Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva ahdistus, mikä avuksi?
18.08.2013 |
Olen ollut ihan lapsesta lähtien herkästi ahdistuvaa sorttia. Lapsena pelkäsin, että sairastuisin vakavasti, podin usein kovaa koti-ikävää yökyläillessä jne. Epämääräinen ahdistus on ollut seuranani koko ikäni. Muutama vuosi sitten söin Cipralexia, joka kyllä tasoitti ahdistusta, mutta vei samalla terävimmän kärjen ilolta niin kuin surultakin.
Tällä hetkellä ahdistusta aiheuttaa työ. Tuntuu, että aika ei riitä, voimat ei riitä, kyvyt ei riitä. Lisäksi vuorotyö vie voimia jo itsessään. Lisäksi on muutamia lasten asioita, jotka hieman huolettavat. Oma terveyskään ei ole ihan reilassa.
Lääkitystä en haluaisi kovin mielellään aloittaa ja olisinkin kiinnostunut, että mistä te muut 24/7 ahdistuneet olette saaneet apua? Itsellä tuntuu, että esim. liikunta ei auta yhtään mitään. Sitten jos yksi ahdistuksen aihe poistuu elämästä niin ihan taatusti joku muu tulee tilalle ja noidankehä on valmis.
Älyttömän rankkaa :(
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 18:26"]
Suosittelen ainakin jättämään kofeiinin ja nikotiinin pois. Kova urheilu pari kolme kertaa viikossa auttaa myös.
[/quote]
Tämä on ihan totta. Omalla kohdallani olo helpottui hieman, kun tajusin jättää kofeiinin pois. Liikunta on kaksipiippuinen juttu, välillä kova treeni auttaa todella hyvin, mutta ahdistuksen ollessa paha, treenaaminen ei auta yhtään. Itsellä on myös hyvin tärkeää, etten päästä verensokeria alas ja nukun hyvin. Tosin eivät nekään auta sitten kun ahdistus on tarpeeksi pahaa. Olen varmaan vuodessa noin 10 kuukautta ahdistunut noin päivissä laskettuna. Päihteettömyys on omalla kohdalla ehdoton pakko. Jo pari, kolme juomaa voi laukaista todella pahan ahdistuskohtauksen itselläni.
Mindfulness ja keskitttymistreeni kyllä kiinnostaisi, olen kärsinyt myös keskittymiskykyhäiriöstä koko aikuisikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mindfulness on taas uusi virtaus mikä nyt on muotia. Itse suosittelen lämpimästi psykodynaamista terapiaa. Mutta terapeutin valinnassa kannattaa olla tarkkana! Kaikki terapeutit eivät ole hyviä ja siksi minusta on ikävää, että täällä teilataan nämä terapiat täysin. Mindfulness on tosi pintapuolista ja ei todellakaan sovi masennuksen tai ahdistuksen hoitomuodoksi ilman rinnalla kulkevaa syväluotaavaa terapiaa.
Käyn tällä hetkellä ahdistuksen takia kognitiivisesti suuntautuneella terapeutilla. Ihan ok tyyppi, mutta mulla on sama fiilis, etten edisty yhtään. Puhun vaan vaikeasta lapsuudestani, josta olen puhunut jo pari vuotta ao. terapeutin kanssa, ja vuoden joskus aiemmin psykodynaamisella terapeutilla (kamala vuosi, en suosittele psykodynaamisesti suuntautunutta terapeuttia - tai sitten mulla vaan kävi huono mäihä). Kaipaisin edelleen työkaluja ahdistuksen kanssa pärjäämiseen. Mindfulnesia olen kokeillut nyk. terapeutin antaman kirjan perusteella, ja se toimii mulla ainakin siten, etten jää enää niin paljon jankkaamaan mielessäni asioita: havainnoin ympäristöäni kuin mikäkin liikenteenlaskija - mutta se auttaa ahdistukseen. Toimii mulla siis parhaiten kodin ulkopuolella, ja etenkin, kun on menossa jonnekin ja pystyy havainnoimaan ympäröiviä maisemia. Lasken esim. lehtipuita, ikkunoita, katson värejä ja vertailen niiden sävyjä. Kuulostaa hullulta, mutta silloin en pysty ajattelemaan omia asioitani. Pahaan ahdistukseen mulla on auttanu parhaiten bentsodiatsepiini, joskus harvoin ja lyhytyaikaisesti. Varsin. SSRI-masennuslääkkeistä mulle ei ole ollut apua, olen syönyt niitäkin aika montaa lajia. Tällä hetkellä syön puolikkaan Ataraxin iltaisin. Se on alunperin kehitetty allergioihin, mutta nyk. ensisijainen käyttö ahdistus. Se nukuttaa kylläkin, joten otettava illalla. Masennus ja ahdistus lienevät erotettavissa, mulla ainakin päällimmäisenä on ahdistus, johon ei ilm. noi SSRI-lääkkeet auta. Rauhottavia lääkkeitä ("pamit, bentsot") ei kannata pelätä, ei niihin jää koukkuun, jos käyttää vaan pahimman yli ja lopettaa pikku hiljaa. On ihanaa tietää, että on keino, jota käyttää, jos meinaa pakahtua ahdistukseen. Mulla on bentsot aina laukussa, mutta en ole nytkään käyttäny pariin vuoteen. Ja - kun lapset vanhenee, ahdistus niiden puolesta vähenee. Hyvää syksyä teille kaikille!
Mielenkiinnosta kysyn, että miten teidän ahdistuneiden äitien lapset jaksaa? Reagoiko lapset ahdistukseenne tai ovatko itse ahdistusherkkiä?
No ahdistuksen hoitoon erikoistonut psykiatri totesi minulle, että nimen omaan ahdistuksen hoidossa ehdottomasti parhaat tulokset saadaan kognitiivisella terapialla (ihan tutkitusti). Psykodynaaminen terapia sen sijaaan ainakin osalla potilaista pahentaa ahdistusta, mikä on tullut tässäkin ketjussa jo esille.
Toki aina terapioissa merkitystä on myös terapeutin ja asiakkaan välisellä vuorovaikutuksella ja suhteella, sehän on aina ainutkertainen. En siis mitenkään kiistä, etteikö sinulle olis psykodyn. terapia ollut toimiva.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 07:48"]
Mindfulness on taas uusi virtaus mikä nyt on muotia. Itse suosittelen lämpimästi psykodynaamista terapiaa. Mutta terapeutin valinnassa kannattaa olla tarkkana! Kaikki terapeutit eivät ole hyviä ja siksi minusta on ikävää, että täällä teilataan nämä terapiat täysin. Mindfulness on tosi pintapuolista ja ei todellakaan sovi masennuksen tai ahdistuksen hoitomuodoksi ilman rinnalla kulkevaa syväluotaavaa terapiaa.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 18:41"]
EIkös kovan urheilen ole todettu pahentavan psyyk.vaivoja?
[/quote]
No ainakin aika kireitä ja fanaattisia ovat.
Psykoanalyysistä sen verran, että se on hyvin erilainen terapiamuoto ja ei todellakaan sovi kuin sellaisille, joilla on jokin erityinen tarve kaivella asioita loputtomasti. Jos on kiinnostunut lennokkaista selitysmalleista, niin kai siitä voi saada jotain kiksejä, ainakin mielikuvan siitä, että jotain on selvitetty. Käytännöllisemmin suuntautuneille ihmisille se ei sovi.
Yleinen kokemus analyysissä käyneillä on se, että analyytikko on ylimielinen, komentaa olemaan "kiinnostavampi", näkemään kiinnostavampia unia, jne. Se on usein sellasta ylivirittynyttä ja tekoälyllistä hömppää, josta monet ei koe saavampa mitään apua arkeen. Ratkaisukeskeisemmässä terapiasta voi olla enemmän hyötyä ja siellä ei tarvitse ravata montaa kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on välillä niin joutavaa munkin terapia. Joskus terapeutti kyselee kelle lähettäisin tekstarin ja kerran pohdittiin missä kaapissa säilyttäisin paahdinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanavastani voi olla apua oivaltamaan,me kaikki käymme samaa läpi itse sain apua kuvaterapiasta eli TOIMINTA TERAPIASTA eli TAIDEterapiasta luontaishoidoista kuten aromaterapia meditaatio yms muu kaikki VOIMAA vältä lääkkeitä ne vie kaiken ja vieroituksia ei ole saatavilla ihmiset osaa olla julmia ja juntteja suoraan sanottuna pitää olla jotenkin löytää se turva paikka
Kyllä minä aloitan lääkityksen siinä vaiheessa jos ahdistaa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opetellut mielenhallintaa mindfulness-tekniikan avulla. En stressaa menneitä enkä tulevia, teen suunnitelmia ja valintoja, mutta en elä niissä. Menneet on menneitä, niitä on turha murehtia. Tulevaisuuteen pystyy vaikuttamaan vain hyvin vähän, joten sitäkään on turha surra. Elän tässä hetkessä ja nautin siitä. Huomisen murheita surraan huomenna. Positiivisella ajattelulla on paljon merkitystä, anna asioiden olla, älä sure äläkä huolehdi sellaisesta mille et mitään voi.
Mitä on mindfulness ja miten hyvin olet saanut sillä ahdistuksen kuriin?
Ap oletko käynyt terapiassa? Jos ahdistus on ollut seurana jo vuosia, suosittelen hakeutumaan ihan pitkäkestoiseen terapiaan. Minä olen kärsinyt ahdistuksesta n. 13v, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ajoittain ollut lääkityksellä, mutta esim. nyt olen ollut ilman lääkkeitä jo useamman vuoden. Terapiassa kävin Kelan kuntoutustuella 3v. Edelleen ahdistaa, mutta osaan jo nykyään suhtautua siihen, osaan myös tulkita merkkejä siitä, milloin on otettava iisimmin.
Yksi asia myös joka helpotti elämää, vaihdoin todella paljon stressittömämpään työhön. Mutta ilman terapiaa en olisi varmaan uskaltanut edes tehdä sitä isoa päätöstä lähteä edellisestä työstäni.
Tsemppiä!
Kävin vuoden juttelemassa psykiatriaan erikoistuneen sairaanhoitajan luona ja sain sieltä hyvät neuvot oman mielen tasapainottamiseen ja muutenkin oman hyvinvoinnin lisäämiseen. Opin tuntemaan itseäni ja eri tapojani reagoida asioihin. Lääkitystä en tarvinnut, mutta ottaisin sen kyllä, jos minua ahdistaisi kaiken aikaa. Mene lääkäriin ja puhu asiasta. Hän kirjoittaa tarv. lähetteen eteenpäin tai neuvoo asiassa muuten. Tsemppiä, toivon sinulle kaikkea hyvää! Ahdistus on kamala tunne, mutta sen voi saada hallintaan.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 14:46"]
Mitä on mindfulness ja miten hyvin olet saanut sillä ahdistuksen kuriin?
[/quote]
Se on liian pitkä asia selitettäväksi tällaisella palstalla. Suosittelen että googlaat, ja vielä mieluumin, lue joku kirja, esimerkiksi Jon Kabat-Zinn on kirjoittanut paljon mindfulnessista. Se on auttanut mua suunnattomasti, olen oppinut käsittelemään ahdistusta ja hermostuneisuutta tosi hyvin, ja pystyn nyt elämään ilman lääkitystä ja olemaan rauhallinen.
Muistutan itseäni jatkuvasti siitä, että voin hoitaa vain osani. Tämän kun sisäistin, ymmärsin samalla, ettei kenelläkään ole oikeutta ruikuttuttaa minulle kurjuuksiaan. Enhän minäkään kierrä tuolla kylillä ruikuttamassa omaa kohtaloani. Hyvin suuri osa ahdistuksestani onkin ollut sitä, että kannan hiljaa omaa taakkaani, ja siihen päälle sitten kaikki itsekkäämmät ja laiskemmat heittävät oman taakkansa, minun kannettavakseni.
Hassua ajatella, että niin paljon ja niin kauan pelkäsin värikkoa ja riitoja. No riidoiltahan välttyy sillä ettei mene mukaan riitelemään, vaan antaa riitaisan tyypin kiukutella yksin. Ja välirikot ovat tehneet jaksamiselleni vain hyvää. Olen saanut rutkasti omaa aikaa ja tilaa. Ihan kuin jopa eläisin omaa elämääni, enkä enää yritä pyristellä jotenkin vain hengissä.
Vielä terapiasta että mun mielestä siinä lähestytään ongelmaa väärästä päästä ainakin silloin kun kyse on "epämääräisestä" pahasta olosta, joku traumaterapia tai surutyö voi olla asia erikseen. Terapiassa menin sinne ja rupesin miettimään että mistäs nyt puhuisin, no vaikka siitä tai tuosta muistosta. Sitten
vääntelin ja kääntelin ja järkeistin sitä muistoa eikä se auttanut mitään.
Mindfulnesissa lähdetään siitä että on jokin olotila ja puhtaasti seurataan vaan sitä liitämättä siihen mitään muistoa tai arvostelua tai mielipidettä. Miltä tunne tuntuu kehossa, mielessä. Usein tämä sitten johtaa muistoon ja näinpäin se on parantavaa.