Matalammassa sosiaaliluokassa kuin vanhemmat ja isovanhemmat, kuinka yleistä

Vierailija kirjoitti:

Perus milleniaali. Onhan tästä ollut paljon puhetta.

Höpö höpö. Hyvin harvinaista, ettei ole mitään ammattia. 60-luvulla syntyneissä se oli paljon yleisempää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama suunnilleen paitsi olen vanhempi. Psyykkiset terveysongelmat myös syynä. Varakkaiden vanhempien takia en kuitenkaan ole ihan ”pohjalla” kun on hyvä asunto ja perintöäkin on tiedossa. Mutta rahalla ei saa terveyttä (tai onnellisuuttakaan oikeasti).

Kyllä sillä rahalla saa onnea, itsellä samat kuin sinulla tai siis toistaiseksi asun vanhempien omistamassa keskusta-asunnossa ja vaikka esim itsaria mietin usein niin mieluummin mietin sitä tässä kämpässä kuin siellä 4 hengen solussa 5 km keskustasta kerrostalossa, jossa vieraili usein poliisit. Jos ei tarttisi elää 500 e kuussa niin uskon että mieliala paranisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä ehdit kouluttautua ja hommata työuran.

Tuskinpa. Täytän 32 kohta. Moni on ollut jo pitkään töissä minun ikään mennessä vaikka olisi yliopistossakin tullut oltua useampi vuosi. Ei ole mitään mitä laittaisi työkokemuksestakaan kun sitä ei ole. Tuskin elämässäni tulee olemaan enää yhtäkään ulkomaanmatkaakaan. Ap

No tuolla asenteella ei ole ihme ettet ole elämässä suurempia saavuttanut. En väitä että se olisi helppoa mutta 30v on viel nuori moneen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Milleniaali on n - 82-95 syntynyt. Sitä nuoremmat on z sukupolvea.

Ja vuosina 1964-79 syntyneet on Sukupolvi X - Generation X ( nimi tulee samannimisestä kirjasta).

Saatan olla matalammassa sosiaaliluokassa kuin vanhempani, mutta minulla on kuitenkin aina ollut töitä, en ole valinnut miestä hänen varallisuuden takia, ei ole ollut tarvetta kulissiliitolle.

Vaan olen saanut valita miehen jonka juuri minä haluan ja jota rakastan. Tämä on tärkeämpää kuin varallisuus.

Ylipäänsä elämän arvottaminen rahan tai sosiaaliluokan kautta on aika vammaista.

Hei, jos kärsit nyt masennuksesta/ mt- ongelmista, hae keskusteluapua/ Kelan tukea siihen, ratkaisukeskeistä terapiaa.

Olet ihan täysin nuori.

Sinä voit löytää oman polkusi, ja se voi olla myös hyvin eri näköinen kuin suvussasi on ollut, mitä nyt sitten kenelläkin on ollut.

Kaikki olemme yksilöjä.

Lähde tutkimaan itseäsi. Sieltä ehkä vähitellen löydät niitä asioita, jotka ehkä johtivat sinua nykyiseen tilanteeseesi. Ole armollinen.

Terveysasemalta saa keskustelutukea, 10 kertaa ilmaiseksi. Sieltä pääset alkuun.

Seurakuntien perheasiainkeskukset, Naistenkartanon kurssit ja ryhmät.

Ehkä, jos uskallat mennä, löydät jotain uutta sieltä.

Vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisten taitojen opettelua voi aloittaa heti tänään.

Kirjastosta lainaamalla kirjoja, jotka liittyvät aiheisiin, voit löytää vihdoin hyviä neuvoja ja vastauksia.

Sinulla on paljon ehkä vielä edessä, joten älä hylkää elämääsi, ota itseesi lämmin asenne

Älä myöskään häpeä enää.

Lähde tutkimaan, etsimään ja löytämään.

Etsi myös mukavia asioita, iloa sinulle antavia.

Ihan pienistä asioista kannattaa aloittaa.

Vähitellen sieltä ehkä löydöt myös sen itsen, jota et vielä tunnekaan. Ja polun sinulle sopiviin töihinkin.

Onnea matkalle!

Kakkahattutäti kirjoitti:

Ylipäänsä elämän arvottaminen rahan tai sosiaaliluokan kautta on aika vammaista.

Itse en sinänsä arvota elämää noiden mukaan vaan se rahan puute on syy siihen ettei voi elää kuten haluaa. Ihan sama minulle vaikka en saisi ikinä koulutusta tai töitä jos rahaa saisi haluamaani elämään muutenkin (esim ok talo, lemmikki, harrastuksia, ei jatkuvaa kolikoidenlaskemista)

Ei kukaan meistä saa kaikkea mitä haluaa.

Siksikö et edes yritä mitään, kun et kuitenkaan saa ”kaikkea”? Haloo nyt.

Jos onni on materiaa sinulle, arvomaailmasi on vääristynyt.

Mene terapiaan ja lähde sitä kautta miettimään, mitä se riittävän hyvä elämä voisi olla juuri sinulle. Älä vertaa itseäsi muihin.

Vierailija kirjoitti:

Perus milleniaali. Onhan tästä ollut paljon puhetta.

Ei ole. Milleniasleista nimenomaan paremmista piireistä tulleet pärjää eli tausta ennustaa aiempaa vahvemmin sitä, mihin päädytään.. Sosiaalisesti ei enää nousta. Ja akateeminen duunariperheen lapsi jää köyhemmäksi kuin duunarivanhempansa koulusinflaation vuoksi.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Ei kukaan meistä saa kaikkea mitä haluaa.

Siksikö et edes yritä mitään, kun et kuitenkaan saa ”kaikkea”? Haloo nyt.

Jos onni on materiaa sinulle, arvomaailmasi on vääristynyt.

Mene terapiaan ja lähde sitä kautta miettimään, mitä se riittävän hyvä elämä voisi olla juuri sinulle. Älä vertaa itseäsi muihin.

Olen eri, ja siis onni on materiaa useimmille muillekin ihmisille. Et ole tainnut olla koskaan pitempään köyhä pl opiskeluvuodet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus milleniaali. Onhan tästä ollut paljon puhetta.

Höpö höpö. Hyvin harvinaista, ettei ole mitään ammattia. 60-luvulla syntyneissä se oli paljon yleisempää.

Jokin Hesarin artikkeli kylläkin väitti, että vajaalla 10% nuoremmista ikäluokista ei olisi peruskoulun lisäksi muuta opiskelutaustaa.

Eikä se ylioppilastodistus mitään ammattia anna sekään. Eikä ammattia tule siitäkään, jos AMK tai yliopisto jää kesken. Gradu kesken = sama kuin ei olisi koskaan yliopistossa ollutkaan.

Minullakin on mt-ongelmia ja olen niiden takia eläkkeellä jo nuorella iällä. En ole kuitenkaan täysin antanu periksi ja teen "paskaduunia" jossa rajoitteeni eivät niin ole haitaksi, se on kaukana helposta mutta ainakin tällä hetkellä olen "keskituloinen" kun tukirahani ja palkkatulot summataan, onhan sekin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perus milleniaali. Onhan tästä ollut paljon puhetta.

Ei ole. Milleniasleista nimenomaan paremmista piireistä tulleet pärjää eli tausta ennustaa aiempaa vahvemmin sitä, mihin päädytään.. Sosiaalisesti ei enää nousta. Ja akateeminen duunariperheen lapsi jää köyhemmäksi kuin duunarivanhempansa koulusinflaation vuoksi.

Juuri ap kertoi itsestään päinvastaista ja sinä tulet väittämään ihan muuta. Psyykkinen sairastuminen ei kysy vanhempien ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on mt-ongelmia ja olen niiden takia eläkkeellä jo nuorella iällä. En ole kuitenkaan täysin antanu periksi ja teen "paskaduunia" jossa rajoitteeni eivät niin ole haitaksi, se on kaukana helposta mutta ainakin tällä hetkellä olen "keskituloinen" kun tukirahani ja palkkatulot summataan, onhan sekin jotain.

Miten olet päässyt eläkkeelle työkykyisenä, vai kuntoutustukeako tarkoitat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin on mt-ongelmia ja olen niiden takia eläkkeellä jo nuorella iällä. En ole kuitenkaan täysin antanu periksi ja teen "paskaduunia" jossa rajoitteeni eivät niin ole haitaksi, se on kaukana helposta mutta ainakin tällä hetkellä olen "keskituloinen" kun tukirahani ja palkkatulot summataan, onhan sekin jotain.

Miten olet päässyt eläkkeelle työkykyisenä, vai kuntoutustukeako tarkoitat?

Olin kuntoutustuella useita vuosia. Muutaman vuoden tein osa-aikatyötä sen rinnalla. sitten lopetin sen kun mt-ongelmat pahenivat ja sain sitten lopulta toistaiseksi voimassa olevan työkyvyttömyyseläkkeen. Nyt on taas jaksaminen ollut parempaa ja olen palannut tähän osa-aikaduuniin. Saan tienata bruttona noin 1000e eläkkeeni päälle. Minulla on muutama tutkinto mutta en ole oman alan töihin edes sairauteni takia hakenut.