Onko isovanhemmilla oikeus lapsenlapsensa huoltajuuteen jos lapsen biologiselle äidille käy jotain ja lapsen toinen vanhempi on nainen?
Tyttäremme on siis lesbo ja tätä mieheni ei ole ikinä oikein hyväksynyt. Tyttäremme ja hänen avovaimonsa saivat juuri ensimmäisen lapsensa keinohedelmöityksellä, jonka tyttäremme kantoi ja synnytti. On siis lapsen biologinen äiti.
Mieheni on nyt sitä mieltä että jos tyttäremme sairastuisi niin ettei pystyisi enää huolehtimaan lapsesta tai kuolisi, lapsen huoltajuus kuuluisi meille isovanhemmille. Itse olen eri mieltä.
Mieheni esittää tyttäremme läsnäollessa hyväksyvänsä tyttäremme kumppanin, mutta kuitenkaan hän ei kelpaa kasvattamaan heidän lastaan ilman tytärtämme. Olemme riidelleet asiasta miehen kanssa toistuvasti. Mies on kuitenkin edelleen sitä mieltä että lapsen toisella äidillä ei kuuluisi olla mitään oikeuksia.
Mikä neuvoksi?
Kommentit (18)
Toivotaan, että tyttärenne pysyy "riittävän" terveenä, eikä ainakaan kuole. - Isovanhempina teillä ei ole miään eriyistä oikeutta saada lapsenlapsenne huoltajuutta itsellenne; oli tyttärenne lesbo tai ei.
Kumppani on lapsen varmasti virallisestikin lapsen toinen vanhempi. Ei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia tuossa tilanteessa. Tuskin sittenkään vaikka molemmille vanhemmille sattuis jotain.
Turha tuosta on riidellä jatkuvasti. Hänellä on oikeus mielipiteenseensä, kuten sullakin. Välttele aihetta ja keskity mielekkäämpään elämään. Ellei tämä sitten ole iso kulmakivi teidän elämässä ja riivaa päivittäin.
Jos olisin tyttärenne, niin olisin huolissani mutta myös hyvin surullinen, jos oma vanhempani kinaisivat tällaisesa asiasta usein.
Yleensä lasten huoltajuutta ei Suomessa anneta isovanhemmille, koska lapsen ja huoltajien ikäero ei saa olla liian suuri. En nyt ota kantaa siihen onko systeemi hyvä vai huono, mutta todennäköisesti lapsi siis menisi ihan ulkopuoliseen sijaisperheeseen ja teidän on turha riidellä koko asiasta. Miehesi on kyllä tollo, ei siinä mitään.
Voi jestas. Se toinen äiti on lapsen virallinen huoltaja ja vanhempi. Nykyään näet on keksitty perheensisäinen adoptio, jolloin samaa sukupuolta olevan vanhempi adoptoi kumppanin lapsen. Teillä ei ole mitään oikeuksia lapseen.
Nyt ryhtiä ja korjaa välisi tyttäreen jotta saat pitää lapsenlapsesi elämässäsi.
Olen sivusta seurannut tilannetta, jossa oli noin ja se ei-biologinen äiti antoi lapsen biologisille isovanhemmille, koska ei kokenut mitään yhteyttä lapseen. Lisäksi se haittasi uutta seurustelusuhdetta.
Ei les bot ole sen fiksumpia kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lasten huoltajuutta ei Suomessa anneta isovanhemmille, koska lapsen ja huoltajien ikäero ei saa olla liian suuri. En nyt ota kantaa siihen onko systeemi hyvä vai huono, mutta todennäköisesti lapsi siis menisi ihan ulkopuoliseen sijaisperheeseen ja teidän on turha riidellä koko asiasta. Miehesi on kyllä tollo, ei siinä mitään.
Tarkoitan siis tilanteessa että molemmat huoltajat kuolisivat.
Ei ole. Lapsenlapsiin ei ole isovanhemmilla yhtikäs minkäänlaisia oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Voi jestas. Se toinen äiti on lapsen virallinen huoltaja ja vanhempi. Nykyään näet on keksitty perheensisäinen adoptio, jolloin samaa sukupuolta olevan vanhempi adoptoi kumppanin lapsen. Teillä ei ole mitään oikeuksia lapseen.
Nyt ryhtiä ja korjaa välisi tyttäreen jotta saat pitää lapsenlapsesi elämässäsi.
Ja vaikka tyttären kumppani ei olisi hänen eläessään ollut lapsen virallinen 2. huoltaja, niin silti ei lapsen isovanhemmista tule automaattisesti lapsenlapsensa huoltajia, Isovanhemmilla ei ole yleisesti ottaen mitään eiyistä etuoikeutta saada iselleen lapsenlapsensa huoltajuutta.
Ei anneta. Nyt ei olla Amerikassa ja isovanhempien oikeuksia ei ole. Tosin niissäkin maissa joissa on lapsi ei menisi isovanhemmalle, jos toinen paperilla oleva vanhempi, biologinen tai ei, on yhä kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä lasten huoltajuutta ei Suomessa anneta isovanhemmille, koska lapsen ja huoltajien ikäero ei saa olla liian suuri. En nyt ota kantaa siihen onko systeemi hyvä vai huono, mutta todennäköisesti lapsi siis menisi ihan ulkopuoliseen sijaisperheeseen ja teidän on turha riidellä koko asiasta. Miehesi on kyllä tollo, ei siinä mitään.
Tarkoitan siis tilanteessa että molemmat huoltajat kuolisivat.
Tässä on kyllä isosti asenne muuttunut viime vuosina, aina pyritään ensisijaisesti löytämään lapselle koti lähipiiristä ennen tuntemattomille sijoitusta. Tietenkin ensisijaisesti sisarukset jne. nuorempi polvi tulee kysymykseen, mutta myös isovanhemmat, jos heillä on kuntonsa puolesta siihen edellytykset. On myös hyvin nuoria isovanhempia ja vanhoja vanhempia, viisikymppinen voi olla yhtä hyvin isovanhempi ja vanhempi.
Tässä aloituksen tapauksessa oletan, että se avopuoliso on myös lapsen virallinen huoltaja, joten missään nimessä lapsi ei ainoastaan tyttären kuollessa menisi isovanhemmille, jos se toinen huoltaja on kykenevä toimimaan huoltajana. Jos sitten molemmat "äidit"kuolisivat, niin varmaan myös tämä vaihtoehto tulisi tarkasteluun.
Ei tietenkään tulisi teille. Urpo mies. Lapsen etu on kasvaa sen toisen häntä kasvattaneen aikuisen luona, koska se on hänelle tuttu ja turvallinen aikuinen ja ympäristö. Tämä huolimatta siitä onko toinen vanhempi virallisesti vanhempi (eli onko perheen sisäinen adoptio tehty). Ei äitinsä menettänyttä lasta aleta kiskoa enää toiseen paikkaan asumaan, jos jäljelle jäänyt kasvattaja on 1) halukas 2) täysipäinen ja 3) lapsen elämässä alusta asti tiiviisti mukana ollut vanhemman roolissa.
Onko lapsen isä tuntematon luovuttaja?
Voi nimittäin olla ihan tyttäresi ja tämän puolisona tuntema taho, eivät vaan teille kerro yks.kohtia.
Heidän yksityisasioitaan joka tapauksessa, vaikka provo onkin.
Ehdottomasti on oikeus koska miehelläsi on k y r p ä. Ilman k y r v ä n läsnäoloa lapsi ei voi kasvaa normaalissa ja turvallisessa ympäristössä.
Hanki normaali mies äläkä anna tuollaisen retkun sairastuttaa lapsenlastasi.
Niin no... Meillähän miehen lapset jäi mulle asumaan isovanhempien vastustuksesta huolimatta miehen kuoltua. Enkä ole edes virallisesti vanhempi. Lasten äiti ei ole ollut kuvioissa nuoremman syntymän jälkeen. Häneltä kysyttiin haluaako hän lapset ja hän sanoi, että ei halua. Sen jälkeen viranomaiset kysyivät multa mitä mä olen mieltä tilanteesta ja lasten kanssa juteltiin. Sitten katsoivat, että lasten (miehen kuollessa 8 ja 10) etu on jäädä mun luo, koska minä olen ollut heille äidin roolissa viimeiset 6 vuotta ja haluan jatkaa sitä roolia. Eli periaatteessa kai lapset on periaatteessa sijoitettu mun luo. Jos mä olisin sanonut että en halua olis alettu kysellä miehen sisaruksilta.
Ainoa neuvo: keksi parempi.