Poika on ihan toivoton... :(

Ihan normaalia tuossa iässä joillakin! Eihän kouluakaan ole vielä kauaa kestänyt!

Oletko kysynyt lapselta, miksi ei uskalla liikkua yksin? Kuuntele lastasi.

Soitat sille töistä taksin pihaan niin kauan ennen ku uskaltaa yksin liikenteeseen?

Noin pienelle miehelle varmaan vanhemmat pakkaa repun valmiiksi, ja siellä on sitten kännykät sun muut. Jos ette pysty soittamaan töistä, laittakaa ajastimella joku kello soimaan kun pitää alkaa pukea päälle/ valmistautua lähtöön ja toinen sitten kun pitää lähteä. Ei useimmat tuon ikäiset yleensäkään kelloa osaa, eikä huolehtia omista lähdöistään. Tehkää lapselle aamutoimista kuvataulu, josta hän voi käydä aina tarkistamassa, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kuvia voi leikata lehdestä tai printata piktogrammeja netistä.

Ei uskalla liikkua koska pelkää tienylityksiä ja ehkä vähän isompia koululaisia.

Sinänsä nurinkurista tuo tienylityksien pelkääminen koska säntää sinne kuitenkin päätään kääntämättä...

Taksiin ei valitettavasti ole varaa.

t: ap

Aika hurjalta kyllä kuulostaa, mutta veikkaan että ajan kanssa se alkaa sujumaan, pakkohan sinne on kuitenkin mennä. Puhelin on hyvä juttu tässä, eli soitat ja sanot koska pitää lähteä, herätä ja mitä pitää tehdä jne.

Kuulostaa ihan minun pojalta. Meillä tarkkaavaisuushäiriö. Poika on nyt 7 luokalla ja valitettavasti tilanne ei kovin paljon ole parantunut. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Lapsi tarvitsee tosiaan sitä aikuisen huomiointia ja apua paljon keskivertoa enemmän, ja ahdistuu tosi herkästi. Minun poika ei vieläkään selviäisi kouluun yksin ilman aikuista.

Aika monia ekaluokkalaisia saatetaan kouluun joululle asti. Mnet kokevat myös, ettää se on kiva ja helpottava alku tulevalle, vähän pelottavallekin koulupäivälle. Kävelyretki vanhemman kanssa. Tai mummin kanssa.

Poikaa pelottaa juuri siksi, että tietää, ettei osaa eikä pärjää esim niissä risteyksissä, ja sitten säntäilee, koska pelottaa.

Jos te olette "muutaman kererran" kueneet matkan yhdessä, se ei vielä ole kovin paljon opetusta. Jos ongelma jatkuu pitempään, joulun yli, tai leviää muillekin elämän ja koulunkäynnin osa-alueille, voi kyse olla tuodta tarkkaavaisuushäiriöstä. Meidänkin pojalla on sellainen, mutta hän kyllä osaa liikkua liikenteessä, eikä sitä koskaan minkään yhden asian perusteella diagnosoida.

sen sijaan on totta, että aamuja voisi helpottaa "lukujärjestys" joss olisi listattuna kaikki aamutoimet ja kellonaika, johon mennessä ne pitää olla tehty. se olisi vaikka jääkaapin ovessa ja poika voisi merkata magneetilla, missä kohtaa listaa on menossa. Kellonajat samalla tavalla mmerkattuna kuin lähellä oleva kello (kellotaulu tai digi sen mukaan kumpi teillä on) lisäksi kännykkään hälyytys lähtöaikaan/ulkovaatteidenpukemisaikaan.

Meidän poika uskalsi tulla koulusta tokaluokan keväällä ekan kerran yksin kotiin. Matkaa on kyllä 2 km, monta risteystä ja yksi 80-tien ylitys. Että kyllä siinä muisteltavaa riittää.

Mulla oli onneksi mahdollisuus saatella, joten odoteltiin rauhassa, että lapsi tuntee itse olevansa valmis kulkemaan.

Joten tuohon verrattuna tuntuu todella minimaaliselta, että olette muutaman kerran harjoitelleet. Ei kaikki opi muutamasta kerrasta, vaan toistoja tarvitaan paljon. Ja luultavasti poikasi on vähän hätäännyksissään tienylityksistä ja paniikissa sitten säntäilee päättömästi.

Onko mummi työelämässä vai pystyisikö toimimaan pojalle saattajana niin kauan kuin on tarpeen? Jos ei niin jotain naapurimummoakin voi pyytää kunniatehtävään. Esim. joku jolla on koira, jota käy joka tapauksessa lenkittämässä?

Minun poika on vasta neljä, mutta olen jo päättänyt, että kun menee kouluun niin ensimmäisen kuukauden olen kotona ja yhdessä kuljetaan koulumatkoja, jos antaa:). Tosin nyt jo tietää, että vihreällä mennään ja punaisella odotetaan. Tämä on hyvää opetusta tulevaa ajatellen ja käyn aina pojan kanssa läpi miten tiellä oikein kuljetaan. Onneksi mies on vuorotöissä joten hän voi viedä pojan kouluun, jos on tarvis.