En osaa suhtautua juuri koulun aloittaneeseen poikaan

En tiedä, miten olisin otsikoinut mutta kuitenkin.

En oikein tiedä, miten "suhtautua" lapseen. Hän ei ole enää ihan mikään pieni mutta ei isokaan. Tänään havahduin siihen, että hitto, poikahan painelee pitkin kyliä kavereiden kanssa, käy heidän luonaan ja tuo kavereita meille ja todellakaan äidillä (eli minulla) ei ole asiaa hänen huoneeseensa kun kavereita on paikalla. Ovi on toki auki mutta sisälle asti ei saa tulla :D

Hellyydenosoituksetkin ovat "pannassa". Iltapusut ja halit annetaan mielellään mutta muut hellyydenosoitukset ovat ilmeisesti kiellettyjä. Kuten hän itse sanoi, hän on jo iso poika. Kyllä silti välillä (noh, aika useinkin mutta yleensä juuri iltaisin) tulee kiehnäämään syliin ja siitä minä olen hyvin onnellinen.

Näin on ollut jo viimeiset puoli vuotta. Poika on muutenkin ollut sellainen "äitin poika". Viihtynyt sylissä, tykännyt haleista ja pusuista mutta nyt ollaan niin isoa poikaa.

Enkä vain tiedä, miten suhtautua. Minun silmissäni hän on edelleen se pikkuinen taapero, joka juoksee innoissaan halaamaan ja antamaan märän pusun mutta lapsi itse näkee itsensä paljon isompana.