Miksi kainalokarvoitus on ongelma naisilla, mutta ei miehillä?

Miehet ei shokkivärjää kainalokarvojaan ja esittele niitä kädet ylhäällä instakuvissaan.

Koska naisilla karvat ovat naisellisia vain hiusten , ripsien ja huolella viimeisteltyjen kulmakarvojen osalta. Muuten karvat kuuluu vain äijämäisyyteen.

En pidä kainalokarvoista miehilläkään. Siksi toivon että poikaystävä trimmaa omansa. Itse sheivaan päivittäin.

Koska hyväksyntää saadakseen naisen kuuluu osoittaa, että hän tietää paikkansa. Hänen on karsittava itsestään kaikki miesmäisyys samaan aikaan kun ei saa olla ämmämäinenkään.

Eli pitää olla kuin ei oliskaan. Sitten on hyvä. Tai no, siedettävissä.

Ja sitten ihmetellään, miksi naiset alistuvat sietämättömiin parisuhteisiin. No kun on pienestä pitäen valmisteltu alistumaan ja annettu ymmärtää, että se on pakollista.

Vierailija kirjoitti:

Miehet käyvät pesulla ja käyttävät deodoranttia.

Toisinaan palstamies murjaisee hauskan vitsin. 

Koska sillä ideologialla pidetään yllä jatkumoa naisten alemmasta asemasta ja kontrolloinnista julkisen häpäisyn keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Koska sillä ideologialla pidetään yllä jatkumoa naisten alemmasta asemasta ja kontrolloinnista julkisen häpäisyn keinoin.

Miksi naiset itse ovat tässä mukana etulinjassa?

Koska naisella ei kuulu kasvaa karvoja alaluomen silmäripsistä alaspäin

Kainalokarvat ei ole naisellisia kuten ei myöskään parta.

Naiset käyttää useammin esim. juhlapukuna asua jossa kainalot näkyy helposti, miehet ei käytä kuin urheillessa, jos silloinkaan. Mun mies ei edes omista yhtään hihatonta paitaa ja ilman paitaa hän ei ole julkisesti kuin silloin aniharvoin kun käy rannalla tai uimassa muuten. Ja miehellä kyllä kasvaa karvaa kainalojen ympäristössäkin ihan eri tavalla kuin mulla, käsivarsissa, rinnassa ja selässä on karvaa jollaista minulla ei ole.

Mutta en minäkään toki alapäätäni ajele, vain kainalot ja sääret silloin tällöin.

Kyllä mua oksettaa ne miestenkin hihattomista paidoista tursuavat kainalokarvat ihan yhtä paljon, jos olet yleisellä julkisella paikalla tai kulkuvälineessä 

Karvoitus on inhimillistä. Se on myös naisellista. Naiset ovat karvasia. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Koska hyväksyntää saadakseen naisen kuuluu osoittaa, että hän tietää paikkansa. Hänen on karsittava itsestään kaikki miesmäisyys samaan aikaan kun ei saa olla ämmämäinenkään.

Eli pitää olla kuin ei oliskaan. Sitten on hyvä. Tai no, siedettävissä.

Ja sitten ihmetellään, miksi naiset alistuvat sietämättömiin parisuhteisiin. No kun on pienestä pitäen valmisteltu alistumaan ja annettu ymmärtää, että se on pakollista.

Varmaan jossain maissa on näin, mutta ei Suomessa.

Minun karvoitukseeni ei ole koskaan kukaan mies, tai nainen, sekaantunut. Ihan itse päätän mitä karvoja ajelen ja koska.

Vierailija kirjoitti:

On outoa. Ja vastaus, että ”karvoitus on maskuliinista”, on täyttä tuubaa. Jos se olisi, ei naisilla kasvaisi karvoja kainaloissa tai alapäässä. ”Karvoituksen on viimeisten vuosisatojen ajan sosiaalisesti sovittu olevan maskuliinista tietyissä kulttuureissa” pitää paikkansa.

Vituttaa, ettei itsellä ole pokkaa antaa kainalo- ja säärikarvojen kasvaa, hävettää liikaa. Vituttaa, että tällaistakin asiaa tarvitsee hävetä. Onneksi en koskaan lähtenyt posliinia raakkaamaan, vaikka olenkin kasvanut sen kultakaudella. Joka luojan kiitos on vihdoin menossa ohi, eikä tyttären tarvitse alkaa repimään karvojaan johonkin idioottimaiseen ”kiitorata”-malliin.

Sama. Minulla on naisoletettu työkaveri, joka antaa karvojen kasvaa. Siinä on jotain todella freesiä ja kaunista, se asenne, että tämä on ok ja normaalia paistaa läpi ja huomaan jotenkin ihailevani rohkeutta vaan olla oma itsensä. Kunnes huomaan ajattelevani että ROHKEUTTA, miksi ihmeessä johonkin noinkin normaaliin edes pitäisi tarvita rohkeutta! Ne ovat vain karvoja, jos hiuksissa ei ole mitään yököttävää niin miksi säärikarvoissa olisi? Silti huomaan itse sheivaavani, vaikka seuraavana päivänä kutittaa ja sheiveristäkin tuli taas haava... Näin sitä vaan on odotukset ja muoti onnistuneet tunkeutumaan omaankin ajatteluun, vaikka sitä luulee olevansa tuon yläpuolella.

Näissä karvakeskusteluissa aina haukutaan posliininaiset ja -miehet mutta itse saavat kuitenkin ajella kainalot ja sääret. Meuhkataan jostain pedofiliasta ja herra ties mistä sairaasta.

Miksi se alapään ajelu on sairasta mutta kainalot ovat ok?

Kuten vasta oli juttu iltapäivälehdessä jossa luomut hehkuttivat karvojaan ja haukuttiin karvattomat epävarmoiksi miesten miellyttäjiksi.

Antakaa kaikkien kukkien kukkia.

Hyvä kysymys!

Monet on sitä miettineet ja päättäneet olla ajelematta karvojaan. No, asia on ok niin kauan kuin ei synny hajuhaittoja esim. unohtuneen deodorantin laiton vuoksi, tai kukaan ei näe karvojasi.

Mulla on ajelemattomat säärikarvat. Joka kerta kun yritän poistaa niitä, saan hillittömän karvatupentulehduksen ja sääret on paukamilla viikkoja. Lopputuloksena annan niiden mieluummin olla, mutta en myöskään näytä niitä, eli en kulje lyhytlahkeisissa enkä -helmaisissa vaatteissa edes helteellä.

Voimaantumismielessä en karvoja kasvattele. Nää mustien kainalopehkojen esittelijät, kuten Madonnan tytär, saa multa osakseen lähinnä silmienpyörittelyä.

En ymmärrä, miten maailma sillä muuttuu paremmaksi, jos esim. julkkisnaisilla törröttää mustia pitkiä karvoja kainalosta, kun he poseeraavat kameroille hihattomassa paljettimekossaan punaisella matolla. Tai bloggaaja pukeutuu kukkamekkoon ja kuvaa itseään siten, että tuuheakarvaiset sääret ovat kuvassa etualalla. Jos joku osaa selittää tämän, niin antaa tulla.

Koska naiset tekevät ongelmia kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys!

En ymmärrä, miten maailma sillä muuttuu paremmaksi, jos esim. julkkisnaisilla törröttää mustia pitkiä karvoja kainalosta, kun he poseeraavat kameroille hihattomassa paljettimekossaan punaisella matolla. Tai bloggaaja pukeutuu kukkamekkoon ja kuvaa itseään siten, että tuuheakarvaiset sääret ovat kuvassa etualalla. Jos joku osaa selittää tämän, niin antaa tulla.

Kyllä se muuttuu siltä osin paremmaksi, että se opettaa ihmisiä haastamaan totuttuja konsepteja kuten perinteitä ja vallalla olevaa muotia tai yleisiä mielipiteitä. Kyllä se saattaa kirvoittaa ihmisiä ajattelemaan itse ja tekemään omia päätöksiä. Se on ihan tarvittava asia maailmassa, eikä rajoitu pelkkiin kainalokarvoihin, mutta se voi hyvinkin alkaa niistä.

Kun oppii sellaisen taidon kuin kyseenalaistaminen, sitä alkaa helposti harrastamaan muidenkin asioiden suhteen. Kun löytää rohkeuden toimia omien havaintojensa mukaan, voi alkaa muuttaa maailmaa. Se asia, joka sytyttää ensimmäisen kipinän, voi olla pieni, mutta sitä ei kannata väheksyä.

Ihan hullua tämä karvakammo, karvoilla on luonnollinen tarkoitus,  nenäkarvat suojaavat nenää lialta, häpykarvoituksen tarkoitus on suojata bakteereilta yms.

Aikuisella ihmisellä on karvoja, lapsilla ei ole.

Ei ole luonnollista, että aikuinen mies tai nainen on kuin posliininukke. 

Ei karvainen ihminen ole likainen, kun suihkussa käydään ja intiimihygieniasta huolehditaan. 

Ei ole oikein,  että karvakammoinen vaatii kumppaniaan poistamaan karvojaan, se on jokaisen oma asia antaako kasvaa vai  ei. 

Kenties ne monen sentin pusikot kainaloissa voisi siistiä, jos käyttää hihattomia paitoja ja oleilee kädet ylhäällä.

Kasvattakaa niitä karvojanne miten pitkiksi hauluatte jos niin ihanan naisellisia ovat. Omani ajelen kyllä pois, ketä kiinnostaa tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden trauma: olin kielikurssilla Itävallassa ja kurssille osallistui joku nulikka, jolla oli viisitoista senttiä pitkät kainalokarvat ja tyyppi piti hihattomia paitoja.

Voin vieläkin huonosti. 

Miksi voit vieläkin huonosti? Ei tuossa mitään ongelmaa ole, jos ei haissut.

Hän oli epäsiisti ja kuvottava. 

Esitelköön roikkuvaa karvoitustaan tutuilleen, mutta kaikkia ei todellakaan kiinnosta. 

No mutta onhan monella naisella roikkuva karvoitus päässäänkin! Kutsutaan hiuksiksi. Eikö se sitten kuvota?