Entä jos lähinnä vain enää SÄÄLII kumppaniaan? Kokemuksia mitä seuraavaksi?

No parisuhteesta olen tupannut lähteä reilusti ennen tuota vaihetta, mutta ystävyyssuhteen mentyä tuohon jamaan lähdin kävelemään. En edes ruvennut riitelemään vaan yritin saada toisen hakemaan apua ja tukea itselleen (ei multa).

Kyllä se on pakko alkaa pohjustaa eroa.

Minä lähdin, lapsia en onneksi ollut. Säälin lisäksi myös häpesin, ja se on kyllä pahinta. Häpesin koska oli juntti, rasisti ja yksinkertainen. Ihan kiltti mies kuitenkin, siksi olin sen nuorena ja hölmönä ottanutkin. Opinpahan sen ettei koskaan kannata vain tyytyä johonkin, vaan odottaa että se paras mahdollinen tulee vastaan.

Miksi ap säälit miestäsi?

Olisiko ikäkriisi tulollaan sinulle?

Mä kans aikanaan säälin kumppaniani. Paljastui aivan vässykäksi. Ei mennyt minnekkään töihin vuosikausiin (8v), pukeutui hirveästi ja ei alun jälkeen antanut puuttua mitenkään. Oli todella vätys ja pelokas. Inisi niinkuin naiset jos jossain tuli ongelmia. Säälin häntä niin että meni vuosia ennen kuin jätin. Sääli on sairautta. Tuhosin oman elämäni tulevaisuuden todella pahasti.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 20:40"]

Miksi ap säälit miestäsi?

[/quote]

Taikka naistasi.

7 jatkaa. En siis vaan säälinyt, vaan häpesin myös. Lopulta tajusin, että puolisoa ei saa hävetä ja säälin vuoksi, että toinen jää yksin, ei kannata omaa elämää uhrata. Omakin itsetuntoni musertui tänä aikana pahasti.