Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin ylipainoisille hamppariaterian syöminen on ihanaa herkuttelua, josta haaveilevat?
16.08.2020 |
Että esimerkiksi tavallinen arkiruoka, jossa syödään vaikka nakkikastiketta, perunaa ja iso annos salaattia ei ole maistuvaa, vaan oikeaa elämää on se, että pääsee mäkkäriin tai heseen tai saa syödä ison pizzan tai annoksen kebapia.
Hmm?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Et vain osaa tehdä parsakaalista maukasta. Mikä tahansa kasvis on pahaa, jos sen vain höyryttää kypsäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hamppariateria on monella päivän tai viikon kohokohta jota odotellaan vesi suusta valuen. Hiilarit ja makean-rasvaisen kastikkeen ja ranujen yhdistelmä on vastustamaton koska se aiheuttaa fyysistä ja henkistä riippuvaisuutta. Tämä ei liity painoon mitenkään vaan aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Toiset addiktoituu helpommin kuin toiset.
Itse inhoan pikaruokaketjujen hamppareita halpoine valkoisine sämpylöineen. Eikö joskus ollut jutttua ettei sämpälyt ole edes viljasta tehtyä vaan jotain muuta, en muista mitä.
Kyllä mä haaveilen välillä grillien kokolihahamppareista ja käyn sitten sellaisen syömässä. Tai teen itse.
Ruokahimoja tulee ja menee. Jos joka päivä syö herkkuhamppareita niin ennen pitkää sitä alkaa himoita peruskotiruokaa jne.
Vierailija kirjoitti:
Mäkkärin ranskalaiset ovat ihanan rapeita ja kapeita ja pitkiä ja suolaisia, aivoni kuolaavat jo niitä ajatellessa. Sellaisia ei saa aikaan kotona.
Teen kotona samanoloisia ranskalaisia airfryerillä. Leikkaan perunat ohuiksi viipaleiksi, liotan ne kylmässä vedessä, kuivaus ja vähän öljyä päälle, ja sitten paistan ne airfryerissä. Niihin tulee kiva rapea suutuntuma eivätkä jää rasvalöllöiksi kuten mäkkärin ranskalaiset. Minusta nuo ovat parempia kuin "oikeat" ranskanperunat.
No eikö se just ole oikein, että se tavallinen ruoka on oikeaa elämää ja hampurilaiset ja pitsat sitten spesiaaliherkuttelua?
Olen muuten runsaasti ylipainoinen, mutta syön ehkä kerran kuukaudessa pitsaa/hampurilaista, että se ei ole syy miksi olen lihonut ja miksi painoni ei laske.
Kaltaisesi muita kyttäävät ihmiset eivät muuten myöskään yhtään auta minua ongelmani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Et vain osaa tehdä parsakaalista maukasta. Mikä tahansa kasvis on pahaa, jos sen vain höyryttää kypsäksi.
Niin, miksi siitä parsakaalista pitää erikseen tehdä maukasta? Juuri siksi, että yksinään se ei maistu miltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Et vain osaa tehdä parsakaalista maukasta. Mikä tahansa kasvis on pahaa, jos sen vain höyryttää kypsäksi.
Parsakaali on ihanaa! Laitan sen usein höyrykoriin sipulin, sitruunamehun, ja valkosipulin kanssa ja höyrytän ruoan seuraksi. Opin reseptin turkkilaiselta ystävältä. Myös ihanaa keitettynä. Himoan aina parsakaalia ja pinaattia, aah!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatkaapa mitä rupesi tekemään mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että vain ylipainoiset tykkäävät hampurilaisista? Ja toisaalta, että he eivät syö tai tykkää kotiruuasta? Sulla taitaa olla aika rajoittunut kuva ylipainoisista, katsotko paljon amerikkalaista tv:tä? Hmm.
Ja syy: ne pitsat ja hampparit ovat hyvän makuisia. Ne on oikein jalostettu houkuttelemaan ihmisiä.
Kävin sellaisen arkisen keskustelun naisen kanssa, jolle tuollainen hampurilaisateria on sitä unelmaa. Hän ei syö tuollaista roskaruokaa säännöllisesti eikä ollut itse ylipainoinen, mutta jäi mietityttämään, että eikös tuossa ole juuri lihomisen siemen, jos parasta, mitä voit syödä, on joku mättöateria.
Ja minusta hampurilaisateriat eivät ole erityisen hyviä, monikin ruoka on minusta herkullisempaa.
Riippuu hyvin paljon siitä mistä sen hamppariaterian ostaa. En minäkään koskaan haaveile että pääsispä Mäkkäriin tai Heselle hampparille, en tosiaan, ihan mautonta kuraa molemmissa. Sen sijaan täällä maalla on vielä näitä yksityisiä pieniä grillikioskeja joissa se tavallinen hampurilainen on kaksi kertaa suurempi kuin Mäkkärissä ja väliin tulee tuoreet salaatit (reilusti), pihvi on mehevä, kastiketta sopivasti, ketsupit ja sinapit laitetaan valmiiksi, ei tarvitse askarrella mitään. Siitä minä haaveilen. Toki monesti haaveilen myös ristikkoperunoista ja broilerileikkeestä aurajuustokastikkeella. Mutta näitä nyt ei syödä edes joka vuosikaan. Yleensä lautasella on makaroonilaatikkoa, hernerokkaa, tms arkiruokaa. Ja kyllä läski olen, ainakin 30 kg liikaa, mutta poiskaan ei lähde vaikka miten söisin. Tiedän monia jotka mässää pikaruolla joka viikko ja ovat normaalipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkkärin ranskalaiset ovat ihanan rapeita ja kapeita ja pitkiä ja suolaisia, aivoni kuolaavat jo niitä ajatellessa. Sellaisia ei saa aikaan kotona.
Teen kotona samanoloisia ranskalaisia airfryerillä. Leikkaan perunat ohuiksi viipaleiksi, liotan ne kylmässä vedessä, kuivaus ja vähän öljyä päälle, ja sitten paistan ne airfryerissä. Niihin tulee kiva rapea suutuntuma eivätkä jää rasvalöllöiksi kuten mäkkärin ranskalaiset. Minusta nuo ovat parempia kuin "oikeat" ranskanperunat.
Samanoloista, mutta luulen, ettei ehkä kuitenkaan yhtä hyvää. Kyllä se rasvaisuus on osa kokonaisuutta. En kuitenkaan aio ostaa airfryeria, koska ajatuksena vierastan sitä, että pitää olla hirveä määräa soodastreameja ja airfryereita ja leipäkoneita. Ruoan pitäisi minusta valmistua peruslaitteilla.
Hampurilaisateria on itselleni niin harvinaista herkkua, että sen ostamiseen pitää olla joku erityinen syy. En siis ihan normaaliarkena vain päätä, että käynpäs pikaruokaravintolassa. Muutenkin käyn ulkona syömässä vain joitakin kertoja vuodessa, enkä käytä lounaspuffetteja ym. työpaikkaruokailua, koska töitäkin teen kotona. Eli joskus nyt vaan tekee mieli muuta kuin kotiruokaa, mutta tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että hampurilaisaterian ostan, koska olen ylipainoinen ja oletan kaikkien luulevan, että syön niitä joka päivä. Painooni sillä ei siis liene suurtakaan merkitystä, kyllä se on kertynyt ihan muista syistä, kuin hampurilaisia syömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisi sanoa, että roskaruoka ja muut herkut tavallaan hakkeroivat ihmisen elimistön luulemaan, että siinä on jotain mitä elimistön on saatava, vaikka aivot tietäisivät toisin. Valmistajat tietävät tämän.
Tietysti on ihmisiä, joihin roskaruoka ym. ei uppoa. Mutta iso osa on taipuvaisia addiktoitumaan epäterveellisyyksiin. Sille on syynsä miksi Mäkkärit yms. ovat niin suosittuja ympäri maailmaa.
Ruokatottumukset muodostuvat paljolti jo lapsena, ja aikuisena niiden muuttaminen on haastavaa. Pelkkä tieto ei riitä, kun kyseessä on jo riippuvuus. Tieto auttaa lähinnä ennaltaehkäisemään riippuvuutta.
Kun olin lapsi, kuulin dramaattiset varoittelut päihteistä ja opin, että olisi typerää kokeilla tupakkaa tai huumeita, mutta ruokaan liittyvistä addiktiosta ei varoiteltu.
Tää on totta. Mä en pidä sipseistä mutta jos syön muutaman jossain vaikka seuran vuoksi niin addiktio iskee. Tekee mieli lisää sipsejä. Hyi miten pahaa ne oikeasti ovat. Tää on siis mun mielipide.
Hampurilaisaterioista en haaveile koskaan mutta jos on tilanne että on tarjolla vain sellainen niin syön - ja sitten ajattelen että täytyy ottaa uusiksi joskus kun oli hyvää. Vaikka ei ees ollut hyvää. Kaupan karkkihylly, vieroitat itsesi, sitten ostat joskus sen patukan, ja taas ollaan suossa. Joulusuklaat sama, on tehtävä rankka vieroitus Tapaninpäivänä. Näin minulla enkä varmasti ole ainoa.
Epäterveellinen ja herkullinen ruoka on sellaista, joka on tarjonnut minulle hyviä elämyksiä läpi elämäni. Niistä olen haaveillut – ja haaveilen edelleen – usein, vaikka olisin juuri haaveiluhetkellä syömässä jotain todella hyvää ruokaa. Näin on ollut jo melkein viidenkymmenen vuoden ajan.
Myös moniin merkittäviin tapahtumiin liittyy olennaisena osana joku lenkkimakkara, hampurilainen tai muu vastaavanlainen ruoka. Vuosien kuluttua muistan, että kun tapahtui sitä tai tätä, söin samoihin aikoihin erinomaisen kuuman koiran, hampurilaisen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
Mikä sinut saa kuvittelemaan pizzan tai hampurilaisen syömistä nautinnoksi? Taidat itse asua sellaisessa paikassa, jossa niitä ei ole tarjolla joka korttelissa ja kuvittelet ne jotenkin erikoisen herkullisiksi.
Luultavasti hyvin terveellistä ruokaa syövälle mättöruoka voi olla pelkkää erikoisuuttaan "unelma". Toiseksi tilanteeseen voi liittyä aivan muuta "nautintoa" kuin syöminen, jos esimerkiksi perhe lähtee huvipuistoon, kouluvaateostoksille tai muuten vaan reissuun ja siellä käydään syömässä tavaratalon kupeessa olevassa ruokapaikassa. Paikallisessa pizzeriassa näyttää olevan usein ruokailemassa isompia ja pienempiä seurueita, joille ilmeisesti seurustelu on tärkeämpää kuin syöminen. Hampurilaispaikassa taas näyttäisi olevan pikaruokailemassa eniten sellaista väkeä, jolla on lyhyt ruokatunti tai muuten ovat poikenneet syömään.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee joskus impulssi että olisipa kiva mennä hampurilaisravintolaan, ja sitten tajuan että en pidä virvoitusjuomasta, ohuet ranskalaiset on pahoja, ja niiden hampurilaiset ällöjä. Jotenkin markkinointi on päässyt pääni sisälle, vaikka en oikeasti edes halua syödä noissa paikoissa tai käy niissä ikinä. Minulle herkkuhetki on oikea makua räiskyvä ravintola-annos jossa on paljon tuoreita kasviksia. Näissä myös haaveilu-toteutus-syönnin jälkeinen olo vastaa toisiaan, toisin kuin hampurilaispaikoissa.
t. BMI 25
Mainonta tosiaan on siitä ovelaa, että se vaikuttaa enemmän alitajuntaan ja tunteisiin kuin tietoiseen mieleen, joten mainonnan herättämiä haluja voi olla vaikea järkeillä pois.
Olisikin huippua, jos voisi aivopestä itseään toisinpäin katsomalla "käänteistä mainontaa", joka luo mielikuvia, jotka saavat epäterveelliset syötävät tuntumaan iljettäviltä. Nythän se mielikuva on - ainakin minun päässäni - pelkästään positiivinen, iloinen, virkistävä, värikäs jne. vaikka järjellä tiedän, että kyse on epäterveellisestä. Kunpa kaikesta epäterveellisestä tulisi heti, asiaa edes miettimättä, välittömästi epähoukuttelevia mielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
No, itse en ainakaan koe asioita noin mustavalkoisesti. Joskus tekee mieli pihviä, joskus gourmet-salaattia, joskus hamppariateriaa. Eihän se nyt merkitse, että jos joku haaveilee tietynlaisesta herkusta, se on ainoa, mistä unelmoi. Olisiko mahdollista, että projisoit omia ennakkoluulojasi näihin ylipainoisiin, koska siten koet jotenkin olevasi parempi ihminen? Tuli vain mieleen.
En koe olevani parempi ihminen.
Ajattelen vain nykyisin, että arkiruoan pitää olla hyvää. Ja mietin siksi, onko tällaisen mättöruoasta haaveilevan arkiruoka sellaista.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että mättöruoka olisi sellaista, josta joku haaveilee? Vai onko sinulle käsite "haaveilla" jotain muuta kuin meille suomea äidinkielenä puhuville?
En taida tuntea ketään, jonka luulisin mättöruuasta haaveilevan. Tai ehkä joku sellainen maaseudun lapsi, jolle se on hyvin harvinaista kun liittyy kaupunkimatkoihin ja muihin mukaviin reissuihin.
Arkiruoka on harvemmin sellaista, josta haaveillaan. Itse asiassa haaveitten kohde on jotain sellaista, joka on vaikeasti tai peräti mahdottomasti saavutettavissa.
Ai? Kyllä minä ainakin useinkin kuulen kavereiden haaveilevan hampurilaisista. Mutta ei se tietenkään tarkoita, että joka päivä kuumeisesti odotetaan, jos joskus toive toteutusi. Se on vain sellainen "oooooi, nyt tekisi niin kovasti mieli oikein rasvaista pizzaa". Ja jos sitä ei joka päivä tai esimerkiksi viikko syö, niin eihän se mitään arkiruokaa ole, vaan sellainen hemmottelu.
Sinun ylipainoisilla kavereillasi on aika erikoiset haaveet. Tai sitten sinä luulet heidän perätä haaveilevan, jos toteavat ääneen "tekee mieli hampurilaista". Ehkä heillä on vain nälkä ja hampurilainen tulee siinä ensimmäisenä mieleen nopeana ja vaivattomana ateriana.
Miksi sinä et kysy heiltä, mitä syövät kotona arkiruokana?
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että vain ylipainoiset tykkäävät hampurilaisista? Ja toisaalta, että he eivät syö tai tykkää kotiruuasta? Sulla taitaa olla aika rajoittunut kuva ylipainoisista, katsotko paljon amerikkalaista tv:tä? Hmm.
Ja syy: ne pitsat ja hampparit ovat hyvän makuisia. Ne on oikein jalostettu houkuttelemaan ihmisiä.
Kun syö rasvaista ja sokeripitoista ruokaa koko ajan ihmisen makuaisti turtuu ja terveellinen ruoka alkaakin usein maustua mauttomalta. Kun alkaa jättämään noita ruokia pois ruokavaliosta pois jossain vaiheessa se makuaistikin alkaa parantua ja terveellinen ruoka maistua hyvälle.
Hohhoijaa taas tätä nakkikastikegatea.
Joskus nakkikastike ja kuoriperunat ja etikkapunajuuret ovat parasta, mitä tiedän. Joskus tekee mieli hampparia, ja sitten syön sellaisen. Ero näissä on se, että nakkikastikkeestq ei tule huono olo.
Elämästä pitää nauttia hyvän ruoan muodossa sekä alkoholin. Kaikki epäterveelliset ruoat ovat parhaimpia kuten esim. läskisoossi ja nakkikastike sekä pizzat ja hampurilaiset. Vihersmoothiet ja sushit ym. rehut heitän roskiin.
Ai? Kyllä minä ainakin useinkin kuulen kavereiden haaveilevan hampurilaisista. Mutta ei se tietenkään tarkoita, että joka päivä kuumeisesti odotetaan, jos joskus toive toteutusi. Se on vain sellainen "oooooi, nyt tekisi niin kovasti mieli oikein rasvaista pizzaa". Ja jos sitä ei joka päivä tai esimerkiksi viikko syö, niin eihän se mitään arkiruokaa ole, vaan sellainen hemmottelu.