Lue keskustelun säännöt.
Olitteko onnellisia teineinä, vaikka perheenne oli köyhä?
14.08.2020 |
Itse en ainakaan ollut. Kärsin paljon siitä, millainen asunto ja auto meillä oli. Ei ollut tyylikkäitä vaatteita ja harvoin sai rahaa mihinkään. Kaikki vaatteet oli H&M. Pääsin ehkä kaksi kertaa vuodessa elokuviin. Missään matkoilla ei ikinä käyty. 16-vuotiaasta alkaen tein kaikki kesälomat töitä. Opiskelin myös ammattiin liian nuorena.
Kommentit (40)
Ei köyhyys sinällään ollut pulma, mutta sitä seurannut henkinen pahoinvointi oli kyllä tuttua. Isäni oli työtön monta vuotta, mutta niin oli myös monen yläaste- ja lukiokaverin vanhempi. 90-luvun lama iski aika rajusti teollisuuspaikkakunnalle. Ei sitä rahan puutetta tullut edes mietittyä, sillä niin monella perheellä oli sama tilanne. Teimme paljon asioita kavereiden kanssa, mutta ne eivät vaatineet paljoakaan rahaa. Harrastimme mm. partiota ja pelasimme paljon roolipelejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.
No ehkä ei onnellinen, mutta on se teinin elämä hauskempaa, kun on oma tyylikäs huone, perheellä kiva auto, mihin kehtaa pyytää kavereitakin kyytiin ja ehkä jopa mökki, minne saa ottaa kavereita mukaan. Helpompi pitää sosiaalisia suhteita yllä.
Oli hauskaa ja sosiaalisia suhteita ilman autoa, tyylikästä huonetta ja mökkiäkin. Kaikki teinit eivät ole pinnallisia.
Joo. Mökkiä ei ikinä ollutkaan, asuttiin kaksiossa ja autossa jäätyi ja se sammuili vähän väliä. Huonekin jaettiin sisarusten kesken. Mutta hauskaa oli silti, mielikuvituksesta ja asenteesta se on kiinni, en mä kokenut ikinä jääväni paitsi mistään vaikka rahaa ei ollut.
No se ehkä vähän nolotti jos oli kavereita käymässä ja iskä käppäilee muina miehinä kalsareissa kavereita vastaan ja hoilaa Elvistä
Olin. Ihan parasta oli kun sain peittää oman sänkyni kohdalta seinät fanittamieni poppareiden kuvilla ja mukana oli muutama tyttömäinen seinälle ripustettava koriste, pieni peili, maskotti yms.
Meitä oli neljä lasta samassa huoneessa, joten omaa, henkilökohtaista tilaa oli vain se sänky.
Häpesin meidän autoja ja olisin halunnut enemmän kivempia vaatteita. Ei myöskään koskaan käyty ulkomailla. Toisaalta monella kaverilla oli samanlaista, niin ei nyt sillaa häirinnyt ja vanhemmat olivat kyllä sen verran säästäneet että sain kännykän ja ajokortin, mitkä olivat varmaan teininä tärkeimmät.
Ja kuten moni täällä on sanonutkin niin sitä teininä häpeää kumminkin kaikkea ja kuvittelee että kaikilla muilla on asiat paremmin. Onneksi nykyään ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelevat tai että onko jollain hienompi auto, jotkut eivät koskaan kasva tuon vaiheen yli.
Olin onnellinen ja olen kiitollinen lapsuudestani vanhemmilleni ❤️ vaikka välillä syötiin vain koulussa kaikista huonoimpina hetkinä eikä saanut sitä mitä halusi, varsinkaan niitä muotivaatteita ja välillä ärsytti lähteä mökkeilemään tai se että vanhemmat varsinkin laman aikaan oli vain töissä ja isäkin aina ulkomailla, taikka kun kotiintuloaika oli aina aikaisin ja sitä piti kunnioittaa, silti tavallaan meillä oli kaikkea. Kasvettiin empaattisiksi, eteenpäin pyrkiviksi ja toisia kunnioittaviksi kansalaisiksi, jotka puolustavat heikommassa asemassa olevia. Ja kaikista tärkeintä. Rakastettiin meitä sellaisina kuin olimme, antaen tehdä omia ratkaisuja, mutta tarvittaessa hieman ohjaten. Viina ei vienyt, eikä huumeetkaan, osataan sanoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monilla hyväosaisilla nimenomaan teinitkin opetetaan kesätöihin viimeistään lukioikäisenä. Ei se, että 16v käy töissä ole mikään merkki huono-osaisuudesta vaan pikemminkin päinvastoin.
Me olemme ylempää keskiluokkaa tulotasolta, ja todellakin nuoria on 15v asti kannustettu kesätyön hakuun. Ja omilla teineillä on töitä ollutkin, kuten myös isolla osalla heidän kavereitaan.
Tokikaan nuorten ei tarvitse elämistään maksaa kesätyörahoistaan vaan voivat joko säästää tai humputella ne rahat (tehneet molempia) että sikäli ymmärrän harmistuksen, jos on pakko itsensä elättää jo 16v. Mutta halusin vain sanoa, että nuoren työnteko on pelkästään hyvä asia.
Siis teidän teinit tekee aina koko kesäloman töitä, eikä vietä yhtään lomaa, ettekä tee mitään reissuja perheenä? Enpä usko.
No tänä kesänä 17v on ollut ihan omasta tahdostaan koko kesän töissä, vain viikonloput vapaana. 15v teki kuukauden töitä. Vanhin eli 20v asuu jo omillaan ja on ihan vakituisesti töissä, nyt aloittaa myös opiskelut.
Normaali kesinä olemme jonkun viikon reissun yhdessä tehneet. Nyt koronan vuoksi lähinnä mökkeily, mökki on sen verran lähellä että teinit voivat sinne itse mopolla/kevarilla tulla halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.
No ehkä ei onnellinen, mutta on se teinin elämä hauskempaa, kun on oma tyylikäs huone, perheellä kiva auto, mihin kehtaa pyytää kavereitakin kyytiin ja ehkä jopa mökki, minne saa ottaa kavereita mukaan. Helpompi pitää sosiaalisia suhteita yllä.
Oli hauskaa ja sosiaalisia suhteita ilman autoa, tyylikästä huonetta ja mökkiäkin. Kaikki teinit eivät ole pinnallisia.
Joo. Mökkiä ei ikinä ollutkaan, asuttiin kaksiossa ja autossa jäätyi ja se sammuili vähän väliä. Huonekin jaettiin sisarusten kesken. Mutta hauskaa oli silti, mielikuvituksesta ja asenteesta se on kiinni, en mä kokenut ikinä jääväni paitsi mistään vaikka rahaa ei ollut.
No se ehkä vähän nolotti jos oli kavereita käymässä ja iskä käppäilee muina miehinä kalsareissa kavereita vastaan ja hoilaa Elvistä <3 Nyt sitäkin on vaan ikävä.
Tää oli symppiksin vastaus kyllä tällä palstalla tänään tai oikeastaan aikoihin <3 Uskon, että teilläkin on yhä hyvin läheiset välit .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut. Jaoin huoneen kolmen pikkuveljen kanssa 16-vuotiaaksi asti. Ei ollut mitään yksityisyyttä. Ihan kuin olisi hostellin dormissa majoittunut. Vaatteet oli joko äidin tekemiä tai jostain marketista. H&M:n vaatteista en edes haaveillut. Olin lastenvahti sisaruksilleni, joita vaan tuli lisää ja lisää.
Elämäni onnellisin päivä oli, kun muutin lukion jälkeen pois lapsuuskodistani. Vieläkin muistan sen vapauden huuman, 19 vuotta myöhemmin.
Omia rakkaimpia vaatteitani olivat juuri äitini tekemät ja myöhemmin myös itse tehdyt. Köyhiä olimme mekin. Sisaruksia vahdin ihan mielelläni, tosin minulla oli vain kaksi nuorempaa sisarusta.
Vierailija kirjoitti:
Olin onnellinen ja olen kiitollinen lapsuudestani vanhemmilleni ❤️ vaikka välillä syötiin vain koulussa kaikista huonoimpina hetkinä eikä saanut sitä mitä halusi, varsinkaan niitä muotivaatteita ja välillä ärsytti lähteä mökkeilemään tai se että vanhemmat varsinkin laman aikaan oli vain töissä ja isäkin aina ulkomailla, taikka kun kotiintuloaika oli aina aikaisin ja sitä piti kunnioittaa, silti tavallaan meillä oli kaikkea. Kasvettiin empaattisiksi, eteenpäin pyrkiviksi ja toisia kunnioittaviksi kansalaisiksi, jotka puolustavat heikommassa asemassa olevia. Ja kaikista tärkeintä. Rakastettiin meitä sellaisina kuin olimme, antaen tehdä omia ratkaisuja, mutta tarvittaessa hieman ohjaten. Viina ei vienyt, eikä huumeetkaan, osataan sanoa ei.
Mökki oli siis sähkötön toisen isovanhemman synnyinkoti keskellä korpea. Hurjat 30m2, jossa 7 ihmistä vietti kaikki lomat. Rakastin tosin sitäkin, näin luonnonlapsena, mutta joskus en kehdannut sanoa kavereille, millainen meidän mökki todellisuudessa oli. Jo 90-luvulla monella kaverin mökillä oli sähköt ja vedet sekä tv. Ja varsinkin ranta. Meillä kaivovesi ja p askahuussi 100m päässä, uimaan oli matkaa 15km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut. Jaoin huoneen kolmen pikkuveljen kanssa 16-vuotiaaksi asti. Ei ollut mitään yksityisyyttä. Ihan kuin olisi hostellin dormissa majoittunut. Vaatteet oli joko äidin tekemiä tai jostain marketista. H&M:n vaatteista en edes haaveillut. Olin lastenvahti sisaruksilleni, joita vaan tuli lisää ja lisää.
Elämäni onnellisin päivä oli, kun muutin lukion jälkeen pois lapsuuskodistani. Vieläkin muistan sen vapauden huuman, 19 vuotta myöhemmin.
Omia rakkaimpia vaatteitani olivat juuri äitini tekemät ja myöhemmin myös itse tehdyt. Köyhiä olimme mekin. Sisaruksia vahdin ihan mielelläni, tosin minulla oli vain kaksi nuorempaa sisarusta.
Minulla oli (ja on) seitsemän. Eikä heidän hoitaminen ollut mikään vapaaehtoinen homma.
En ollut onnellinen, mutta se johtui siitä, että vanhemmat roikkuivat yhdessä, vaikka vihasivat toisiaan. Tulen rikkinäisestä perheestä, vaikka vanhempani olivat naimisissa. En esimerkiksi koskaan nähnyt vanhempieni suutelevan tai edes halaavan toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut paljon rahaa, mutta itse asiassa kyllä olin onnellinen...tosin en tiedä onko tämä jotenkin nykyään eri asia kun itse olin nuori/teini about 20v sitten...ei siis ollut älypuhelimia sun muuta mistä nykyään vissiin muksuja syrjitään... vanhempani kuitenkin ovat mahtavia tyyppejä joten koen olevani hyvinkin onnekas. Meillä ei juopoteltu ja vanhemmat oikeasti kasvatti meidät hyvin, itsenäisiksi ihmisiksi. Rakkautta ja rajoja. Nykyään tarvittaisiin enemmän samaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ollut. Jaoin huoneen kolmen pikkuveljen kanssa 16-vuotiaaksi asti. Ei ollut mitään yksityisyyttä. Ihan kuin olisi hostellin dormissa majoittunut. Vaatteet oli joko äidin tekemiä tai jostain marketista. H&M:n vaatteista en edes haaveillut. Olin lastenvahti sisaruksilleni, joita vaan tuli lisää ja lisää.
Elämäni onnellisin päivä oli, kun muutin lukion jälkeen pois lapsuuskodistani. Vieläkin muistan sen vapauden huuman, 19 vuotta myöhemmin.
Omia rakkaimpia vaatteitani olivat juuri äitini tekemät ja myöhemmin myös itse tehdyt. Köyhiä olimme mekin. Sisaruksia vahdin ihan mielelläni, tosin minulla oli vain kaksi nuorempaa sisarusta.
Minulla oli (ja on) seitsemän. Eikä heidän hoitaminen ollut mikään vapaaehtoinen homma.
Ymmärrän, moni auttaminen on kohtuudella mukavaa mutta jatkuvasti pakotettuna ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monilla hyväosaisilla nimenomaan teinitkin opetetaan kesätöihin viimeistään lukioikäisenä. Ei se, että 16v käy töissä ole mikään merkki huono-osaisuudesta vaan pikemminkin päinvastoin.
Me olemme ylempää keskiluokkaa tulotasolta, ja todellakin nuoria on 15v asti kannustettu kesätyön hakuun. Ja omilla teineillä on töitä ollutkin, kuten myös isolla osalla heidän kavereitaan.
Tokikaan nuorten ei tarvitse elämistään maksaa kesätyörahoistaan vaan voivat joko säästää tai humputella ne rahat (tehneet molempia) että sikäli ymmärrän harmistuksen, jos on pakko itsensä elättää jo 16v. Mutta halusin vain sanoa, että nuoren työnteko on pelkästään hyvä asia.
Siis teidän teinit tekee aina koko kesäloman töitä, eikä vietä yhtään lomaa, ettekä tee mitään reissuja perheenä? Enpä usko.
No tänä kesänä 17v on ollut ihan omasta tahdostaan koko kesän töissä, vain viikonloput vapaana. 15v teki kuukauden töitä. Vanhin eli 20v asuu jo omillaan ja on ihan vakituisesti töissä, nyt aloittaa myös opiskelut.
Normaali kesinä olemme jonkun viikon reissun yhdessä tehneet. Nyt koronan vuoksi lähinnä mökkeily, mökki on sen verran lähellä että teinit voivat sinne itse mopolla/kevarilla tulla halutessaan.
Heh, mun 17v on ihan surkea, kun koulu jatkuu eikä pääse enää töihin. Viihtyi todella hyvin. Nyt työnantaja oli tänään kysynyt tulisiko joskus tuuraamaan iltaisin / viikonloppuina ja teini oli onnesta soikeana.
Enimmäkseen kyllä. Joskus olin vähän kateellinen kun ei ollut varaa lätkää tai futista harrastaa, Me ei juuri ulkomaille matkustettu, Ruotsin risteilyllä käytiin kerran. Muutama luokkakaveri kävi säännöllisesti etelässä, yksi kauko-idässä ja joku ihan jenkeissä. Ei se kasarilla muutenkaan ihan samanlaista ollut kun nykyään. Ihan hyvän ja onnellisen lapsuuden kuitenkin elin ja vanhemmat teki kaikkensa (ja vähän liikaakin työtunneissa mitattuna) että pärjättiin ja saatiin välillä vähän ylellisyyksiäkin. Harrastukset tietty halpoja, eräilyä ja kalastusta esim ja vaikka oltiin köyhiä ja molemmat vanhemmat pienituloisia duunareita niin aina kannustettin lukemaan, opiskelemaan jne. Ihan hyvä perintö, nyt ollaan molemmat veljekset kouluja käyty ja oma paikka maailmassa löydetty, eikä tarvitse enää pennejäkään samalla tavalla laskea.
Enimmäkseen kyllä, koulukiusattuna en, jännitin yläasteella jokaista koulupäivää ja oppituntia ja erityisesti välitunteja. Voi kun silloin olisi ollut kännykät.
Olin onneton, mutta ei se köyhyydestä johtunut. Yksinäisyys ja kiusaaminen(joka sekään ei johtunut köyhyydestä) olivat yynä pahoinvointiini.
Koti oli minulle voimavara, vaikka sieltä ei muotivaatteita ja rahaa tullut.
Olin onnellinen suunnilleen 6-vuotiaaksi asti, sitten olin näin jälkeenpäin arvioiden vakavasti masentunut 7-vuotiaasta noin 36-vuotiaaksi. Köyhyydellä tai rahalla ei juuri ollut tekemistä psyykkisen tilani kanssa.
Minä olin onnellinen teininä kun vertaa nykyoloihin! Olen -75 syntynyt ja vanhempani olivat alempaa työväenluokkaa. Asuimme lähiössä, ja useat ikätoverini joutuivat kasvaessaan vankilaan tai heistä tuli vastoin odotuksia yhteiskunnallisia vaikuttajia, tai sitten ihan normeja ja keskiluokkaisia. Aloitin osa-aikaisen työnteon kahdeksannella luokalla, koska vanhemmilla ei ollut varaa kaikkeen mitä halusin. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla...?
Tai sitten osa vain osasi jo teininä arvostaa muuta kuin materiaa. Kuten turvallista kotia, hyviä ystäviä jne.