Lapseni synttäreillä kävi vaikeasti ylipainoinen tyttö.

Kaikkea sitä täälläkin saa lukea. En ole onneksi tällaiseen aikuiseen ihmiseen törmännyt. Kaikki syövät jotain juhlissa, kenenkään en ole nähnyt mässäilevän ja unohtavan seurustelua kokonaan:). Eiköhän lapsillekin ole soveliasta opettaa, että mässäily ei ole hienoa?



Eikös ahmiminen ole yksi seitsemästä kuolemansynnistä?

ja peitti sen sanomalehdellä. Hyi! Meni aikaa, ennenkuin löysin tuon hajunaiheuttajan toisesta olohuoneestamme.



Epäilen yhtä, vähän yksinkertaisen oloista poikaa, joka söi kakkua ja sipsejä todella paljon + suklaata ja jäätelöä. Hänelle ei maistuneet ruokaisammat tarjottavamme, vaan siirtyi suoraan herkkuihin.

kaikenlaista ala-arvoista. Mulla on myös tällainen suursyömärilapsi, joka syö kaksi kertaa niin paljon herkkuja kuin muut, jos annetaan. Ihan on normaalipainoinen. Meillä syödään ihan tavallisesti, ja niin että herkkuja kyllä saa monta kertaa viikossa, mutta kohtuudella. Kun oma lapseni on serkkujen seurassa sen huomaa erityisen selvästi (kun ei ole niin nuukaa kohteliaisuustapojen kanssa), muita lapsia ei herkut kiinnosta läheskään samalla lailla kuin omaani. Ei siis ole niin että minä en kiellä ja kasvata, vaan niin että muiden lapset ei ota vaikka saisivatkin. Meidän lapsella asiasta ei ole tullut ongelmaa, koska syödään normaalisti muuten ja lapsi on varsinnainen sähikäinen.



Jokin aika sitten oli juttua siitä miten painonhallinta on geneettisempää kuin on luultu. Meillä on yksi sukulaisperhe jossa tämä näkyy tosi selvästi. Äiti on aina ollut pulskuuteen taipuvainen, mutta pitänyt tilanteen kurissa painonvartijoiden avulla. Toinen lapsista on ulkoiselta olemukseltaan äitinsä näköinen ja pulska, suorastaan lihava. Perheen isä on aina ollut laiha luikku, ja hänen näköisensä lapsi myös on ihan samanlainen! Molemmat lapset on samaa sukupuolta vielä. Eli ei genetiikka ole mikään "lupa" olla ylilihava, mutta on selvää että osalle porukasta hoikkana pysyminen ja syömisen hallinta on ihan erilailla työtä kuin toisille ja se pitäisi ymmärtää ja olla edes vähän armollinen. Ja jättää lasten ruma haukkuminen väliin :(. Juu, ja oma paino on normaali ja on aina ollut, ettei tarvi siitä mussuttaa.

Mulla on myös tällainen suursyömärilapsi, joka syö kaksi kertaa niin paljon herkkuja kuin muut, jos annetaan. Ihan on normaalipainoinen.

Normaalipainoinen on meidänkin tyttö toistaiseksi, mutta varmasti pyöreyteen taipuvainen niin kuin äitinsä. Kamalinta on, että hänelle tulee ihan "hullun kiilto" silmiin, kun näkee herkkuja. Kohtuudella on saanut makeaa, ei ole pidetty karkkipimennossa, eli siitä ei ole kysymys. Terveellisesti syö muuten. Mitä tällaiselle sokerihullulle lapselle voi tehdä?

Mitä tällaiselle sokerihullulle lapselle voi tehdä?

Meillä syödään monta kertaa viikossa jotain terveellistä herkua ja jälkiruokaa, kuten rusinoita, säilykepersikoita, säilykenananaksia tms. Ja sitten ehkä kolme kertaa viikossa jotain epäterveellisiä herkkuja, ostetaan karkkipussi tai käydään juhlissa tms. Minulle itselleni tuo on ok tahti, jolla paino pysyy kurissa. Jos pitää ruveta syöttämään lapselle karkkia ja pullaa karaisumielessä joka päivä niin kyllä se ajatus pännii... Itselleni on aika mahdotonta pysyä kohtuudessa jatkuvalla pupentamisella, joten takuulla paino rupeaisi nousemaan. Enkä ole ollenkaan varma että sellaisesta oppii hyviä tottumuksia loppuelämää varten. Että mitä tässä olisi viisainta tehdä että välttäisi tuon "hullunkiillon" juhlissa. Ihmettelee 66

Mieti nyt mitä vaikutteita oma lapsesi saakaan? Ja jos et tiennyt lapsen lihavuudesta ennakolta, niin olisit nyt edes käännyttänyt hänet ovelta pois!Muista ainakin kertoa omalle lapsellesi että lihavuus on PAHA asia ja että äiti ei hyväksy lihavia ja huonompia ihmisiä. Mieti vähän millaisen esimerkin annat lapsellesi!

Omat tyttöni kun menevät synttäreille, niin pidän itsestään selvänä että siellä aikuiset hieman ohjailee syömistä. Olin yllättynyt kun nuorenpi, 3v, sai myös kutsun synttäreille ja ilman äitiä :) No, hyvin meni ja tuonikäinen ainakin tarvitsee peräänkatsomista.



Meillä kun ollut lastenkutsuja niin ohjelma mietitty etukäteen eikä se mässäily ole pääjuttu. Kun ruokailu loppuu niin reipas kehoitus että nyt leikkimään ja pois pöydästä! Mikä siinä on niin vaikeaa olla AIKUINEN, myös muiden lapsille?!



Ja ihan kamalaa huomata, että lapsen paino on myös yksi syy av-äitien päteä! Lasten paino ongelmat on vaikeita ja moninaisia asioita, oli kyseessä sitten yli- tai alipaino.

Olen 36v. Ja mulla ei todellakaan ollut anoreksiaa, vaan BED (ahmimishäiriö). Mulla oli ihan onnellinen lapsuus, mutta pienestä pitäen mua lohdutettiin ruualla, ei äidin, vaan mummun toimesta. Jos joku kiusasi --> herkkuja nenän eteen... Tiedätkö, sitä oppi lohduttautumaan ruualla tai herkuilla, mitä tahansa ja miten paljon tahansa.. Olin lapsena lihava (mutta aktiivinen, liikuin paljon) ja tokihan täytin ennakko-odotuksia, syömällä. Kaikki olettivat aina, että kun olen kerran lihava, niin muhun mahtuu vielä yksi kakunpala...

eli heidän olisi ap pitänyt sinua infota tällaisesta mahdollisesta pakonomaisesta ahmimisesta tämän tytön kohdalla (tuskin kyseessä ensimmäinen ja ainut kerta) ja kertoa miten toivovat että tilanteessa käyttäydytään..



itselläni erityislapsi enkä todellakaan oleta automaattisesti muiden vanhempien osaavan erilaisissa tilanteissa lasta ohjata (on ollut usein yksin synttäreillä ym) vaan kyllä se on minun tehtäväni ohjeistaa vastuussa olevaa aikuista tai olla sitten itse paikalla..



ja kyllä, joskus on VAIKEAA olla aikuinen muiden lapsille..

Olin aika pettynyt, kun oma poikani, oisko ollut 5v silloin, tuli naapurista aika huonovointisena ja kehui, kuinka synttäreillä oli saanut olla kolme kertaa pöydässä... ilmeisesti mitään kontrollia syömiseen ei ainakaan näillä synttäreillä ollut. Joku nyt sanoo, että itse olet huonosti lapsesi kasvattanut, mutta vika on siinä, että ei pienet lapset osaa ja muista aina käyttäytyä siten kun on kotona sanottu. Minun mielestä on niin, että jos alle kouluikäisiä kutsutaan juhliin ilman vanhempia, kutsujen järjestäjä ottaa lapset vastuulleen. Ja kyllä kai siihen kuuluu sekin, että hiukan katsotaan, ettei kukaan aivan oksennnukseen asti syö. Oikeasti pidin tätä aivan itsestäänselvyytenä ennen näitä juhlia. Koululaisilta voi odottaa, että osaavat "käyttäytyä", mutta ei pieniltä. Tässä yhteiskunnassa lapset joutuvat itsenäistymään aivan liian pienenä, tämä on juuri sitä myös.

Paitsi aikuisilla kakkostyyppi. JOKA on aivan eri sairaus, kuin autoimmuunisairaus, joksi lasketaan diabetes 1 tyyppi, joka usein puhkeaa lapsilla ja nuorilla vaikka enteron seurauksena, mutta on ollut valmiudet siihen jo geeneissä.

Paitsi aikuisilla kakkostyyppi. JOKA on aivan eri sairaus, kuin autoimmuunisairaus, joksi lasketaan diabetes 1 tyyppi, joka usein puhkeaa lapsilla ja nuorilla vaikka enteron seurauksena, mutta on ollut valmiudet siihen jo geeneissä.

Upup ettei jää epäselväksi

Sen opin tästä! Eihän tähän paljon puuttua voi... En kuitenkaan halua, että kukaan alkaa oksentamaan meidän synttäreillä. Huolehdin vain omalta osaltani, että syödään kohtuudella.

Olen melko varma, että koulun terveydenhuolto yrittää jo työstää tätä tytön ongelmaa. Voinhan soittaa terkalle ihan kaiken varalta...

ap

kuin kytätä pöydän vierellä että kuinka paljon synttärivieraat syövät. Meillä laitetaan herkut pöytään ja jokainen voi syödä niin paljon kuin haluaa, en laske enkä mittaa. Eikä kukaan lapsi taatusti syö yksin kaikkea, oli laiha tai lihava.

Tosin meidän nuppunen on geneettisesti kiinalainen, mutta kyllä tuo lapsi tosi kukkakeppi on :) Ei kuitenkaan ole neuvolassa huolestuttu, sillä tosiaan ruokahalu on hyvä ja tyttö on terve.



t. 6

vanhempien välinen asia, eli on oikeastaan aika turha soitella. Terveydenhoitajia sitoo vaitiolovelvollisuus. Lapselle on varmasti ravitsemusneuvontaa annettu.



Oma lapsi ei ole lihava, mutta tiedän terveydenhuollon käytännöstä melko lailla.



Ja minusta kauhea haloo nostettu. Eiköhän jokainen ole joskus ahminut, oli minkäpainoinen vain.



Lasten lihavuus on ongelma, nyky-yhteiskunnan uusi ongelma, kun on autot, joilla kuskataan, pussit ovat megakokoa, aika vietetään pleikkarin ja tietsikan kanssa, ei liikuta, käydään mäkkäreissä ja heseissä jne. Monen tekijän summa. Ja toisaalla taas ongelmat, joissa lapsi ei saa ruokaa liki lainkaan. Kultainen keskitie tässäkin asiassa paras. Eli terveellistä ruokaa, joskus herkkuja, paaaaaljon liikuntaa :)

Kiinnitin huomiota, että liikkuminenkin jäi vähemmälle. Toiset riehuivat ja hän söi.



5-vuotissynttärit

Kiinnitin huomiota, että liikkuminenkin jäi vähemmälle. Toiset riehuivat ja hän söi.

5-vuotissynttärit

Meillä myös tyttö istuu aina herkkupöydässä pidempään kuin muut ja keskittyy herkkuihin. Käy hieman leikkimässä välillä, mutta pian on taas takaisin kinuamassa herkkuja. Muutenkin syö reippaasti, ikävä kyllä etenkin herkkuja... Ja tämä meidän 5-vuotiaamme on 110 cm pitkä ja painaa korkeintaan 13 kg. Että repikää siitä, ei se synttäreillä nähty käytös eikä edes kaikki ruokailukäyttäytyminen yhteensä koko tarinaa kerro.

eräs tyttö on käynyt vuosia lapseni synttäreillä ja kyllä hänellä on pääasia se syöminen, ottaa jo eka kierroksella reilusti ja käy useampaan kertaan hakemassa lisää.



Vaikea se on juhlissa alkaa rajottamaan vieraan lapsen syömistä ja nolata lasta. Ongelma pitää hoitaa kotikasvatuksella.

Aloituksessa kyllä mainitaan, että vaikeasti ylipainoinen lapsi oli kyseessä.