettavaa fantasiointia tilanteesta, jossa LAPSI alkaa tietysti himoita AIKUISTA. Hyi he l vetti!
Mutkat suoriksi ja niin pois päin.
Niin todellakin, mutkat suoriksi -tutkimus joka on täyttä tuubaa ja vastenmielistä lasten seksualisointia. Fy fan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut isättömänä, olen menestynyt, suosittu ja fiksu. Täällä pikkutyttöjen haukkujat voisitte mennä hakemaan lääkityksen sitten töihin ettei tarvitse muiden teitä elättää.
Toisten kokemukset ovat peukutuksista päätellen hyväksyttävämpiä kuin toisten.
Jos joku selviäisikin, toinen ei. Syöpään kuolevaakaan ei lohduta, että joku toinen ei ole kuolemassa. Silti sanotaan, että syöpä on tappava tauti eikä kukaan ole niin hullu että väittää vastaan, vaikka itse selvisikin.
Valita ei aina voi, mutta mistä kumpuaa tarve mitätöidä toisen kokemus.
Yksi varhaisimmista muistoistani liittyy omakuvaani. Muistan sen fiiliksen kuinka tyhmänä pidin itseäni, kun isä torjui läheisyydentarpeeni. Isäni oli leppoisa ja sosiaalinen ihminen, mutta minua hän ei pystynyt kohtaamaan silmästä silmään ymmärrettävistä syistä.
Uskoin pitkälle aikuisikään asti todella olevani tyhmä ja outo. Sitten sain oman lapsen ja tajusin, että se tyhmä ja outo lapsi oli ihan täydellinen, tavallinen ihana lapsi. Ja että 5-vuotiaan on sairasta pitää itseään tyhmänä.
Olen pöyristynyt, jos joku voi syyttää sitä 5-vuotiasta minääni kokemuksestaan, sillä sillä 5-veellä ei todellakaan ollut mitään motiiveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan nuo monet alussa mainitut jutut.
-huono itsetunto ja sairaalloinen miellyttämisenhalu (jäänyt vaille vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää)
-identiteetti ”puolikas”, itseinhoa niitä isän piirteitä kohtaan, niiden peittely, ei hyväksyntää
-löyhä moraali (kuri ja arvokasvatus yksin äidin käsissä)
-aikaisin alkanut seksielämä, itsensä hyvin halpana pitäminen, ei mitään arvostusta itseään kohtaan
-miesviha, perusteeton epäluulo ja kohtuuttomat suojautumismekanismitSeuraukset:
Koulukiusaaminen ja ”syrjintä”
Syömishäiriö
Lievä masennus
Elämänhallintaongelmat, ajelehtiminen
Puolison kuormittaminenMulla on ollut ihan perus tavallisen suomalaisen työssäkäyvän ja kouluttautuneen, urheilullisen , mutta viinaan ja naisiin menevän isän tyttärenä kaikki ed. mainitut jutut, joten se siitä keittiöpsykologiasta.
Perustavalliset suomalaiset kaljan tissuttelijat, sodankäyneen sukupolven reppanat, eivät ole häävejä kasvattajia.
Herätkää!
Niin?
Puolisollani ei ole tällaisia. Isänsä ei ehkä persoonana ole kovin miellyttävä (ankara, jyrkkä, hallitseva), mutta psyyke on kaikilla lapsilla lähtökohtaisesti terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan nuo monet alussa mainitut jutut.
-huono itsetunto ja sairaalloinen miellyttämisenhalu (jäänyt vaille vastakkaisen sukupuolen hyväksyntää)
-identiteetti ”puolikas”, itseinhoa niitä isän piirteitä kohtaan, niiden peittely, ei hyväksyntää
-löyhä moraali (kuri ja arvokasvatus yksin äidin käsissä)
-aikaisin alkanut seksielämä, itsensä hyvin halpana pitäminen, ei mitään arvostusta itseään kohtaan
-miesviha, perusteeton epäluulo ja kohtuuttomat suojautumismekanismitSeuraukset:
Koulukiusaaminen ja ”syrjintä”
Syömishäiriö
Lievä masennus
Elämänhallintaongelmat, ajelehtiminen
Puolison kuormittaminenMulla on ollut ihan perus tavallisen suomalaisen työssäkäyvän ja kouluttautuneen, urheilullisen , mutta viinaan ja naisiin menevän isän tyttärenä kaikki ed. mainitut jutut, joten se siitä keittiöpsykologiasta.
Perustavalliset suomalaiset kaljan tissuttelijat, sodankäyneen sukupolven reppanat, eivät ole häävejä kasvattajia.
Herätkää!
No tuo ensimmäinen viesti lainauksessa on ihan selvä naisvihatrollin räpellys. Koonnut kaikki kliseet yhteen viestiin, tirsk. Luulee vielä, ettei kukaan hoksaa! Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että suomalaiset suuret ikäluokat kokonaisuudessaan ovat olleet keskimäärin ihan h e l vetin huonoja kasvattajia, olipa isää tai äitiä tai ei. Itsekkäitä narsistisia sekopäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut isättömänä, olen menestynyt, suosittu ja fiksu. Täällä pikkutyttöjen haukkujat voisitte mennä hakemaan lääkityksen sitten töihin ettei tarvitse muiden teitä elättää.
Useammassa viestissä olet puhunut pikkutyttöjen haukkujista. Mitä oikein tarkoitat?
En näe missään kommentissa mitään sellaista. Viittaatko mahdollisesti poistuneisiin viesteihin vai viiraako päässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne kirjoittavat ovat varmaan onnellisia kun Ivalossa isä ampui tyttärensä, ei jäänyt tyttö "äitinsä huonosti kasvattamaksi" ja tytöllä olisi ollut varmaan "huono tulevaisuus".
Touvottavasti teidän puolisot tekee saman,
Jaahans, palstafeministillä taisi taas vähän lähteä laukalle.
Ihan vaan täsmennyksenä - isättömyydestä (tai äidittömyydestä) johtuvat ongelmat eivät johdu siitä, että lapsi olisi huonosti kasvatettu. Miesvihaa ja uhriutumista samassa paketissa. Eipä taida olla tarpeen kysyä, miten olet ihmissuhteesi hoitanut.
En näe lainaamassasi viestissä mitään feminismiin viittaavaa. Feminisminvihaajalla lähti hevonen käsistä taas olemattomasta ärsykkeestä?
Yksi ja sama hullu täällä haukkuu koko ajan isättömiä lapsia. Käyppä ottamassa lääkkeet ja syömässä välillä. Ootko kiimassa omaan isääsi?
Näkyy parisuhteissa siten, että kukaan mies ei tahdo lopulta riittää, kun ei pysty paikkaamaan isänpuutetta olemalla kaikin puolin täydellinen mies.
Aikuisena isäongelmia ja ottaa yli 20 vuotta vanhemman miehen!
Alue: Aihe vapaa
Mutkat suoriksi ja niin pois päin.