Voiko lausahdusta "Ei millään pahalla, mutta" koskaan seurata muuta kuin tarkoituksellinen loukkaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?" Miten tuo on loukkaus?

Siinä puututaan toisen arviointikykyyn antamatta minkäänlaisia perusteluja. Ehkäpä hänen ei kannata niitä harkita, niin tuskin se on vastaus, joka sulle sopii?

Ihmisillä on tapana juuttua toimintatapoihinsa ja tehdä samat virheet aina uudestaan, esim. parisuhteissa tai laihdutuksessa. Ulkopuolinen usein näkee tilanteen selvemmin kuin tämä toimintamalliensa urhi.

Höpö höpö, ihmisellä saattaa olla hyvä syy toimintamalliinsa. Jos et osaa ratkaista ensin siihen sisältyvää ongelmaa, näkemyksilläsi ei ole mitään arvoa tai merkitystä eikä siten väliä. Olet ainoastaan ilkeä paska huomautellessasi asioista (ongelmista), joita et itsekään Sen ihmisen kohdalla osaa ratkaista. Se toinen ei ole sinä, katsopas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?" Miten tuo on loukkaus?

Ei sitä noin neutraaleissa kysymyksissä käytetäkään.

Olet tainnut elää tynnyrissä, jos noin luulet. 

Ei millään pahalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole mikään tietoinen loukkaus, vaan merkki siitä että tulossa on epämiellyttävää tekstiä tai huonoja uutisia joita kuulija ei välttämättä itse tiedä tai halua kuulla. Eli siis asian kertoja tiedostaa että voit loukkaantua siitä mitä on sanomassa. Ja se, että loukkaannut, ei välttämättä tarkoita että kyseessä on loukkaus.

Ei millään pahalla, mutta...voisitko käydä suihkussa ennen töihin tulemista (=haiset pahalle, häiritset muita)

Ei millään pahalla, mutta...minua häiritsee kun viestittelet miehelleni (=lopeta varattujen vokottelu)

Ei millään pahalla, mutta...meidän illanvietto on vaan tällä porukalla (=et ole yhtä hyvä ystävä kuin ne muut)

jne.

Puhuuko/käyttäytyykö aikuiset muka noin?

Tuon ensimmäisen kohdan osalta ainakin syytä olsi. Vielä kamalampaa on puhua asiasta selän takana ja henkilöä pilkaten ja syrjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?" Miten tuo on loukkaus?

Siinä puututaan toisen arviointikykyyn antamatta minkäänlaisia perusteluja. Ehkäpä hänen ei kannata niitä harkita, niin tuskin se on vastaus, joka sulle sopii?

Ihmisillä on tapana juuttua toimintatapoihinsa ja tehdä samat virheet aina uudestaan, esim. parisuhteissa tai laihdutuksessa. Ulkopuolinen usein näkee tilanteen selvemmin kuin tämä toimintamalliensa urhi.

Höpö höpö, ihmisellä saattaa olla hyvä syy toimintamalliinsa. Jos et osaa ratkaista ensin siihen sisältyvää ongelmaa, näkemyksilläsi ei ole mitään arvoa tai merkitystä eikä siten väliä. Olet ainoastaan ilkeä paska huomautellessasi asioista (ongelmista), joita et itsekään Sen ihmisen kohdalla osaa ratkaista. Se toinen ei ole sinä, katsopas.

Minä ymmärrän hyvin, että sinulla on ongelmia, joita et osaa ratkaista. Asenteesi käy sen verran hyvin ilmi. 

Aikuisuus on valitettavan usein fiiniksi puettua kakaruutta; tismalleen samanlaisia toimintamalleja toistetaan päivästä toiseen kuin ala-asteellakin tehtiin. Ovat vaan...hienovaraisempia.

Läheinen ihminen, jonka kanssa sinulla on avoimet välit, voi sanoa noin tarkoittamatta sitä loukkauksena.

Minulla oli todella typerä riita mieheni kanssa ja valitin siitä puhelimessa siskolleni. Sisko kuunteli vuodatukseni ja totesi sitten "Ei millään pahalla, mutta sinä käyttäydyit kyllä tosi lapsellisesti". Vasta sitten havahduin miettimään omaa käytöstäni ja sain asiaan perspektiiviä. Ei tullut mieleenkään, että sisko olisi tarkoittanut loukata.

Toki voi väännellä, että tuo aloitus oli turha ja hän olisi voinut suoraa sanoa minua näkemyksensä. Ei millään pahalla -aloitus kuitenkin toimi tietynlaisena pehmennyksenä. 

Mitä vasten ei voi sanoa: "Kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja" vaan pitää sanoa "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?". Etuliitteellä "ei millään pahalla" ei ole mitään muuta merkitystä, kuin käsienpesu omista sanomisista, ne kun on olleet "ei millään pahalla"...

Ikinä en oo alotusta loukkaukseen yhdistäny. Eikä kukaan mulle noin sanonu. Mitä loukkaavaa on esim. "..., mutta alkoholinkäyttösi on viime aikoina lisääntynyt huolestuttavasti" tai "..., mutta tuo vaate on ihan väärän kokoinen"?

Miten ääliöitä ihmiset voi olla? Siinähän nimenomaan sanotaan, että ei pahalla, sen alleviivaamiseksi että negatiivista asiaa ei sanota loukkaamistarkoituksessa. Ja sit nää valopäät kääntää asian ylösalaisin ja loukkaantuu just siitä että heitä ei loukata.

En osaa kuvitella, että tuolla aloituksella mikään kuulostaisi ainakaan positiiviselta. Ja jos sanotaan edes jotain neutraalia/kohteliasta, niin tuo saa helposti senkin kuulostamaan kettuilulta. Ainoa kuvittelemani tilanne, jolloin tuon jälkeen voisi tulla jotain positiivisen kuuloista, olisi kielellä leikittely tyyliin "ei millään pahalla, mutta rakastan sua".

Voihan olla, että joku haluaa oikeasti sanoa jotain ystävällisesti, esim. auttaakseen, mutta käyttäessään tuota ilmausta siinä alussa saa viestiinsä eri sävyn kuin tarkoitti.

Joillekin ilmauksille on vakiintunut niin kielteinen merkitys, että niitä olisi hyvä välttää. Ethän esimerkiksi käytä n-sanaakaan vain siksi, että sinun mielestä sen pitäisi olla neutraali sana, jos tiedät miltä se tulee muille kuulostamaan. Etkä halutessasi empaattisesti ymmärtää toisen tunnemaailmaa kysy: "Menikö tämä sinulla tunteisiin?"

Toki kaikilla ei ole samaa tietoutta sanoilla olevista sävyistä. Minä olen voinut kuulla jonkin sanan/lausahduksen usein loukkaavassa yhteydessä, jolloin olen oppinut kuulemaan sen tietyllä tavalla. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin, koska joku muu voi pitää samaa ilmausta neutraalina aivan vilpittömästi.

Toinen vastaava:

[LOUKKAUS TÄHÄN] Vitsi vitsi... Noh, älä nyt leikistä suutu.

Parasta olisi, kun malttaisi mielensä, eikä sanoisi sitä loukkaavaa asiaa ollenkaan. Vai onko pakko päteä?

Miten vaikuttaa, jos aloittaa "älä nyt loukkaannu mutta..."?

Samaa aloitusta voidaan käyttää sekä ilkeänä, sarkastisena heittona (tämä selviää usein jo sanojan äänensävystä) että yrityksenä olla varovaisempi ja pehmentää jatkosanomaa. Nuoriso on ottanut sanonnan käyttäänsä laajasti nimenomaan ensimmäisessä merkityksessä ja siksi alkuperäinen sananmukainen merkitys on kärsinyt monien mielestä.

Tuo sanotaan aina loukkausmielessä.

Samaa sarjaa kuin "en mitenkään halua vähätellä tunteitasi" ja sitten perään tunteiden vähättelyä.

Jep, samaa muka muka -maailmaa on tuo iänikuinen 'anteeks, mut mää niinku oon tätä mieltä. Sori siitä'. 

Takana on hyvin usein sellaista 'nyt kun rätväytän mielipiteeni esiin, niin kyllä niiltä leuat loksahtaa, mut hei sori vaan'. Hirveän usein siinäkin pyritään kuitenkin vain loukkaamaan joko kuulijaa tai jotain muuta kuulijaan ehkä liittyvää ja pyritään samalla pesemään käsiä. Samanlaista pelkurimaisuutta kuin nämä läpällä hei, vitsi vitsi, ei millään pahalla, mut...

Vierailija kirjoitti:

Esim. "Ei millään pahalla, mutta kannattaisiko sinun harkita toisenlaisia toimintamalleja?" Miten tuo on loukkaus?

Se on loukkaus, jos ei osaa ehdottaa mitään konkreettisia toimintamalleja vanhan mallin tilalle. 

Pro tip: valittajan saa helposti hiljennettyä, kun pyytää nimenomaan näitä konkreettisia ehdotuksia. Niitä ei nimittäin usein tule.

Vierailija kirjoitti:

Keskenkasvuiset kersat puhuu noin.

Ei millään pahalla, mutta juokset kuin ankka.

Ai jaa.  Mun mieheni sanoi mulle noin, ja on aivan aikuinen mies.

Eikä sanonut ennen toteamustaan, että ei millään pahalla.

Hyvä ystävän tunnistaa siitä, että hän uskaltaa sanoa sellaisiakin asioita mitä ei ole kiva kuulla, mutta on tarpeellista kuulla. Aina ei kyse loukkauksesta.