Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin ylipainoisille hamppariaterian syöminen on ihanaa herkuttelua, josta haaveilevat?
16.08.2020 |
Että esimerkiksi tavallinen arkiruoka, jossa syödään vaikka nakkikastiketta, perunaa ja iso annos salaattia ei ole maistuvaa, vaan oikeaa elämää on se, että pääsee mäkkäriin tai heseen tai saa syödä ison pizzan tai annoksen kebapia.
Hmm?
Kommentit (77)
Minusta kyllä normaalipainoisillekin on. Tulkitsen syyksi sen, että siinä saa ihanasti taantua lapsen tasolle, kun joku tuo hiilihydraattipitoista ruokaa eteen, jossa kuitenkin myös proteiinia kylläisyyden saavuttamiseksi. Mutta ranskisten nopeat hiilarit ja rasva menevät heti mukavasti verenkiertoon. Tosin sitten siitä prosessoidusta rasvamätöstä tulee jälkeenpäin sekä allöttävä olo että morkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkkärin ranskalaiset ovat ihanan rapeita ja kapeita ja pitkiä ja suolaisia, aivoni kuolaavat jo niitä ajatellessa. Sellaisia ei saa aikaan kotona.
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
Ja tää lihava taas haaveilee siitä, että pääsis valmiseen pöytään kotona. Ruokalajilla ei ole väliä, mieluiten jonkun muun terveellinen kokkaus. Siksi mä olen lihava, kun inhoan ruoanlaittoa ja syön eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
No, itse en ainakaan koe asioita noin mustavalkoisesti. Joskus tekee mieli pihviä, joskus gourmet-salaattia, joskus hamppariateriaa. Eihän se nyt merkitse, että jos joku haaveilee tietynlaisesta herkusta, se on ainoa, mistä unelmoi. Olisiko mahdollista, että projisoit omia ennakkoluulojasi näihin ylipainoisiin, koska siten koet jotenkin olevasi parempi ihminen? Tuli vain mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
No, itse en ainakaan koe asioita noin mustavalkoisesti. Joskus tekee mieli pihviä, joskus gourmet-salaattia, joskus hamppariateriaa. Eihän se nyt merkitse, että jos joku haaveilee tietynlaisesta herkusta, se on ainoa, mistä unelmoi. Olisiko mahdollista, että projisoit omia ennakkoluulojasi näihin ylipainoisiin, koska siten koet jotenkin olevasi parempi ihminen? Tuli vain mieleen.
En koe olevani parempi ihminen.
Ajattelen vain nykyisin, että arkiruoan pitää olla hyvää. Ja mietin siksi, onko tällaisen mättöruoasta haaveilevan arkiruoka sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo vertaus. Nakkikastike on samanlaista moskaa kuin hamppari.
Miten voi ihmisillä olla hukassa siitä mikä on terveellistä ruokaa?? Nakki/makkararuoat ovat epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa. Samoin ruskeakastike ja kermakastikkeet, majoneesit etc.
Syökää kasviksia ja juureksia ja laadukasta proteiinia.
Minä en syö roskaruokaa kuin hyvin harvoin, ja sitäkin maltilla. En napostele kuin kasviksia, kuten babyporkkanoita.
Napostelu ei ole mitenkään terveellistä, vaikka napostelisikin porkkanoita. Miten voi ihmisillä olla hukassa terve syöminen.
Vierailija kirjoitti:
Joku täyslihapihvi kasviksilla täysjyväsämpylän välissä on taatusti parempi vaihtoehto kun peruna ja nakkikastike, jossa itsessäänkin on vehnää, suolaa ja lisäaineita.
Majoneesinkin voi tehdä kermaviiliversiona jolloin on terveellisempää.
Voihan sen tehdä, mutta ei se sitten majoneesia ole.
Mikä muuten tekee majoneesista epäterveellisen? Sehän valmistetaan öljystä, kananmunan keltuaisista ja mausteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuisko siitä että epäterveelliseen - eli käytännössä rasvaiseen ja suolaiseen, ja mahdollisimman energiapitoiseen - ruokaan jää helposti koukkuun, koska se vapauttaa aivoissa huomattavasti enemmän hyvänolon välittäjäaineita. Kotona tehdystä ruuasta ei saa yhtä helposti niin rasvaista ja muutenkaan samanlaista koostumukseltaan kuin ravintoloissa. Itse osaan kyllä tehdä herkullisia hampurilaisia, ja syönkin niitä aika usein, koska tulee huomattavasti edullisemmaksi, mutta kyllä siinä pikaruokapaikan mättöateriassa on jotain extrahimottavaa kuitenkin.
Onko sinulla jotenkin outo huumorintaju vai mitä ihmettä sinä tällä aloituksella haet? Minun tietääkseni hampurilaisateriat jäävät vain haaveeksi sellaisille ikuisille laihduttajille, jotka eivät voi syödä mitään "lihottavaa", todellisesta painosta riippumatta.
Tavallisesti hampurilaisateria ei jää haaveeksi varsinkaan ylipainoisille, jotka vaan menevät lähimpään pikaruokapaikkaan ja syövät sen. Haaveeksi voi jäädä jossakin Savukosken syrjäkylällä asuvalle, joka ei viitsi valmistaa sitä itse eikä varsinkaan ajaa sataa kilometriä tilaamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Johtuisko siitä että epäterveelliseen - eli käytännössä rasvaiseen ja suolaiseen, ja mahdollisimman energiapitoiseen - ruokaan jää helposti koukkuun, koska se vapauttaa aivoissa huomattavasti enemmän hyvänolon välittäjäaineita. Kotona tehdystä ruuasta ei saa yhtä helposti niin rasvaista ja muutenkaan samanlaista koostumukseltaan kuin ravintoloissa. Itse osaan kyllä tehdä herkullisia hampurilaisia, ja syönkin niitä aika usein, koska tulee huomattavasti edullisemmaksi, mutta kyllä siinä pikaruokapaikan mättöateriassa on jotain extrahimottavaa kuitenkin.
Se himottava osuus on ne hiilihydraatit, ei suinkaan rasva.
Luulisi tulevan mieheltä sanomista jos tuhti äippä tilaa sitten pesueelle ateriat jollakin 60 eurolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ns. paremmassa hampurilaispaikassa syömässä ja ihmettelin itseäni syödessäni melko pahaa ruokaa.
Otin kasvishampulaisen, koska lihamössöt eivät kiinnosta. Kyllähän hampurilaisen söi, mutta ranskalaiset olivat pahoja ja ainoa, mikä ilahdutti, oli kylmä virvoitusjuoma kuumana päivänä.
Olisi pitänyt ottaa salaatti, niin olisi saanut hyvää ja ilahduttavan värikästä syötävää.
Valitsit paikan väärin.
Totta. Sillan toisessa päässä olisi ollut hyvältä vaikuttava kahvio, josta olisin voinut ostaa salaatin.
Minulle tulee joskus impulssi että olisipa kiva mennä hampurilaisravintolaan, ja sitten tajuan että en pidä virvoitusjuomasta, ohuet ranskalaiset on pahoja, ja niiden hampurilaiset ällöjä. Jotenkin markkinointi on päässyt pääni sisälle, vaikka en oikeasti edes halua syödä noissa paikoissa tai käy niissä ikinä. Minulle herkkuhetki on oikea makua räiskyvä ravintola-annos jossa on paljon tuoreita kasviksia. Näissä myös haaveilu-toteutus-syönnin jälkeinen olo vastaa toisiaan, toisin kuin hampurilaispaikoissa.
t. BMI 25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
No, itse en ainakaan koe asioita noin mustavalkoisesti. Joskus tekee mieli pihviä, joskus gourmet-salaattia, joskus hamppariateriaa. Eihän se nyt merkitse, että jos joku haaveilee tietynlaisesta herkusta, se on ainoa, mistä unelmoi. Olisiko mahdollista, että projisoit omia ennakkoluulojasi näihin ylipainoisiin, koska siten koet jotenkin olevasi parempi ihminen? Tuli vain mieleen.
En koe olevani parempi ihminen.
Ajattelen vain nykyisin, että arkiruoan pitää olla hyvää. Ja mietin siksi, onko tällaisen mättöruoasta haaveilevan arkiruoka sellaista.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että mättöruoka olisi sellaista, josta joku haaveilee? Vai onko sinulle käsite "haaveilla" jotain muuta kuin meille suomea äidinkielenä puhuville?
En taida tuntea ketään, jonka luulisin mättöruuasta haaveilevan. Tai ehkä joku sellainen maaseudun lapsi, jolle se on hyvin harvinaista kun liittyy kaupunkimatkoihin ja muihin mukaviin reissuihin.
Arkiruoka on harvemmin sellaista, josta haaveillaan. Itse asiassa haaveitten kohde on jotain sellaista, joka on vaikeasti tai peräti mahdottomasti saavutettavissa.
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Sama se tuntuu olla hoikillakin. Antavat minullekin ohjeita, että jätät vaan herkut pois niin laihdut. Jaa mitkä ihmeen herkut? Minusta kun juuri vaikka se nakkikastike on niiin herkullista. Ei hamppariateria ainakaan parempi ole. Pidän melkein kaikesta ruoasta. Ja olen siis lihava, kyllä. Annoskoista se on kiinni minulla, ei siitä mitä syön.
No ehdota sitten tilalle jotain edullista kotiruokaa, jota ihmiset usein kotonaan valmistavat?
Minulle nyt tuli ekana nakkikastike ja jauhelihakastike mieleen.
Laitetaan vaikka uudeksi ehdotukseksi sitten uunikala perunoilla. Ja salaattia kylkeen.
ap