Lapseni synttäreillä kävi vaikeasti ylipainoinen tyttö.

että jos minun lapseni käyttäytyisi ap:n kuvaamalla tavalla synttärikutsuilla, niin hänet ohjattaisiin ystävällisesti mutta napakasti leikkien pariin. Vaikka kotona ruokailua rajoitettaisiin ja olisi puhuttu synttärikäyttäytymisestä, niin tahtoo silti unohtua "tositilanteessa".

Minä ainakin toivoisin kuulevani jos omat lapseni olisivat käyttäytyneet tuolla tavalla. Minusta ei ahmiminen ole mitenkään tavoiteltavaa, vaikka tietysti inhimillistä, että joku siihen sortuu.



Ja tässä ei kai nyt ollut kyse mistään sellaisesta, että joku otti kaksi keksiä, kun muut saivat vain yhden, vaan todellakin ihan toisen luokan ongelmasta.



Ja sille, joka sanoi, että aikuisen olisi ihan ok keskittyä ahmimaan eikä seurustella juhlissa. Minun mielestäni olisi erittäin huonoa käytöstä jos joku aikuinen ei seurustelisi juhlissa ollenkaan ja keskittyisi rääpimään keittiössä tähteitä suuhun kun muut jo lopettaneet ruokailun. Miksi pitäisi lapsillekaan opettaa, että tuollainen ok.



Lapsille voi sanoa mun mielestä, että nyt on herkut syöty ja ne viedään pois. Ja sitten vain leikkiä. Jos joku mankuu lisää, niin sitten voi sanoa, että loput on tarkoitettu muille.

ja kuinka paljon ahmineet? Kyseessä oli vaikeasti ylipainoinen lapsi joka mätti herkkuja suuhunsa kaksin käsin.

että ruokailuun käytetty aika on rajoitettu. Kun syömiset on syöty (eli kaikki muut paitsi tämä yksi lähteneet pöydästä) usutetaan lapset jonkun yhteisleikin pariin ja sillä aikaa tyhjennetään pöytä.



Kuulostaa siltä, että tämä tyttö suhtautuu ruokaan kuten alkoholiongelmainen alkoholiin. Jos kutsuillasi on joku alkoholisti, et kai vaa katsele sivusta, kun hän kaataa baarikaappinne sisällön alas kurkustaan?



Tällä tytöllä on ilmeisesti vaikea irtautua mässäilystä, joten hänet on "pakotettava" lopettamaan syöminen jossain vaiheessa, jotta hän saisi synttäreistä muutakin irti eikä syrjäytyisi.

Minä toppuuttelisin tällaista vierasta. Jollei osaa pöytätapoja eikä niitä ole opetettu niin minä ainakin huomauttaisin niistä. Ja olen huomauttanutkin esim. veljeni lapsille usein.



Toiseksi: kuka ihme tämän ketjun on ottanut silmätikukseen? JOku hoikka lapsi joka on mässäillyt pienenä?? Taitavat kuitenkin olla aika harvassa. Hassua että tällaisiin ketjuun tule aina näitä POIKKEUSTAPAUKSIA väittämään että kyllä heki mässäilivät eivätkä HE OLE LIHAVIA.



Lapset ovat nykyään yhä lihavampia, se on FAKTA. Ei se ole mitään AV-mammojen keksintöä!!! Kyllä minäkin olen usein kauhistellut miltä moni nykylapsi näyttää. Tuskinpa kaikilla on "painavat luut".

missä valitettavasti olen todennut ap:n esille tuoman seikan. Pari (näillä meidän synttäreillä) tyttöä ovat jääneet istumaan pöytään varsinaisen ruokailun jälkeen ja pyytäneet lisää, Olemme ottaneet sen linja, että kaikkien pöydässä istuessa emme tee asiasta suurempaa numeroa, vaan tarjoilemme pyytävälle lapselle lisää, jos on hänen vuoronsa ja muut eivät odota esimerkiksi ensimmäistä santsiannostaan. Sitten kun muut ovat nousseet pöydästä, alan keräillä pöydältä keksilautaset ja muut herkut ja ohjaan tytön ystävällisesti, mutta päättäväisesti leikkivien kavereiden seuraan. Itse en ole laiha, enkä mikään terveysfriikki, vaan ihan rehellisesti huomaan tyttöjen käytöksessä tiettyä pakkomielteenomaisuutta.

Kertokaa viisaat vinkkejä miten voisi toimia jos vieras mässäilee tolkuttomasti.

Ja otat ruoat pois lapsen ulottuvilta.

Lapsihan on pelkkää luuta ja nahkaa!!! Herää. Kannattaa tutkia mikä on alipainon taustalla, ettei ole vaan mikään vakava sairaus.



Meillä meinaan on 3v tyttö, 100 cm ja painaa 12.5 kg, ja on neuvolan käyrillä alakäyrällä painon suhteen. Teidän 5 v on sairaalloisen laiha:(

mässäilijä lihava vai laiha, vaan pointti on se, että se ei ole hyvien tapojen mukaista ja siksipä kyseinen lapsi pitää opastaa ystävällisesti pois pöydästä muun synttäriväen seuraan.

ei ehdi kunnolla nielemäänkään. Aikuiset saisivat vähän ajatella, että miksi heidän lapsi saa syödä noin!

Olen aivan samaa mieltä, että sekin on ongelma, että kaikki lapset eivät saa ruokaa kotonaan.

ap

Ovat nähneet pienestä saakka nälkää ja saaneet liian vähän ravintoa ja nesteitä. Meille tullessaan eivät osanneet juoda ja edelleen saa tuputtaa. Ruokaa saavat 5krt päivässä ja silti jos saavat itse päättää niin syövät kaiken mitä on tarjolla. Ihan siis oksentamispisteeseen saakka:(

Tätä ongelmaa ei korjata vuodessa eikä kahdessa. Raivokohtaukset ovat tuttuja kun ei saa syödä ruokaa juurikin kaksin käsin vaan noudatamme rajoituksia. Lapset ovat pyöristyneet kovasti lyhyessä ajassa vaikka ruokamäärät ovat rajalliset.

että tytön paino ei ole oleellinen kysymys vaan se että yksi jää leikkien ajaksi yksin syömään pöytään, pitäisi saada ohjattua leikkimään

nälkiintyminen. Molemmat, kuitenkin vain lasten lihavuudesta puhutaan? Miksi? Moni lapsi myös Suomessa on nälkiintynyt, useimmat huostaanotetut ovat pitkään nähneet nälkää. Miksi tästä ei puhuta samassa mittakaavassa?



Normaalipainoinen äiti(sosionomi) jolla normaalipainoinen lapsi.



Ja ot, ahminut olen aina kuin hölmö, kun ruokaa näen, siitä huomauttelee koko suku. Huono tapa, tiedän.

Muistan yhden tukevan pojan isän sanoneen minulle, ettei pojan tarvitse aina syödä, kun käy kaverilla.



Tiedän kyllä, että oma lapseni kertoi puolestaan leiponeen ja syöneen pullaa pojan kotona - sellaista herkkua meillä ei saa koskaan, mutta minulla oli suuri tarve tarjota pojalle jotain.



Mutta isä oli oikeassa: miksi ruokkiisin ehdoin tahdoin lasta, kun tiedän, että kotona pn ruoka-ajat ja sinne ehtii.



Ja mitä alkuperäisen kyselijän viestiin tulee, niin minusta kutsuilla ei tarvitse olla ylenmäärin herkkuja ja voihan niitä tarjota vaikka yhdestä kulhosta kerrallaan kaikille eikä jättää saavillista nenän eteen.

tuossa tilanteessa, jos lapsi on tuskaisen näköisenä ahminut, ja on ennestään jo vaikeasti ylipainoinen, en lähtisi todellakaan kiinnittämään huomiota siihen että "ompas tytöllä huonot pöytätavat"!



Jos tuon ikäinen lapsi syö pakonomaisesti(?) synttäreillä ja ylipäätään vaikeaan ylipainoon saakka, se kertoo todennäköisesti jostain paljon suuremmasta ongelmasta kuin vain pöytätapojen tai yleisten käytöstapojen puuttumisesta. Perheessä voi olla vaikea elämäntilanne, lapsella paha olla, ja tyttö lääkitsee emotionaalista ahdinkoaan ahmimalla. Eikö kenelläkään tullut sellaista mieleen, höpötetään vain hyvistä pöytätavoista?? Ap:n tekstin luettuani arvelen että tytöllä voi olla oikea hätä ja hän tarvitsisi apua, muutakin kuin ravitsemusterapeutin.



Jos lasta jolla on ongelma syömisen kanssa, alkavat vieraat äidit ojentaa pöytäkäytöksestä liian suoraan tai lasta nolaavasti, se ihan varmasti vain pahentaa ongelmaa, eikä auta lasta. Todennäköisesti jo ennestään huonoitsetuntoinen lapsi saa kokea taas itsensä huonoksi. Toimisin tosi hienovaraisesti, ettei tyttö hoksaisi että hänen vuokseen ruuat toimitetaan pois, ja ehkä antaisin hänelle muuten jotain extrahuomiota; kehaisisin kuinka kiva hän on, tai että kuinka kivan näköinen tukka jne.



Voi, toivottavasti tytöllä on jo joku aikuinen tukenaan, selvästi jotain tunnepuolen häikkää löytyy :(



T: Myös syömishäiriöisten parissa työskentelevä

Jotkut ahmivat, ja jotkut eivät. Ja ei liity painoon millään. Muistan lapsuudestani, joka ei saanut koskaan herkkuja, muuten iloinen ja onnellinen. Kutsuilla sitten ahmi tosi paljon ja ei tehnyt muuta kuin notkui pöydän ääressä. Tyttö ei ollut lihava.



Uskon, että tytöllä on tiukka karkkipäivä(ap:n tapaus) ja siksi ahmi herkkuja ja oli surullinenkin, koska pian herkut loppuisivat ja siksi ahmi niitä niin kiihkeästi, ikäänkuin varastoon.



Itse olin pulska lapsena, mutta kutsuilla en ahminut(en kehdannut) koska olin pullukka. Muuten oikein onnellinen, vaikkakin pulska. Teininä hoikistuin.



Tokaluokkalaisella en usko olevan syömishäriötä, ne tulevat myöhemmin ja silloinkin anoreksian muodossa useimmiten, anoreksia viittaa tunne-elämän häiriöön(kropan rankaisu nälkiinnyttämisellä) Ei toki aina.



Lihavuus on "vain" liikkumattomuutta ja liikaa herkkuja tässä ap:n tapauksessa, uskon minä.





Sosionomi(en muista numeroani)

Lasten lihavuus johtuu useimmiten liikkumattomuudesta ja tietokonepeleistä ja liika kaloripitoisesta ruuasta. Tämä ihan tutkittua faktaa. Asia oikenee ravitsemusterapeutilla. Sen sijaan anorektikko kaipaa jo psykiatrista apua parantuakseen, silloin paljon myös psyyken puolella ongelmia.

Ai että syömishäiriö tulee anoreksian muodossa. No minä kyllä olen sairastanut bulimiaa jo 5-vuotiaana. Alkoi ahmimisena jo alle 5-vuotiaana ja pulskistuin nopeasti. 5-vuotiaana olen ryhtynyt täysin spontaanisti oksentamaan ahmimaani ruokaa. Ahmin siis salassa jo silloin. Kierrettä kesti lähemmän 30 vuotta. Minustakin syntymäpäivävieras lohtusöi ja ahmi.

Niin että sosionomi ottaa nyt vaaleanpunaiset aurinkolasit pois silmiltään.



Lääket. yo täältä kirjoittelee ilman numeroa vielä

on röyhkeää ja ala-arvoista ja huonoa rumaa käytöstä alkaa opettaa toisille pöytätapoja ylimielisesti.

Jos joku aikuinen ahmii paljon, ojennatko häntä? Tuskin.



Meillä kaksi laihaa lasta. Ruokaa tarjotaan. Silti söisivät vain herkkuja, ja luulenpa että synttäreillä voivat jäädä ahmimaan.

Minusta elämästä pitää nauttia. maistettavaksi ja katsottavaksiko teidän herkut on?

Itse olin hyvin hämmästynyt, kun oman lapseni (6v) synttäreillä pari poikaa kahmi kulhosta lähes kaikki karkit ja muille jäi vain rippeet... Jos olisin tajunnut ajoissa, olisin sanonut, että ottavat pienemmän annoksen, kaikille pitää riittää. Minusta erittäin huonoa käytöstä kahmia lautanen kukkuroileen karkkeja, en ollut siihen ollenkaan varautunut enkä siksi osannut puuttua ajoissa. Ja joo, oli meillä karkkeja lisääkin kaapissa, kaikki saivat, mutta meni vähän maku hommasta näiden "kahmijoiden" vuoksi. Ja ne lempparikarkit loppuivat... Minusta on kummallista, että ahmimista pidetään normaalina synttäreillä. Toki herkkuja saa syödä, sehän on tarkoituskin, mutta voisihan jonkinlaisia tapojakin noudattaa. Eli otetaan lisää kun muutkin ovat saaneet ja entiset on syöty.



Itse kyllä "ajan pois pöydästä", jos joku meinaa sinne koko kutsujen ajaksi majoittua. Ja meillä on varmasti tarpeeksi kaikille syötävää, herkkuja ja ruokaisampaakin :) Tietysti täytyy olla hienovarainen, eihän ketään saa nolata eikä mieltä pahoittaa. Mutta reippaasti voi sanoa vaikka "Nyt kaikki tulkaa tähän leikkiin, tule sinäkin XX tähän mukaan". Ja tarvittaessa vaikka kädestä pitäen ohjaa leikkiin... Eiköhän tuo useimmiten tepsi.

En muista millä numeroilla, mutta mielestäni nimenomaan pöytätapojen varjolla voi asiaan puuttua. Terveydestä huolehtiminen kuuluu vanhemmille, ja lapsia kuitenkin tarkkaillaan neuvolassa ja koulussa, joten ihan hyvin voi olla että herkkuja on rajoitettu kotona. Kukapa uskaltaisi sitä muuta ruokaa rajoittaa lapseltaan vaikka tälle liian hyvin maistuisikin. Ja juhlissa herkuttelun rajoittaminen tuskin auttaa paino-ongelmaan. Mielestäni on kyllä aika vaarallista nimenomaan mennä lapselle vihjaamaan, ettei hän saisi syödä, koska on lihava. Ainakaan ulkopuolisten. Sillä kai niitä syömishäiriöitä saadaan aikaan. Mielestäni siis juhlien emäntä, oli kuinka huolissaan lapsesta tahansa, ei saa rajoittaa muuten kuin pöytätapojen varjolla. Ja kun on leikin vuoro, tarjottavat pois. Terveisin aina laiha hotkiva äiti, jolla laihat ei hotkivat lapset.