Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillekin ylipainoisille hamppariaterian syöminen on ihanaa herkuttelua, josta haaveilevat?
16.08.2020 |
Että esimerkiksi tavallinen arkiruoka, jossa syödään vaikka nakkikastiketta, perunaa ja iso annos salaattia ei ole maistuvaa, vaan oikeaa elämää on se, että pääsee mäkkäriin tai heseen tai saa syödä ison pizzan tai annoksen kebapia.
Hmm?
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ylipainoinen ja pidän hamppariaterioista, tosin käyn syömässä sellaisen ehkä kerran kuukaudessa max. Terveellistä pikaruokaa ei ole niin helppo löytää muuten. Ja hampurilaisravintoloiden kevytvaihtoehdot ovat pahoja. Mikä saa sinut ap pohtimaan toisten ateriavalintoja? Haluaisitko päästä kontrolloimaan niitä ja ottaa päähän, kun et voi?
Minut saa pohtimaan se, että jos unelma on päästä syömään hamppariateria/pizza, onko silloin henkilön maku tai tottumukset jo sellaiset, että se voi olla este toteuttaa terveellistä ja maltillista ruokavaliota.
Ja toinen ajatus: eikö tavallaan sekin ole ongelma, jos päivittäin syöty ruoka ei ole maukasta vaan nautinto on vasta sitä, kun pääsee vetämään mättöä?
ap
No, itse en ainakaan koe asioita noin mustavalkoisesti. Joskus tekee mieli pihviä, joskus gourmet-salaattia, joskus hamppariateriaa. Eihän se nyt merkitse, että jos joku haaveilee tietynlaisesta herkusta, se on ainoa, mistä unelmoi. Olisiko mahdollista, että projisoit omia ennakkoluulojasi näihin ylipainoisiin, koska siten koet jotenkin olevasi parempi ihminen? Tuli vain mieleen.
En koe olevani parempi ihminen.
Ajattelen vain nykyisin, että arkiruoan pitää olla hyvää. Ja mietin siksi, onko tällaisen mättöruoasta haaveilevan arkiruoka sellaista.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että mättöruoka olisi sellaista, josta joku haaveilee? Vai onko sinulle käsite "haaveilla" jotain muuta kuin meille suomea äidinkielenä puhuville?
En taida tuntea ketään, jonka luulisin mättöruuasta haaveilevan. Tai ehkä joku sellainen maaseudun lapsi, jolle se on hyvin harvinaista kun liittyy kaupunkimatkoihin ja muihin mukaviin reissuihin.
Arkiruoka on harvemmin sellaista, josta haaveillaan. Itse asiassa haaveitten kohde on jotain sellaista, joka on vaikeasti tai peräti mahdottomasti saavutettavissa.
Ai? Kyllä minä ainakin useinkin kuulen kavereiden haaveilevan hampurilaisista. Mutta ei se tietenkään tarkoita, että joka päivä kuumeisesti odotetaan, jos joskus toive toteutusi. Se on vain sellainen "oooooi, nyt tekisi niin kovasti mieli oikein rasvaista pizzaa". Ja jos sitä ei joka päivä tai esimerkiksi viikko syö, niin eihän se mitään arkiruokaa ole, vaan sellainen hemmottelu.
Sinun ylipainoisilla kavereillasi on aika erikoiset haaveet. Tai sitten sinä luulet heidän perätä haaveilevan, jos toteavat ääneen "tekee mieli hampurilaista". Ehkä heillä on vain nälkä ja hampurilainen tulee siinä ensimmäisenä mieleen nopeana ja vaivattomana ateriana.
Miksi sinä et kysy heiltä, mitä syövät kotona arkiruokana?
Ikävää nyt romahduttaa fantasiasi, mutta ihan normaalipainoisetkin kaverini sanovat näin. Ja nimenomaan tuota tarkoitinkin, että nälkäisenähän näistä haaveillaan.
Ja miksi minä kysyisin heiltä, mitä syövät kotona arkiruokana? Mihin se liittyy ja mitä minä sillä tiedolla teen?
En nyt ihan ymmärrä, mitä siinä on niin kamalan erikoista, että joskus (varsinkin nälkäisenä) tulee haaveiltua kaikenlaisia mättöruokia ja herkkuja. Eikö kaikille tule välillä jonkinlaisia mielitekoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se rasvan ja suolan ihana kombo. Voisin kevyesti elää koko elämäni ilman sokeria, mutta rasvasta ja suolasta en voisi luopua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtuisko siitä että epäterveelliseen - eli käytännössä rasvaiseen ja suolaiseen, ja mahdollisimman energiapitoiseen - ruokaan jää helposti koukkuun, koska se vapauttaa aivoissa huomattavasti enemmän hyvänolon välittäjäaineita. Kotona tehdystä ruuasta ei saa yhtä helposti niin rasvaista ja muutenkaan samanlaista koostumukseltaan kuin ravintoloissa. Itse osaan kyllä tehdä herkullisia hampurilaisia, ja syönkin niitä aika usein, koska tulee huomattavasti edullisemmaksi, mutta kyllä siinä pikaruokapaikan mättöateriassa on jotain extrahimottavaa kuitenkin.
Se himottava osuus on ne hiilihydraatit, ei suinkaan rasva.
No sen meinasin mainita myös, mutta eihän pelkkä peruna ja sämpylä maistu miltään ilman sitä suolaa ja rasvaa. Se yhdistelmä tekee siitä energiapitoista ja hyvänmakuista = koukuttavaa.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Tiesitkö että ihmisen keho toimii niin että palkitsee energiarikkaan ruoan syömisestä mielihyvällä? Olisiko siksi? Ja voisiko joku olla lihava sen vuoksi että tuo palkitsemisjärjestelmä on vieläpä yliaktivoitunut? Hmmmmmmmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo vertaus. Nakkikastike on samanlaista moskaa kuin hamppari.
Miten voi ihmisillä olla hukassa siitä mikä on terveellistä ruokaa?? Nakki/makkararuoat ovat epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa. Samoin ruskeakastike ja kermakastikkeet, majoneesit etc.
Syökää kasviksia ja juureksia ja laadukasta proteiinia.
Minä en syö roskaruokaa kuin hyvin harvoin, ja sitäkin maltilla. En napostele kuin kasviksia, kuten babyporkkanoita.
Mikään ruoka ei lihota enempää kuin toinen ruoka. Kalorit on ainut mikä merkitsee. Majoneesi ei ole sen lihottavampaa kuin porkkanat jos laskee kaloreita. Laadukas majoneesi on sitäpaitsi melko terveellistä, sisältää hyviä rasvoja paljon. Kohtuudella pitää tietenkin käyttää.
Sitäpaitsi kaikkea ruokaa ei tarvitse syödä sen perusteella onko se terveellistä tai ravintorikasta. Minä syön riisiä ja perunaa ja lihaa ja majoneesia ja maapähkinävoita koska tarvitsen niitä kaloreita. Syön myös paljon kasviksia ja hedelmiä. 189cm ja 84kg, lihaksikas atleettivartalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täyslihapihvi kasviksilla täysjyväsämpylän välissä on taatusti parempi vaihtoehto kun peruna ja nakkikastike, jossa itsessäänkin on vehnää, suolaa ja lisäaineita.
Majoneesinkin voi tehdä kermaviiliversiona jolloin on terveellisempää.Voihan sen tehdä, mutta ei se sitten majoneesia ole.
Mikä muuten tekee majoneesista epäterveellisen? Sehän valmistetaan öljystä, kananmunan keltuaisista ja mausteista.
Majoneesissa epäterveellisintä on keltuainen, ja sitten se öljy.
Jos syöt sitä kerran viikossa kohtuu määrän niin ei se ole ongelma.
Hampurilaisaterioissa ongelma on se kaikki rasvan, hiilareiden ja suolan yhteismäärä ja vielä kaikki paistettuna extra huonossa rasvassa.
Ei siinä kokojyväsämpylät tai 50g salaattia paljoa tilannetta pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Et vain osaa tehdä parsakaalista maukasta. Mikä tahansa kasvis on pahaa, jos sen vain höyryttää kypsäksi.
Niin, miksi siitä parsakaalista pitää erikseen tehdä maukasta? Juuri siksi, että yksinään se ei maistu miltään.
No sanoppa joku ruoka-aine, joka yksinään maistuu herkulliselta? Hampurilainen koostuu useasta raaka-aineesta, jotka yksinään ovat tylsiä syötäviä. Perunakin on mautonta ilman suolaa, rasvaa ja lisukkeita.
Parsakaaligratiini hyvin maustettuna ja juustolla kuorrutettuna.... Nam! Mieluummin syön sitä kuin vaikka kermaperunoita joskin hyviä ovat nekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan oppinut pitämään pikaruokaloiden hampurilaisista. Ehkä se johtuu siitä, että niitä ei lapsuudessani ollut. Olin jo omillani asuva nuori aikuinen kun Helsinkiin avattiin ensimmäinen Mäkkäri vuonna 1985. Oli kai joku muu ketju kylläkin ennen sitä, mutta ne ruokapaikat eivät tulleet tutuksi minulle.
Kun sitten söin ekoja hamppareitani, minusta se oli ensinnäkin epämiellyttävää syödä käsin ja toiseksi en pitänyt lainkaan hampurilaisaterian makukombosta jossa suolaisen syötävän juomana oli makea limsa. Pyysin limun tilalle veden ja myyjä nyrpisteli ja sanoi, että ei se tule sen halvemmaksi. No ei, mutta en vaan tykännyt siitä. Eipä tullut pikaruokaloiden asiakasta minusta.
Pizzaa joskus syön. Tosin harvemmin kuin kerran kuussa.
Niin, ne haaveruoat: minä uneksun voimakkaista juustoista ja portviinistä. Karjalanpaistista ja perunamuusista. Kunnollisesta ragùsta. Paistetuista silakoista. Kaalikääryleistä... ja monesta muusta ruokalajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täyslihapihvi kasviksilla täysjyväsämpylän välissä on taatusti parempi vaihtoehto kun peruna ja nakkikastike, jossa itsessäänkin on vehnää, suolaa ja lisäaineita.
Majoneesinkin voi tehdä kermaviiliversiona jolloin on terveellisempää.Voihan sen tehdä, mutta ei se sitten majoneesia ole.
Mikä muuten tekee majoneesista epäterveellisen? Sehän valmistetaan öljystä, kananmunan keltuaisista ja mausteista.
Majoneesissa epäterveellisintä on keltuainen, ja sitten se öljy.
Jos syöt sitä kerran viikossa kohtuu määrän niin ei se ole ongelma.
Hampurilaisaterioissa ongelma on se kaikki rasvan, hiilareiden ja suolan yhteismäärä ja vielä kaikki paistettuna extra huonossa rasvassa.
Ei siinä kokojyväsämpylät tai 50g salaattia paljoa tilannetta pelasta.
No, mikä siinä keltuaisessa on epäterveellistä? Entäs öljyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön aika harvoin hampurilaisia yms, mutta joskus iskee sellainen himo kunnon rapeisiin, suolaisiin ranskalaisiin tai jääkylmään kokikseen. Just nyt taas tekisi mieli Chevre-salaattia. Kaipa se unelma-ateria voi olla eri asioita eri hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Et vain osaa tehdä parsakaalista maukasta. Mikä tahansa kasvis on pahaa, jos sen vain höyryttää kypsäksi.
Niin, miksi siitä parsakaalista pitää erikseen tehdä maukasta? Juuri siksi, että yksinään se ei maistu miltään.
No sanoppa joku ruoka-aine, joka yksinään maistuu herkulliselta? Hampurilainen koostuu useasta raaka-aineesta, jotka yksinään ovat tylsiä syötäviä. Perunakin on mautonta ilman suolaa, rasvaa ja lisukkeita.
Parsakaaligratiini hyvin maustettuna ja juustolla kuorrutettuna.... Nam! Mieluummin syön sitä kuin vaikka kermaperunoita joskin hyviä ovat nekin.
Kaikki hedelmät, marjat, pähkinät, kala, liha, kananmuna, maissi, herne, paprika, vesimeloni, avocado.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku täyslihapihvi kasviksilla täysjyväsämpylän välissä on taatusti parempi vaihtoehto kun peruna ja nakkikastike, jossa itsessäänkin on vehnää, suolaa ja lisäaineita.
Majoneesinkin voi tehdä kermaviiliversiona jolloin on terveellisempää.Voihan sen tehdä, mutta ei se sitten majoneesia ole.
Mikä muuten tekee majoneesista epäterveellisen? Sehän valmistetaan öljystä, kananmunan keltuaisista ja mausteista.
Majoneesissa epäterveellisintä on keltuainen, ja sitten se öljy.
Jos syöt sitä kerran viikossa kohtuu määrän niin ei se ole ongelma.
Hampurilaisaterioissa ongelma on se kaikki rasvan, hiilareiden ja suolan yhteismäärä ja vielä kaikki paistettuna extra huonossa rasvassa.
Ei siinä kokojyväsämpylät tai 50g salaattia paljoa tilannetta pelasta.
Ihme luennoitsija. Sinulla taitaa olla ortorektia. Syöminen menee ihan ok, kun vaan syö kaikkea kohtuudella. Kyllä esimerkiksi kerran kuukaudessa voi hyvin hamppariaterialla käydä.
Vierailija kirjoitti:
No sitä sopii miettiä, miksi lapsetkin tykästyvät karkkiin ja jäätelöön, mutta eivät kilju, milloin on parsakaalipäivä. Lapset kun eivät vielä ajattele, mikä on trendikästä ja hyveellistä, niin heiltähän ne aidoimmat reaktiot tulevat. Yhtäkään lasta ei ole tarvinnut erityisemmin varmaankaan totuttaa hampurilaisiin tai irtokarkkeihin. Ja tähän on olemassa syy.
Jos lapsia ei ole altistettu markkinoille, niin miten sitten tunnistavat satojen brändien logoja eivätkä erota kuusta männystä?
Kyllä se alkaa todella aikaisin, kun lapsia opetetaan kuluttamaan. Frozenia ei myydä aikuisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaatteet on kokoo M ja mä raaaaaakastan pizzaa ja mäkkiä ja kyllä, haaveilen etukäteen siitä kun avaan tuplajuuston käärestään ja dippaan sitä valkosipulimajoneesiin 🤤🤤🤤
Olen yli satakiloinen ja juuri nyt kuolaan isoa annosta kanasalaattia.
Hesburgerissa en pysty syömään hampurilaisia ollenkaan, koska niissä on liikaa majoneesia välissä. Ranskiksia en syö, liikaa rasvaa. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee joskus impulssi että olisipa kiva mennä hampurilaisravintolaan, ja sitten tajuan että en pidä virvoitusjuomasta, ohuet ranskalaiset on pahoja, ja niiden hampurilaiset ällöjä. Jotenkin markkinointi on päässyt pääni sisälle, vaikka en oikeasti edes halua syödä noissa paikoissa tai käy niissä ikinä. Minulle herkkuhetki on oikea makua räiskyvä ravintola-annos jossa on paljon tuoreita kasviksia. Näissä myös haaveilu-toteutus-syönnin jälkeinen olo vastaa toisiaan, toisin kuin hampurilaispaikoissa.
t. BMI 25
Sinulla on hassu nimi.
Kyllä voi. Ja helposti. Kaikki ei vaan silti osaa. Tai viitsi opetella.