Miten isättömyys vaikuttaa tytön kasvuun?

Lähipiirissä kaksi tapausta, toinen isän varhaisen kuoleman toinen lapsista välittämättömän isän takia. Yhteistä ainakin se, ettei ymmärretä isän ja lapsen välistä hyvää suhdetta. Usein ajaudutaan melko nuorena miessuhteisiin, joissa ollaan melko läheisriippuvaisia ja ajatuksella "että olis joku". Kestetään huonoakin kohtelua. Ensimmäinen suhde todennäköisesti itseä vanhemman puolison kanssa, ilmeisesti jonkinlaista isän korvikkeen etsintää. Usein myös taloudelliset tekijät suhteen muodostumisessa tärkeitä.

Käsivarret on viillolla ku makkarankyljet.

Kyllä täällä AV llä on sairasta porukkaa... vai sama hulluko tätä suoltaa?

Sitä isää etsii koko lopun elämäänsä miessukupuolesta. Isän tehtäviä voi kyllä suurilta osin täyttää ihan kuka tahansa turvallinen, läheinen mieshenkilö, vaikka aikuinen sukulainen, naapuri tai tietysti se isäpuoli. Tärkeintä olisi lapsuudessa saada hyvä kokemus miehistä. Jos lapsena jää isähahmoa kokonaan vaille, voi tytöstä (ja pojastakin) kasvaa miesten hyväksyntää eli isää keinolla millä hyvänsä hakeva aikuinen. Isän tärkein tehtävä on osoittaa lapselle, että tämä on hyvä, kaunis ja viisas sellaisena kuin on ja että kukaan ei ole oikeutettu tekemään hänelle mitään, mikä lapsesta tuntuu pahalta. Tietysti isättömyyden vamman voi saada myös lapsi, jolla on isä kotona, jos isä antaa lapselle päinvastaisen kokemuksen.

Isä on merkittävä henkilö lapselle. Korvaamaton. Kaikesta näistä vastauksistakin sen huomaa. Oma isäni ei ollut läsnä, mutta ei sitä pystyneet kunnon äiti ja hyvä isäpuoli korvaamaan.

Minusta ratkaisu ei ole väheksyä isän roolia, vaan painottaa sen merkitystä. En tiedä näiden väheksyjien motiiveja, mutta toivoisin että tutkisivat hiukan itseään ennenkuin tulevat viisastelemaan lasten kustannuksella.

Tänne kirjoittavat ovat varmaan onnellisia kun Ivalossa isä ampui tyttärensä, ei jäänyt tyttö "äitinsä huonosti kasvattamaksi" ja tytöllä olisi ollut varmaan "huono tulevaisuus".

Touvottavasti teidän puolisot tekee saman,

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täällä AV llä on sairasta porukkaa... vai sama hulluko tätä suoltaa?

??

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen murrosiän aikaistuminen johtuu biologisen isän poissaolosta...

Ihmettelen alapeukkujen määrää, sillä tämä on tutkittu asia. Tai tarkemmin ottaen niin, että isäpuolen eli miehen, joka ei ole tyttölapselle sukua, läheinen läsnäolo herättää sukupuolivietin poikkeavan aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tänne kirjoittavat ovat varmaan onnellisia kun Ivalossa isä ampui tyttärensä, ei jäänyt tyttö "äitinsä huonosti kasvattamaksi" ja tytöllä olisi ollut varmaan "huono tulevaisuus".

Touvottavasti teidän puolisot tekee saman,

Olen kiitollinen, että lapsillani on ehjästä perheestä tullut isä, joka rakastaa ja kasvattaa heitä paremmin kuin itse isättömyydestä kärsineenä pystyn, ja minäkin toki eheydyn tässä pikkuhiljaa parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole isätön, mutta kotona asuva isä oli aika etäinen luonteeltaan. Rakastun miehiin jotka kohtelevat miten sattuu, en tiedä miten normaalien kanssa ollaan. Mulla on kuitenkin sen verran järkeä, että en seurustele noiden huonojen miesten kanssa - en siis seurustele ollenkaan, vaikka haluaisin. Muuten olen järkevä ja fiksu, mutta tätä "vammaa" en ole osannut vieläkään korjata.

Lisäksi tykkään kovasti jos joku mies huomioi mua lämpimästi ei-seksuaalisessa mielessä, pyrin kovasti turvallisten, aikuisten miesten suosioon nuorena.

Aivan kuin olisin kirjoittanut tämän itse. Ei lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole isätön, mutta kotona asuva isä oli aika etäinen luonteeltaan. Rakastun miehiin jotka kohtelevat miten sattuu, en tiedä miten normaalien kanssa ollaan. Mulla on kuitenkin sen verran järkeä, että en seurustele noiden huonojen miesten kanssa - en siis seurustele ollenkaan, vaikka haluaisin. Muuten olen järkevä ja fiksu, mutta tätä "vammaa" en ole osannut vieläkään korjata.

Lisäksi tykkään kovasti jos joku mies huomioi mua lämpimästi ei-seksuaalisessa mielessä, pyrin kovasti turvallisten, aikuisten miesten suosioon nuorena.

Aivan kuin olisin kirjoittanut tämän itse. Ei lisättävää.

Sinähän sen olet kirjoittanutkin...

On se toisille katkeraa.

Mutta sanotaan nyt:

Ei kukaan voi vaatia äidiltä että tämä pystyisi korvaamaan isän. Minunkin äiti teki parhaansa, mutta ei hän voi sille mitään, että jouduimme kärsimään isän teoista. Sellaista elämä on, teoista on seuraus ja muiden armoilla täällä ollaan.

Taitaa olla jollakin kova isäsyndrooma, haluatko kenties namisiin isäsi kaanssa?

Uskomatonta että vielä lähellä 2020-lukua uskotaan tähän ”miehen malli”- ja ”naisen malli”-höpötykseen! Käsi ylös te, joiden läheisistä kaikki miehet ovat täysin toistensa kaltaisia? Ja naiset? Aivan. Ei ole olemassakaan mitään naisen tai miehen mallia. On ihmisiä, joilla sattuu olemaan henkkareissa tietty tunnus.

Tuo, että etsitään isähahmoa, niin minä löysin sen turvan, hyväksynnän ja rajat vasta taivaan Isältä. Ja niin uskomatonta kuin se onkin vasta Hän sanoi mulle, että mun oma isä on tehnyt väärin mua kohtaan. Olin yli 20-vuotias jo.

Ja meni siinä vielä monta vuotta, että pystyin edes kunnolla ottamaan vastaan sitä rakkautta ja hyväksymään itseni.

Kaiken jälkeen yks suurimmista unelmista onkin, että omakin isäni saisi tulla saman rakkauden parantamaksi. En oikein näe mitään muuta toivoa, että saisin itselleni isän maan päällä. Syliin kapuaminen on liian myöhäistä, mutta saisipa kuulla mitä se ajattelee ja oppia tuntemaan jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta että vielä lähellä 2020-lukua uskotaan tähän ”miehen malli”- ja ”naisen malli”-höpötykseen! Käsi ylös te, joiden läheisistä kaikki miehet ovat täysin toistensa kaltaisia? Ja naiset? Aivan. Ei ole olemassakaan mitään naisen tai miehen mallia. On ihmisiä, joilla sattuu olemaan henkkareissa tietty tunnus.

Mutkat suoriksi?. Joo. Kaikki miehet on samanlaisia ja naiset samanlaisia. Tervetuloa maailmaan, joka ei kehity vaan on vaan vuosisadasta toiseen.

Tarvista olis taas sille pikkupojalle, joka huutaa, että ”eihän sillä ole rihmankiertämää ympärillään.!!”

Ei ole olemassa mitään erillisiä vanhempien rooleja, että äidin pitää olla tietynlainen ja isän tietynlainen. Ne ovat kristillisten piirien satuilua, jolla pönkitetään perinteisiä sukupuolirooleja (olen kristitty, mutten hyväksy tätä, sitä käytetään myös homojen leimaamiseen, tätä huuhaa teoriaa vanhemmuuden rooleista siis). Tottakai tärkeää olis, että lapsi saa tuntea molemmat vanhemmat ja ovat elämässä mukana.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 21:56"]

Tyttöjen murrosiän aikaistuminen johtuu biologisen isän poissaolosta...

Joo joo, äläkääpä miinustako.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Biologisen+is%C3%A4n+puuttuminen+ai…

"Toisen teorian mukaan perheissä, joissa ei ole biologista isää, tytöt altistuisivat enemmän vieraiden miesten, kuten isäpuolen tai äidin sulhasehdokkaiden feromoneille, jotka jouduttaisivat murrosiän alkamista.

Tutkijoiden mukaan murrosiän aikaistuminen vain hyvätuloisissa perheissä tukee mahdollisesti näkemystä epävakaista perheoloista. Pienituloisilla perheillä saattaa olla paremmat sosiaaliset verkostot, kun taas hyvätuloinen sinkkuäiti joutuu tekemään pitkiä työpäiviä, jolloin suhde pieneen lapseen kärsii."

 

Ihan hieno teoria, mutta oma äitini ei ottanut isäni kuoleman jälkeen koskaan toista miestä, ei käynyt edes treffeillä, niin suuri trauma elämänkumppanin äkillinen menetys hänelle oli. Mitään kavaljeereja ei siis todellakaan notkunut lapsuuden kodissani, mutta siitäkin huolimatta minä puoliorpona koko elämäni kasvanut tyttölapsi sain ensimmäiset kuukautiset 11-vuotiaana, mikä on suhteellisen varhaista vaikka ei tietenkään mitään ennenkuulumatonta. Kasvoin kyllä muutenkin melko nopeasti, olin aina pituudessakin ikäluokkani kärkipäätä.

Miesten huomiota en ole isättömyydestäni huolimatta koskaan janonnut tai pakolla kalastellut toisin kuin suurin osa isällisistä naisista, en haaveillut pojistakaan yhtä fanaattisesti kuin muut teinitytöt, ja ensimmäiset yhdynnät ja seurustelusuhteetkin ajoittuivat vasta 24-25 vuoden ikään. Mutta tämä johtuu ihan omasta persoonallisuudestani eikä mistään isätraumasta. En edes muista isääni, joten en osaa kaivatakaan mitään. Keskityin lähinnä harrastuksiini ja opiskeluissa menestymiseen, koska olen introvertti ja viihdyn mainiosti omissakin oloissani. Olen muutenkin aina nähnyt elämälläni tärkeämpiäkin päämääriä.

Joten saat minultakin miinuspeukun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen murrosiän aikaistuminen johtuu biologisen isän poissaolosta...

Ihmettelen alapeukkujen määrää, sillä tämä on tutkittu asia. Tai tarkemmin ottaen niin, että isäpuolen eli miehen, joka ei ole tyttölapselle sukua, läheinen läsnäolo herättää sukupuolivietin poikkeavan aikaisin.

Sairasta pe dofii lien puhetta ja tutkimuksia. Oksettavaa fantasiointia tilanteesta, jossa LAPSI alkaa tietysti himoita AIKUISTA. Hyi he l vetti!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole olemassa mitään erillisiä vanhempien rooleja, että äidin pitää olla tietynlainen ja isän tietynlainen. Ne ovat kristillisten piirien satuilua, jolla pönkitetään perinteisiä sukupuolirooleja (olen kristitty, mutten hyväksy tätä, sitä käytetään myös homojen leimaamiseen, tätä huuhaa teoriaa vanhemmuuden rooleista siis). Tottakai tärkeää olis, että lapsi saa tuntea molemmat vanhemmat ja ovat elämässä mukana.

Rooleistahan tässä ei varsinaisesti edes puhuttu, vaan siitä, millaisen kokemuksen lapsi saa ihmisestä, joka on fyysisesti mies ja erittää miessukupuolen feromoneja. Niin paljon asioita tapahtuu pinnan alla ja aivoissa, eikä pelkästään järjen ja näennäisten roolien tasolla.