Pelotellaanko keskenmenolla/lapsen kuolemalla raskausaikana liikaa?

En ole koskaan kuullut tuollaista pelottelua. Missä maailmassa ap oikein elää?

Minulla on tuollainen keskenmenoa korostava ystävä, joka puhui aikanaan paljon keskenmenojen kauheudesta. Hän sai 3 keskenmenoa ja yhden kohtukuoleman ihan muutaman vuoden sisällä. Viimeisimmästä raskaudesta syntyi elävä lapsi. Oli koko raskausajan ihan hermoheikko, ei halunnut edes puhua raskaudestaan. Minä huomaan, että ystävän stressi toi valtavasti stressiä ja pelkoa itsellenikin. Odotan nyt esikoistani Rv9 ja koko ajan takaraivossa on tuon ystävän tilanne. Mietin, käykö samoin minulle ja jos ystävälläni oli "noin huono tuuri", niin kuinka huonosti minulle voi käydä?

Olen kyllä samaa mieltä. Varmasti taustalla on ajatus keskenmenon olevan niin raskas kokemus, että siihen on hyvä henkisesti varautua, mutta on vaikea nähdä, miten "turha" pelkääminen asian kohtaamista auttaa. Siitä kun ei ole mitään hyötyä.

En tiedä, auttaako asiaan henkisesti varautuminen keskenmenon kestämisessä? Minä ajattelen aina, että suren sitten, jos niin käy, mutta helppo minun on puhua, kun en ole joutunut keskenmenoa kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut tuollaista pelottelua. Missä maailmassa ap oikein elää?

Luepa yksikin alkuraskaudesta kertova artikkeli, niin heti törmäät tähän keskenmenoriskiin ja sen yleisyyteen.

Oikeasti keskenmenojen määrä, tuo 10-15 %, ei ole mikään valtava. Siis tottakai keskenmenoja tapahtuu ja ne ovat yleisiä, mutta iso osa raskauksista sujuu lopulta hyvin.

Liikaa ei kannattaisi pelotella, eihän sille keskenmenolle edes mitään voi.

En ole minäkään koskaan kuullut mitään pelottelua.

Pikemminkin se on odottava äiti itse, joka arkailee ostaa mitään vauvalle liian aikaisin tms.

Mun äiti jopa jätti kertomatta mulle, että sukulaisen vauva oli kuollut synnytyksessä kun olin raskaana.

Riippuu varmasti tilanteesta. Minulla on kaveripiirissä ja työn vuoksi tullut tutuksi se, kuinka vaikeaa raskaaksi tuleminen on tai kuinka keskenmenoja tapahtuu yllättävän monille. Kaikki eivät puhu näistä ääneen, mutta ehkä Ap lähipiirissäsi näistä on puhuttu ja ne siksi tuntuvat niin yleisiltä?

Keskenmenot on yleisiä varhaisilla raskausviikoilla, siitä puhutaan varmaan ennen muuta siksi, etteivät ihmiset rupeaisi ajattelemaan, että ovat harvinaisen huono-onnisia kun niitä tulee ja että se olisi joku maailmanloppu. Voisi puhua myös enemmän siitä, että sikiö on erittäin hyvässä suojassa kohdussa ja että äiti ei pysty normaalisti elämällä varmasti vahingoittamaan sitä.  Eli keskenmenosta ei kannata syyllistyä.

Toki on myös ihmisiä, joilla on vaikeuksia saada raskaus alkuun ja vietyä läpi vauvaksi saakka, se on tietysti ikävä asia. Mutta voisi puhua myös enemmän siitä, että vaihtoehtoja biologiselle lapselle on. Lapsi, jota hoivaa ja kasvattaa tulee rakkaaksi, vaikkei se oma olisikaan.

En ehkä sanoisi, että pelotellaan, mutta kyllä siitä puhutaan.

Ehkä keskenmenosta kertomisella halutaan viestiä, että näitä tapahtuu ja jos näin käy, niin et ole yksin?

Itse olen kokenut kohtukuoleman ja 5keskenmenoa, mutta myös paljon onnistuneita raskauksia. Face to face en halua korostaa omia menetyksiä tai luoda pelkoja raskaana oleville. Toki fakta on se,että näitä myös tapahtuu ja mitä ja millon itse haluaa raskaudestaan puhua, niin miksi ei puhuisi. Jos jotain ikävää sattuisi,niin valmis myös sen kertomaan. Me olemme niin erilaisia kaikki <3

musta niiden osuus korostuu melko paljon varsinkin raskausajan artikkeleita lukiessa. on hyvä, että keskenmenosta ja lapsen kuoleman mahdollisuudesta puhutaan, mutta itse olisin kaivannut enemmän positiivista otetta. "hienoa, että olet raskaana, suurimmalla todennäköisyydellä raskaus tulee menemään hyvin."

Jos tuntuu, että odotusaikana pelotellaan, niin odotapas aikaa, jolloin lapsi on syntynyt. Sitten on hirveästi uhkakuvia ympärillä ja ihan arkisista valinnoista syyllistetään, kuinka ne ovat haitaksi lapselle.

Jos syntyy 1000 lasta ja 3 kuollutta lasta, niin onhan todennäköisyys kohtukuolemalle melko pieni. Toki se todennäköisyys on olemassa, mutta pieni se on silti.

Kyllä oli ihanaa aikaa ennen somea ja nettiä kun sai onnellisen tyhmänä odotella kun ei edes tiennyt kaikista kauheuksista.

Minä koin ahdistavaksi odotusaikana tuon keskenmenosta puhumisen. Esikoista odottaessa oli muutenkin jännittynyt, miten kaikki tulisi sujumaan.

Luulin, että olisin saanut huokaista ensimmäisen kolmanneksen päätteeksi. Eiköhän muutamat tutut tulleet muistuttamaan raskaudestani kuultuaan, että se keskenmeno voi tulla vielä tai lapsi kuolla vaikka synnytyksessä. 

Tosi kannustavaa.

Minua peloteltiin keskenmenolla kun lapsille oli tulossa pieni ikäero. Nykyisin onnellisia irlantilaisten kaksosten vanhempia (lapsilla 10,5kk ikäeroa, lapset syntyi täysiaikaisina). Jälkimmäinen raskaus oli ensimmäistä helpompi

Minua ei ole peloteltu, mutta sain keskenmenot viikoilla 11 ja 12 ennen kuin sain elävän lapsen. Kolmannen raskauden aikana ei kerrottu tilanteesta esim. tössä ennen kuin 12 viikon ultrassa oli kaikki hyvin. Hyvä niin, olin pätkätöissä ja olisi ollut veemäisin tilanne ikinä jos työsuhdetta ei olisi ensimmäisten keskenmenojen jälkeen jatkettu ja olisi joutuunt miettimään, johtuuko perhesuunnitelmista.

Olen nyt raskaana ja lapsen vointi on kerran tsekattu ultrassa viikolla 6, kaikki oli kunnossa. Silti jännitän, meneekö kaikki hyvin, kun netti on pullollaan näitä "kävin varhaisultrassa, kaikki oli hyvin ja seuraavana päivänä raskaus oli mennyt kesken" -tarinoita.

Musta olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni noista 10-15% keskenmenoista on näitä, että keskenmeno on käynyt tyyliin puoli viikkoa oletetun kuukautisten alkamisen jälkeen ja nainen luuleekin vain kuukautisten olevan myöhässä?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut tuollaista pelottelua. Missä maailmassa ap oikein elää?

Eri ihmiset törmää eri asioihin oman mielenkiintonsa takia. Saman lehden lukijat puhuvat ihan eri artikkeleista.