Lue keskustelun säännöt.
Miksi on niin yleistä että palkataan täysin väärä ihminen väärään ammattiin?
15.08.2020 |
Esimerkiksi meillä on toimistossa eräs ärsyttävä työntekijä joka sopisi paremmin tv-juontaksi tai teatteriesiintyjäksi sillä tämä nauttii puhumisesta ja esiintymisestä, mutta on todella tehoton ja laiska taas tekemään sitten ihan perus toimistotöitä. Ja lisäksi tämä kyllästyy töihinsä nopeasti jos pitää olla hiljaa eikä kenenkään kanssa saa keskustella. Eniten nautittaisiin jos hänestä vain päästäisiin jollain tavoin eroon. Oletteko törmänneet vastaavanlaisiin tapauksiin?
Kommentit (33)
Muutama kuukausi sitten luin että rekryhommia tekevät ihmiset ovat usein itse ekstroverttejä ja heillä synkkaa hyvin tyypillisesti toisen ekstrovertin kanssa. Varsinainen kyvykkyys voi jäädä tällaisten asioiden jalkoihin; syntyy mielikuva että tämän ihmisen kanssa on helppo tulla toimeen ja rekrypäätös syntyy siltä pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut pari kertaa ilmeisen virherekry. Kerran sain potkut koeajalla ja kerran keräsin luuni itse. Mutta. En hakiessani tiennyt kaikkea. Työnantajien kannattaa ihan ääneen sanoa ne odotuksensa, ennen kuin nimet on paperissa.
Olen noin kymmenestä muusta paikasta saanut kiitettävät arvostelut ja kiitetty toki muutenkin kuin paperilla... Että siinä vähän referenssiä...
Olosuhteet! Avoimuus! Ei voi liikaa korostaa niiden merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, sinä tai kaverisi ette ole esimiestehtävissä ja teidän arvionne on mutua. Ei ole asiallista juoruta tuolla lailla ilkeitä työkaverista. Voi olla, että hän on tyyppinä ärsyttävä sinun ja ehkä jonkun muun mielestä, ja nyt te katsotte tietävänne, että hän on "täysin väärä" ihminen työtehtäviinsä.
Toiseksikin, mitä alemmasta/vähemmän vaativasta työtehtävästä on kyse, sitä vähemmän hakijoita testataan. Usein palkkaaminen tapahtuu hakemuksen ja lyhyen haastattelun perusteella.
Ja toisin kuin palstan "minä vaistoan ihmisen oikean luonteen heti" -fakiirit kuvittelevat, ei lyhyessä haastattelussa saa selville paljoakaan, eikä ainakaan sitä, miten ihmiset toimivat ryhmässä pidemmällä aikavälillä. Joo, heiltä toki kysellään kaikenlaista, mutta mitäpä ap luulet, vastaako joku vaikkapa kysymykseen "miten reagoit kiiretilanteeseen" rehellisesti ja sanoo, että "menen ihan paniikkiin, alan juosta ympyrää, enkä kykene järkevään toimintaan"....
Kolmas juttu on, että jokainen meistä työskentelee osana ryhmää ja työyhteisöä. Työsuoritukseen vaikuttavat muut työtoverit, olosuhteet, asiakkaat, ohjeistus, esimiehet, kiiretilanne, jopa työntekijän siviilielämä ja terveys. Se, miten joku käyttäytyy työpaikalla ei siten välttämättä johdu siitä, että hän olisi "täysin väärä" työhönsä, eikä edes välttämättä hänesrä itsestään. Esimerkkinä tästä on harjoittelija, jota ei ole ohjeistettu kunnolla tai henkilö, jota työyhteisö kiusaa tai työntekijä, jonka siviili-elämäntilanne on syystä tai toisesta pahasti kriisiytynyt.
Totta kai VOI olla myös, että tosiaan se työtoverinne on väärässä ammatissa ja työpaikassa. Jos hän haittaa esimerkiksi jatkuvalla pulinallaan muiden työrauhaa, siitä kannattaa puhua esimiehen kanssa, voisiko hän organisoida töitä toisin tai sijoittaa tuon työntekijän sellaiseen tilaan, jossa keskittyminen on hänelle itselleen että teille muille helpompaa.
Mutta kaiken aikaa muistakaa, että hän ei ole ärsyttävä tahallaan. Ei hän lähde aamulla töihin ajatellen, miten voisi parhaiten laistaa töistään ja häiritä muita, kyllä hänkin haluaa olla ammattimainen ja hyödyllinen jäsen työyhteisössään. Toimikaa asiallisesti ja rakentavasti!
Esimeis, jolla kolmisenkymmentä alaista
Taidat itse kuulua näihin kälättäjiin. t.eri. Niin ja nuo kollegathan juuri näkevät päivittäin miten työ sujuu, et sinä.
Suosittelen lukemaan enemmänkin kuin kaksi ekaa virkettä tekstistä, jota aiot kommentoida. Minä kyllä tunnistan sen, että joskus tehtäviin palkataan sopimaton henkilö, mutta etsin ilmiön syitä, toisin kuin sinä.
Voi myös olla, että se työtoverin mutu ei pidä paikkaansa. Sekin on mahdollista. Tai että ongelma on enemmän esimiestyössä.
4, itse siis keskisuuren tiimin esimies
Totta kai rekryissä vaikuttaa paljon osapuolten välille syntyvä kemia. Onkin sanottu niin, että halutaan ennen kaikkea palkata "samiksia" itsensä kanssa. Jos ja kun rekrytyyppi näkee paljon samanlaisia piirteitä toisessa kuin itsessään, varmasti on hakija hyvissä asemissa muihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Mitees tulevaisuudessa tulee käymään kun tekoälyrobotit palkataan työntekijöiden paikoille?
Juoruillaan niistä ja puhutaan pahaa selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut pari kertaa ilmeisen virherekry. Kerran sain potkut koeajalla ja kerran keräsin luuni itse. Mutta. En hakiessani tiennyt kaikkea. Työnantajien kannattaa ihan ääneen sanoa ne odotuksensa, ennen kuin nimet on paperissa.
Olen noin kymmenestä muusta paikasta saanut kiitettävät arvostelut ja kiitetty toki muutenkin kuin paperilla... Että siinä vähän referenssiä...
Olosuhteet! Avoimuus! Ei voi liikaa korostaa niiden merkitystä.
Aamen! Työpaikkailmoitukset on nykyään niin samasta muotista puserrettuja, että niistä on vaikea päätellä millaiseen työhön ja työyhteisöön haetaan. Haastattelutilanteet ovat myös usein tosi hätäisiä, eikä hakija pääse selvyyteen yksityiskohdista.
4
Miten jos pitää työstä, mutta työpaikka täynnä ihmisiä jotka vihaa työtä ja sua siksi, että pidät työstä?? Tällastaki kohdannu esim. hoito-alalle.
Lisäks paljon kuppikuntia, sun muuta epärehellistä toimintaa..
Positiivisuus ei oo ainakaan suomalaista työpaikkaa kuvaava adjektiivi, ei ainakaan hoito-alalla. :D
Monia vikoja on työpaikoissa, mutta syyllistä etsitään usein jostain uudesta työntekijästä, kattomatta peiliin niitä omia, paljon suurempia vikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks esim. viime pask****ssa paikassa asiakkaat huomas, ettei mua, uutta työntekijää edes perehdytetty, ja lähetti erikseen viestiä että muistakaa perehdyttää kunnolla uus työntekijä. Tästä varmaan veti herneet nenään entistä enemmän. :D
Niin pikkumaisia ihmisiä voi olla, ettei mitään rajaa... :D Ikinä ennen hoito-alaa en ees tienny millasta pelleilyä voi "aikuisten" työ/hiekkalaatikoilla olla. :DD
En nyt halua lainata tähän kenenkään viestiä, mutta... Yleensä noi "yksityiselämä ei saa näkyä työpaikalla" -julistajat on itse pahimpia työilmapiirin myrkyttäjiä, joista saa aina olla haistelemassa, millähän tuulella se nyt on. Joo, he ei ehkä tuo yksityisasioita työpaikalle, mutta työasioissa hermo onkin sitten hyvin pinnalla.
Olen itse myös sitä mieltä, että älä tule vttuilemaan työpaikalle siitä hyvästä, että aamulla meni sukka väärään jalkaan. Mutta siviilielämä vaikuttaa meihin 24/7 aina jollain tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai rekryissä vaikuttaa paljon osapuolten välille syntyvä kemia. Onkin sanottu niin, että halutaan ennen kaikkea palkata "samiksia" itsensä kanssa. Jos ja kun rekrytyyppi näkee paljon samanlaisia piirteitä toisessa kuin itsessään, varmasti on hakija hyvissä asemissa muihin verrattuna.
Olet ihan oikeassa.
Tietysti, jos ihan edelläkävijä haluaa olla, niin; kannattaa punnita, haluaako ympärilleen tiimin, jossa voi heittää kalajuttuja, vai tiimin, joka tekee tulosta. Pomon kannattaisi miettiä, millaista osaamista häneltä / hänen tiimistään puuttuu, ja rekrytoida sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin, sinä tai kaverisi ette ole esimiestehtävissä ja teidän arvionne on mutua. Ei ole asiallista juoruta tuolla lailla ilkeitä työkaverista. Voi olla, että hän on tyyppinä ärsyttävä sinun ja ehkä jonkun muun mielestä, ja nyt te katsotte tietävänne, että hän on "täysin väärä" ihminen työtehtäviinsä.
Toiseksikin, mitä alemmasta/vähemmän vaativasta työtehtävästä on kyse, sitä vähemmän hakijoita testataan. Usein palkkaaminen tapahtuu hakemuksen ja lyhyen haastattelun perusteella.
Ja toisin kuin palstan "minä vaistoan ihmisen oikean luonteen heti" -fakiirit kuvittelevat, ei lyhyessä haastattelussa saa selville paljoakaan, eikä ainakaan sitä, miten ihmiset toimivat ryhmässä pidemmällä aikavälillä. Joo, heiltä toki kysellään kaikenlaista, mutta mitäpä ap luulet, vastaako joku vaikkapa kysymykseen "miten reagoit kiiretilanteeseen" rehellisesti ja sanoo, että "menen ihan paniikkiin, alan juosta ympyrää, enkä kykene järkevään toimintaan"....
Kolmas juttu on, että jokainen meistä työskentelee osana ryhmää ja työyhteisöä. Työsuoritukseen vaikuttavat muut työtoverit, olosuhteet, asiakkaat, ohjeistus, esimiehet, kiiretilanne, jopa työntekijän siviilielämä ja terveys. Se, miten joku käyttäytyy työpaikalla ei siten välttämättä johdu siitä, että hän olisi "täysin väärä" työhönsä, eikä edes välttämättä hänesrä itsestään. Esimerkkinä tästä on harjoittelija, jota ei ole ohjeistettu kunnolla tai henkilö, jota työyhteisö kiusaa tai työntekijä, jonka siviili-elämäntilanne on syystä tai toisesta pahasti kriisiytynyt.
Totta kai VOI olla myös, että tosiaan se työtoverinne on väärässä ammatissa ja työpaikassa. Jos hän haittaa esimerkiksi jatkuvalla pulinallaan muiden työrauhaa, siitä kannattaa puhua esimiehen kanssa, voisiko hän organisoida töitä toisin tai sijoittaa tuon työntekijän sellaiseen tilaan, jossa keskittyminen on hänelle itselleen että teille muille helpompaa.
Mutta kaiken aikaa muistakaa, että hän ei ole ärsyttävä tahallaan. Ei hän lähde aamulla töihin ajatellen, miten voisi parhaiten laistaa töistään ja häiritä muita, kyllä hänkin haluaa olla ammattimainen ja hyödyllinen jäsen työyhteisössään. Toimikaa asiallisesti ja rakentavasti!
Esimeis, jolla kolmisenkymmentä alaista
Työ- ja yksityiselämä on osattava pitää visusti erillään. Oman yksityiselämän asiat eivät kuulu työpaikalle vaan työpaikalla kuulu vain tehdä työtä sillä työnantaja ei maksa sinulle puhumisesta vaan työnteosta. Monille tämä päivänselvä perusasia tuntuu olevan hakusessa ja liian vaikeaahan. Jos niitä siviilielämän asioita ei osaa jättää kotiin kun lähtee töihin niin kannattaa tosissaan miettiä onko sitä oikealla alalla.
Minulle maksetaan puhumisesta osana työtä. Joitakin siviiliasioita käytän työkaluna asiakkaiden kanssa. Joskus yhteistyö lähtee toimimaan vaikka sillä, että kerron omista kotitöistäni ja asiakas innostuu siitä, että meillähän on samoja tapoja. Työparin kanssa puhumme, jos siviilielämässä on jotain huolta, koska se voi vaikuttaa työpanokseen. Tietenkin aina on vapaaehtoista se mitä ja minkä verran kerrotaan. Kaikki työ ei ole hiljaista toimistotyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikka ei voi olla ystäväkerho, vaan siellä pitäisi hyväksyä kaikenlaisia ihmisiä. Usein kuitenkin meno on kuin koulussa, eli syntyy esim. se iloisten, kauniiden ryhmä, jonka mielestä kaikkien pitäisi olla samanlaisia.
Ihan samoin jossain saatetaan iloisia pitää tyhjännaurajina. Liian usein luonteen katsotaan määrittelevän työpanoksen arvon.
Aikuiset ihmiset käyttäytyvät välillä niin, että hävettää katsoa.
Nyt ei puhuttu mistään silmäpako sukkiksissa -tyyppisistä jutuista. Avioero, lapsen kuolema, oma vakava sairaus esimerkiksi ovat siviilipuolen asioita, jotka aivan kaikilla vaikuttavat työminäänkin, jos ei nyt ihan robotti ole.
Ja yksityiselämää ne sairaudetkin ovat. Jos joku esimerkiksi kärsii kroonisesta unettomuudesta,ei hän välttämättä saa siihen sairaslomaa, mutta aivan varmasti se vaikuttaa työkykyyn.
4