Aran pojan maailma, onko edes toivoa?

Onpa hyvä vain etteivät kaikki suostu sota- ym. rajuihin leikkeihin. Muutakin voi lapsi tehdä eikä sellaisiin saa pakottaa. Kunpa saisi hyvän itsetunnon jonka avulla voisi jatkossakin kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu oikeilta, vaikka sukupuoli ja kaverit niihin "määräisivät".

Minun pikkuveljeni oli tuollainen arka poika, hän löysi - uskokaa tai älkää - lahjakkuutensa painonnostossa. Pärjäsi siinä hyvin suuremmissakin kilpailuissa, oli vahva kuin mikä ja silti sisällään sama arka pikkupoika. Ihmiset ovat aina kuvitelleet veljeni olevan ulkomuotonsa vuoksi aivan erilainen, kuin mitä hän oikeasti on.

Joku harrastus on aina hyvä, että on useita "kaveripiirejä". 

Meidän arka poika oli koulussa 9 vuotta ulkokehällä eli mukana, mutta ei mukana. Kavereita oli muutama, osa näistä niitä vilkkaampiakin, mutta ns. hyvinkasvatettuja, eli ottivat mukaan ja ymmärsivät, että joillekin puhuminen ja ajatustenvaihto on tärkeämpää kuin sotaleikit.

Lukiossa poika "löysi itsensä" eli kiinnostui talousasioista ja samantien löytyi kavereitakin, joiden kanssa väitellä aiheesta. Sitä seurasi kaikenlaista menestymistä paikallisissa ja valtakunnallisissa erilaisissa kilpailuissa ja lopulta opiskelupaikka. Nyt hän on opiskelijavaihdossa Lontoossa.

Ei ole homo, ei ole mielenterveystoimiston asiakas, ei ole outo. Hiukan paremmin on menestynyt kuin ne, joiden elämä 16 ekaa vuotta oli nujakointia.

Poikasi on hyvä, näytä hänelle mahdollisuuksia painissa niin kuin kokkikerhossa.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 17:10"]

Meillä on 3-luokkalainen arka poika. Kavereita on kuitenkin ollut, mutta välillä tuntuu, että tahtoo olla se varakaveri. Ei aina, mutta ajoittain. Tänään oli kavereita meillä pelaamassa pleikkaa kunnes yhdelle näistä kavereista soitettiin luokkakaverin taholta ja pyydettiin leikkimään sotaa metsään. Kaverit hävisi samantien ja kukaan ei edes pyytänyt meidän poikaa mukaansa :-( 

Ensin poika huuteli kavereiden perään ja kyseli, että minne menevät. Joku sitten kertoi mihin ovat menossa, eivät edelleenkään pyytäneet mukaan. Sitten poika itkeskeli, että ei halua lähteä leikkimään sotaleikkiä. 

Minua huolestuttaa pojan pärjääminen tässä maailmassa, kun on niin herkkä ja just tollaset sota tms. rajummat leikit pelottaa ja ei tunnu luontevalta. Pelkään myös sitä, että poika tipahtaa porukoista pois juurikin sen takia, että ei osallistu rajumpiin leikkeihin. Surettaa ihan hirveästi, että miten herkkä ja arka poika pärjää vai pärjääkö mitenkään :-( Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? 

[/quote]

Teidän pitää tukea poikaa pojan vahvuuksissa! ei kaikkien tarvitse mennä suunapäänä joukon mukana. Tuollaisessa porukan menossa on myös riskinsä; todennäköisesti kun vähän aikaa menee niin tuo porukka keksii tehdä jotain älytöntä ja silloin se porukan paine pakottaa pojan mukaan.

Tue erilaisuutta ja näytä että poika on paras poika :)

Tulee vielä se päivä jolloin molemmat olette iloisia siitä että poika ei ole aina mennyt joukon jatkona.

Ja kaverit on varmaan huomanneet että sun poikaa ei metsäsodat kiinnosta niin siksi eivät pyytäneet mukaan

Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikesta. Olet sitten onnellinen teini-ikäisen äiti kun lapsesi ei riehu kaupungilla. Olen omaani yrittänyt kasvattaa ettei mene kaikkeen mukaan.

Poikasi on hyvää friendzone-materiaalia nuorten naisten hyväksikäytettäväksi, kunhan vähän kasvaa.

Kannattaa kokeilla eri juttuja. Ei se tapa, jos kerran lähtee sotaleikkiin mukaan, ties vaikka tykkäisi. Fyysinen läheisyys esim. peruspihaväännöissä on vaikeaa vaikka kenelle, molskille vaan oppimaan reipasta menoa.

Mulla vähän samanlainen poika ja itseä huolestuttaa, että sitä kiinnostaa vaan pelaaminen. Toki siis muitakin asioita tehdään, käydään pyöräilemässä ja uimassa. Pojat leikkii keskenään pihalla tai läheisessä urheilupuistossa. Mutta ykköstoive tekemiselle on pelaaminen.

Pelaaminen riippuvuutena on eri asia kuin arka lapsi. Pelaamista vain vkonloppuina ja vain muutama tunti iästä riippuen.

Yleisesti voisi sanoa naisille, että älkää kasvattako poikia pumpulissa. Miesten maailma on kova ja julma, joten perusreippaus ja pään hakkaaminen seinään tekee itse kullekin hyvää. Aikuisena on helpompaa, mutta kannattaako kärsiä yhdeksän peruskouluvuotta ja mahdollisesti vielä lukio siihen päälle, kun pienellä tsemppaamisella aikoja muistelisi ilolla. Jokaista menestystarinaa kohti on sata täysin päinvastaista kokemusta.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 09:04"]

Poikasi on hyvää friendzone-materiaalia nuorten naisten hyväksikäytettäväksi, kunhan vähän kasvaa.

[/quote]

Tämä on harmillisen totta, vaikka feministi sitä ei myönnäkään. Saattaa menestyä koulussa ja työelämässä ihan hyvin, mutta elämän tärkein jää saamatta, nainen.

"älkää kasvattako pumpulissa". Kyllä lapsessa on persoonallisuus pienestä pitäen. Hurjapäätä on vaikea kasvattaa pumpulissa ja rauhallisempi punnitsee itsekseen asioita. 

luulen että alkaa olla muodista pois tuo öykkäröinti pojillakin. eikölhän tule hyvin pärjäämään.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 09:38"]

luulen että alkaa olla muodista pois tuo öykkäröinti pojillakin. eikölhän tule hyvin pärjäämään.

[/quote]

Ei kyse ole muodista, vaan ihmisen biologiasta. Naiset tulevat aina valitsemaan ja suosimaan rohkeita jännäpoikia. Ei ihmisen biologiaa ja miljoonien vuosien evoluutiota voi nollata parin sukupolven feminismipropagandalla.

Älä välitä noista idiooteista, jotka täällä vastailee. Tässä pohditaan vielä kohtalaisen pienen pojan asioita, ei sitä tykkääkö naiset vai ei. Luulen, että monelle naiselle mieleen voi olla myös tuollainen politiikassa menestynyt mies mistä joku tuossa ylempänä kirjoitti. Tai sitten se painonnostaja :) Älkää yleistäkö ja muutenkin, miten kuvittelette, että nuo typerät kommenttinne helpottavat ap:n oloa :( 

Ymmärrän ap huolesi, kun poika jää kuitenkin hieman ulos porukasta. Kavereita siis on, mutta ehkä silloin kuin näille kavereille sopii olla kaveria? 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 09:38"]

luulen että alkaa olla muodista pois tuo öykkäröinti pojillakin. eikölhän tule hyvin pärjäämään.

[/quote]

Se on sitä myöten ihmiskunnan loppu.

Nimittäin se on testosteroni, mikä saa nuoret miehet "öykkäröimään". Miessukupuolihormoni.

Ihan tärkeä aine miehen kehossa.

Onhan niitä tosin julkaistu tutkimuksia, joissa todettu sperman laadunkin olevan aivan viturallaan tätä nykyä.

Eli loppua kohden mennään. Mutta hei, "öykkäröinti" loppuu JES!

Testosteroni ja siittiöt ei ole enää muodissa :(

Tyttäreni, 10 v. totesi että kyllä on sairasta kun lapsille myydään lelupyssyjä.

Jos minulla olisi poika niin sotaleikit jäisivät leikkimättä. Omassa tuttavapiirissä 

on lapsilla ihan muita juttuja kuin väkivaltaleikit. Luulen että ap:llä on tosi kiva poika.

Sperman laadun heikkeneminen on kyllä yhteydessä esim. siihen, kun muoveissa käytetään pehmentimiä mitkä joutuu elimistöön esim. lelujen kautta jo pienenä jne. Testosteronilla ei ole tähän yhteyttä. 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 09:04"]

Poikasi on hyvää friendzone-materiaalia nuorten naisten hyväksikäytettäväksi, kunhan vähän kasvaa.

[/quote]

Tämä on harmillisen totta, vaikka feministi sitä ei myönnäkään. Saattaa menestyä koulussa ja työelämässä ihan hyvin, mutta elämän tärkein jää saamatta, nainen.

[/quote]

Höpöhöpö. Itselläni on rauhallinen, lukemista ja luontoa rakastava poikaystävä ja sitä hänessä rakastankin - rauhallista ja vakaata luonnetta. Luulisi että aikuiset naiset ymmärtäisivät että miesmakuja on monia.

Ja AP, poika vain kuvataidekouluun, partioon tms. mikä voisi kiinnostaa :) Varmasti on mahdollisuuksia menestyä elämässä.