Ujous, introverttiys ja treffit, miten onnistuitte?
Olen kyllä käynyt treffeillä, yksi natsasi, ja oltiinkin useampia vuosia yhdessä. Erosta on jo aikaa ja on yksinäistä. Tuntuu siltä, kuin jokaiset treffit olisivat kunnon henkinen ponnistus, enkä jaksaisi ponnistusta toisen perään. Ongelmani ovat ujous ja syvälle uurtuneet ulkonäköön liittyvät itsetunto-ongelmat, nämä luovat paniikki- ja ahdistusoireilua. Jotenkin pelkään, että treffiehdokas pettyy minut nähdessäni, vaikka olen saanut joko vain kehuja tai en yhtään kommentteja.
Joka ilta mietin, että olisipa niin mukavaa, jos olisi joku, kenen vieressä nukkua. Kukaan ei tule minua kotoa hakemaan, eli pitäisi vain mennä, eihän tilanne muuten voi muuttua. Avauduin nyt tänne, kun en tiedä minne muuallekaan.
Kokemuksia, ajatuksia, vinkkejä?
Kommentit (4)
Minä olen ujo ja äärimmäisen introvertti. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät ja kumppaniehdokkaita oli jonoksi asti. Sitkein yrittäjä vei voiton. Seuraava pykälä sitten onkin, miten sietää jatkuvasti sitä kumppania, joka imeytyy koko ajan kiinni kuin iilimato.
Pointti siis oli että ujo introvertti pystyy pärjäämään kun opettelee ja menee tarpeeksi usein sinne epämukavuusalueelleen.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ujo ja äärimmäisen introvertti. Sosiaaliset taitoni ovat hyvät ja kumppaniehdokkaita oli jonoksi asti. Sitkein yrittäjä vei voiton. Seuraava pykälä sitten onkin, miten sietää jatkuvasti sitä kumppania, joka imeytyy koko ajan kiinni kuin iilimato.
Pointti siis oli että ujo introvertti pystyy pärjäämään kun opettelee ja menee tarpeeksi usein sinne epämukavuusalueelleen.
Osaan esittää sosiaalisesti taitavaa suhteellisen hyvin, se vain on äärimmäisen uuvuttavaa. Kumppaniehdokkaita myös jonoksi asti, mikä oikeastaan tekee tilanteesta vieläkin haastavamman. Pitää varmaan tehdä joku käytäntö, että käy vaikka kaksi kertaa viikossa treffeillä, koska tämä yksinäisyys on riesa sekin. Ap
Muutama keppana on auttanut ainakin mulla.