Voiko lausahdusta "Ei millään pahalla, mutta" koskaan seurata muuta kuin tarkoituksellinen loukkaus?

Sanon joskus noin. Käytän sitä, jossa tiedän, että viestini on ikävä mutta se on pakko sanoa.

Olen esimerkiksi sanonut pullealle miehelleni, joka ahtoi juhliin liian pienen kauluspaidan "Ei nyt millään pahalla, mutta toi paita ei näytä hyvältä. Se on vaan liian pieni sulle"

sama kuin lauseen "en ole rasisti mutta" jälkeen tulee jotain äärettömän rasisistista tekstiä

Vierailija kirjoitti:

Mutta-sana mitätöi sitä ennen sanotun. "Ihan kiva, mutta..." "En ole rasisti, mutta..." 

Eli uudet pillitkin ovat siis oikeasti hyviä? Kovasti kuitenkin aloitusta yläpeukutettu

https://www.vauva.fi/keskustelu/4227242/anteeksi-nyt-vaan-mutta-nama-ny…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?" Miten tuo on loukkaus?

Ei sitä noin neutraaleissa kysymyksissä käytetäkään.

Ohiksena: kyllä käytetään ja aika useinkin.

Jotkut ihmiset loukkaantuu aivan kaikesta. Pienikin eri mieltä olo asiasta ja *pfiuuuuuu* sytytyslanka on palanut ja suhteet poikki pitkäksi aikaa. Itse tunnen useamman tuollaisen ihmisen.

Joten jos joudun työn tms. olennaisen asian takia ilmaisemaan olevani eri mieltä, pehmennän sitä aina jollakin tuollaisella. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sun harkita...." "Itse ehkä miettisin, jos sittenkin....", "Älä hermostu, mutta asia on oikeasti näin...."

Vähän hassua toki, että faktoja tai tavanomaista näkökulman tarkistamisen ehdottamista pitää pehmennellä aikuiselle ihmiselle, mutta niin se vaan joidenkin kohdalla ON. Onnittelut sinulle, jos et ole moisiin ikinä törmännyt.

Toki ap on siinä aivan oikeassa, että USEIN tuon lauseen varjolla myös keljuillaan. Mutta ei suinkaan aina!

Kyllä tuo alkuliitteellänon tarkoitus pelastaa muka sen sanojan nahka ja vierittää vastuu kuulijalle tunteesta, mitä sitä seuraava asia aiheuttaa. Erittäin epämiellyttävä tyyli. Parempi suora vittuilu kuin tuollainen käsien pesu! Näin myös vastaanottaja tietää missä mennään.

"Ei millään pahalla, mutta sä et nyt näytä käsittävän sun resursseja ja mihin sä oikeesti pystyt".

Eli "Sulla on huono itsetunto". 

Vierailija kirjoitti:

Sanon joskus noin. Käytän sitä, jossa tiedän, että viestini on ikävä mutta se on pakko sanoa.

Olen esimerkiksi sanonut pullealle miehelleni, joka ahtoi juhliin liian pienen kauluspaidan "Ei nyt millään pahalla, mutta toi paita ei näytä hyvältä. Se on vaan liian pieni sulle"

Itsekin olen sanonut, kun yhden tytön vaatteet paljastivat tietyssä asennossa enemmän kuin hän ehkä arvasi. Todella noloa vaikka olen itsekin nainen ja en paljoa vanhempi, mutta pakko huomauttaa, jos kyseessä olikin vahinko eikä nykymuotia...

Fiksumpaa on jättää tuollainen alku pois, ja miettiä kuinka tärkeä asia se oma mielipide on sanoa. Jos tärkeää, niin sitten pitää sanoa suoraan menemättä loukkauksiin. Ensin pitää kuitenkin oikeasti harkita, onko omalla mielipiteellä todellista merkitystä ja kuuluuko ks. asia sanoa toiselle. Olen itse sanonut asioita, joista toinen on loukkaantunut, silloin kun on tarpeen. Varmasti kaikki ovat.

Vierailija kirjoitti:

"Ei millään pahalla, mutta sä et nyt näytä käsittävän sun resursseja ja mihin sä oikeesti pystyt".

Eli "Sulla on huono itsetunto". 

Minä sanoisin tuon näin: Minä näen sinut paljon lahjakkaampana (tai minä nyt näenkään) kuin sinä itse näet itsesi. Minusta sinusta olisi vaikka mihin.

Vierailija kirjoitti:

Sanon joskus noin. Käytän sitä, jossa tiedän, että viestini on ikävä mutta se on pakko sanoa.

Olen esimerkiksi sanonut pullealle miehelleni, joka ahtoi juhliin liian pienen kauluspaidan "Ei nyt millään pahalla, mutta toi paita ei näytä hyvältä. Se on vaan liian pieni sulle"

Tuo olisi paljon vähemmän loukkaavaa, jos sanoisit vain suoraan, että tuo paita on väärän kokoinen sinulle.

Ei millään pahalla- tuosta tulee jo veemäinen ja paha mieli olo.

Joten on typerä lause ja turha.

Vierailija kirjoitti:

Parasta olisi, kun malttaisi mielensä, eikä sanoisi sitä loukkaavaa asiaa ollenkaan. Vai onko pakko päteä?

Joo, aika usein kannattaa pysähtyä miettimään, onko a) minulla oikeasti varaa kritisoida ja tiedänkö edes kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja vai kuvittelenko vain tietäväni

Ja b) onko minulta kysytty mielipidettä vai haluaako puhekumppani vain kuulijan ja empatiaa. Tätä ei moni ymmärrä, että aikuiset fiksut ihmiset yleensä ovat ongelmiaan pohtineet pitkään ja monipuolisemmin kuin satunnainen kuulija, jolle asiasta on kerrottu minuutti sitten. Monesti paras reaktio - jos joku valittaa asioitaan - on vain sanoa, että "voi kun kurjaa/hankalaa/ikävää, miten jaksat sen kanssa/miten aiot toimia?"

MUTTA. Totta kai opiskeluissa ja työelämässä on paljonkin tilanteita, joissa on pakko toimia tiiminä. Jos joku on sakissa ihan väärillä tiedoilla liikkeellä tai tekemässä virheitä, on kaikkien etu, että siihen joku sanoo, että hei, anteeksi nyt, muttei tuo pidä paikkaansa. Ei millään pahalla, mutta jos noin lähdet etenemään, sulla on kohta tilanne, jossa...

Eli kohteliasuuteen EI kuulu kaikkien ajan ja vaivannäön heittäminen hukkaan sillä, että ei asialisesti puutu virheisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei millään pahalla, mutta sä et nyt näytä käsittävän sun resursseja ja mihin sä oikeesti pystyt".

Eli "Sulla on huono itsetunto". 

Minä sanoisin tuon näin: Minä näen sinut paljon lahjakkaampana (tai minä nyt näenkään) kuin sinä itse näet itsesi. Minusta sinusta olisi vaikka mihin.

Niin minäkin, mutta hain vain pointtia, missä tuon "Ei millään pahalla":n jälkeen voi tulla jotain hyvinkin positiivista.

Joo. Aikoinaan rippijuhlissani kummitäti otti minua vyötäröltä kiinni ja sanoi kuuluvasti puolen suvun keskellä "Ei millään pahalla Viivi, mutta sulle on tullut tosi paljon läskiä tohon mahan kohdalle"

Ei ollut kovin kukkeat fiilikset loppujuhlien aikana.

Tuo on loukkaava ihan joka tilanteessa. Vain sosiaalisesti tampiot töksäyttelijät käyttävät sitä. Siinä on negatiivinen sävy. Yleensä ihminen loukkaantuu jo tuon kuullessaan, koska perässä seuraa piilovittuilua tai joku negatiivinen kommentti. Yleensä tuota käyttää minäminä-tyypit, jotka laukovat "rehellisiä mielipiteitään" joka käänteessä.

"Ei millään pahalla, mutta tuo paita on ruma ja liian pieni."

vs.

"Kannattaisikohan sinun kokeilla tätä toistakin paitaa. Se voisi olla parempi."

Jos lapselle pitää huomauttaa liian paljastavasta paidasta, voi etuliitteen jättää pois. Se on ihan turha.

Mitä tapahtuu kun lauseen sanojalle sanoo saman eli "ei millään pahalla mutta . . . kokeilkaapa. Seuraa semmonen paskahuutomyrsky ettei tosikaan. Olen sitä mieltä että lauseen sanojat voi kyllä perustella sanomisensa ja tarkkaan.

Jos itse sanoisin noin, niin silloin nimenomaan en haluaisi loukata.