Onko ihan tavallista, että alakouluikäinen lapsi kerskuu harrastuksillaan?

No minulle alakoululainen äsken kehui nähneensä karhun kakkaa, eikä Pekka ole koskaan edes ollut metsässä. Keskustelua kesti noin 15 minuuttia.

Lapset puhuu asioista joita tekevät ja jotka kiinnostavat, jotkut ovat luonteeltaan tai opittuna kehuskelijoita, tulee ne ulos kehuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset ovat lapsia, mutta monella tavalla isoja ja nokkelia lapsia.

Osa heistä saattaa kerskailla. Osa ei kerskaile. Mutta kyllä he kaikki tietävät, millainen mielikuva mistäkin harrastuksista syntyy. Kyllä he tietävät että ratsastus on kallista ja partio halpaa. Kyllä he tietävät, mitä mielikuvia liittyy jääkiekkoilijoihin ja mitä cheerleadereihin.

Eivät todellakaan tiedä. Fiksu vanhempi ei puhu harrastuksen hinnoista lapsille. Eivätkä lapset mitään tuollaisia mielleyhtymiä tiedä. Mitä niillä edes tarkoitat?

Mitä fiksu ihminen vastaa, jos lapsi kysyy että voinko saada oman hevosen?

Hyvä toive! Ei hankita vielä, mutta ehkä joskus saat hevosen (Aikuisena ainakin saa itse päättää).

Lapsi luonnollisestikin kysyy, että miksi ei. Hän haluaa sen hevosen nyt, ei aikuisena.

Minä olisin halunnut kissan. Ilmoitettiin vain, että ei ja se oli siinä.

Jos olisin sanonut hevonen, he olisivat vain nauraneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alakouluikäiset ovat lapsia, mutta monella tavalla isoja ja nokkelia lapsia.

Osa heistä saattaa kerskailla. Osa ei kerskaile. Mutta kyllä he kaikki tietävät, millainen mielikuva mistäkin harrastuksista syntyy. Kyllä he tietävät että ratsastus on kallista ja partio halpaa. Kyllä he tietävät, mitä mielikuvia liittyy jääkiekkoilijoihin ja mitä cheerleadereihin.

Eivät todellakaan tiedä. Fiksu vanhempi ei puhu harrastuksen hinnoista lapsille. Eivätkä lapset mitään tuollaisia mielleyhtymiä tiedä. Mitä niillä edes tarkoitat?

Mitä fiksu ihminen vastaa, jos lapsi kysyy että voinko saada oman hevosen?

Hyvä toive! Ei hankita vielä, mutta ehkä joskus saat hevosen (Aikuisena ainakin saa itse päättää).

Lapsi luonnollisestikin kysyy, että miksi ei. Hän haluaa sen hevosen nyt, ei aikuisena.

Minä olisin halunnut kissan. Ilmoitettiin vain, että ei ja se oli siinä.

Jos olisin sanonut hevonen, he olisivat vain nauraneet.

Tuo ei kai ole kenenkään tavoite nykypäivänä.

Mielestäni alakouluikäiselle ehkä "normaaleita", esim. alle kouluikäiset eivät tuollaisilla kerskaile.

Kyllä se varmasti kodin asennetta heijastaa ainakin osittain. Kenties lasta kehutaan vain kyvyistä ja taidoista, ja omaa pohjimmiltaan heikon itsetunnon.

Ainahan näitä on lapsia, joilla on kova tarve omata eniten jotain tai osata jotain parhaiten. Eivät ne välttämättä mistään kovin tietoisesta kasvatuksesta tule. Se voi riittää, että vanhemmat eivät osaa kehua toista pelkästä ihanuudesta ja sanoa ohimennen että oletpa sinä rakas (tämähän on meille suomalaisille yleistä, ettemme keskimäärin osaa), vaan kehut tulevat aina suorittamisesta. Harrastuksesta voi tulla siten merkittävä identiteetin määrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä fiksu ihminen vastaa, jos lapsi kysyy että voinko saada oman hevosen?

”Voit. Sitten kun olet oppinut huolehtimaan siitä ja tienannut puolet sen ostohinnasta. Eli ensiksi vaan etsimään tallia, joka ottaa sinut opettelemaan hevosen hoitoa työpanostasi vastaan.”

No miten tuo nyt on olevinaan jotenkin ihmeellistä, että lapsi "kerskuu", että on monta harrastusta? Joku toinen kerskuu, että monta barbia on ja toisella on monta jalkapalloa ja jollain on vaikka monta mummoa. Lapset nyt on tuommoisia.

Eikä se edes ole välttämättä mitään kerskumista, montako on mitäkin. Lapsen kaverilla on kaksi kotia (vanhemmat eronneet) ja meidän lapsella on vain yksi koti. Voihan tuonkin kai kerskailunakin nähdä, jos niin haluaa. Minusta se on vaan toteamus.