Lue keskustelun säännöt.
Olitteko onnellisia teineinä, vaikka perheenne oli köyhä?
14.08.2020 |
Itse en ainakaan ollut. Kärsin paljon siitä, millainen asunto ja auto meillä oli. Ei ollut tyylikkäitä vaatteita ja harvoin sai rahaa mihinkään. Kaikki vaatteet oli H&M. Pääsin ehkä kaksi kertaa vuodessa elokuviin. Missään matkoilla ei ikinä käyty. 16-vuotiaasta alkaen tein kaikki kesälomat töitä. Opiskelin myös ammattiin liian nuorena.
Kommentit (40)
En ollut onnellinen vaikka ei oltukaan köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin onnellinen. Minut kasvatettiin terveisiin ei-materialisteihin arvoihin ja sillä ei ollut merkitystä oliko minulla trendivaatteita vai ei. Lisäksi kaveripiirini koostui samanlaisista köyhien perheiden lapsista, joten kilpavarustelua ei ollut.
Olin kyllä. Minulla oli paljon ystäviä, ja kun olin teini 90-luvulla, ei kukaan juurikaan tehnyt mitään rahaa vaativaa. Ei ollut tapana shoppailla, istua kahviloissa tms. Joskus harvoin käytiin leffassa ja yleensä kyllä sain sitten rahaa. H&M oli vielä niin uusi juttu, että ne vaatteet olivat kuuminta hottia.
Toki joskus kaiversi, ettemme esim koskaan matkustelleet, mutta se oli sellaista ohimenevää harmitusta, ei syy olla onneton.
Vaatteet HM, mitä vikaa siinä on? Monilla on kirpparivaatteet.
Olin, mutta ei oltu köyhiä, enkä ole köyhä vieläkään....tai olen jos Bill Gatesilta kysytään. Kaikkihan on suhteellista. Yleensä suunnilleen saman tasoista porukkaa asuu samalla alueella, niin kukaan ei pääse tuntemaan itseään rikkaaksi tai köyhäksi.
Olis eriasia jos sossun tuloilla elelevä ostaisi talon Westendistä ja muuttaisi sinne. Voisi tuntea olonsa tosi köyhäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut lainkaan autoa. En kokenut sitä minkäänlaiseksi ongelmaksi. Muotivaatteita en edes halunnut, joten perus Seppälät ja Lindexit kelpasivat oikein hyvin. Niistä sai siihen aikaan tavallisia vaatteita. H&M:ää ei Suomessa vielä ollut kun olin teini
En ollut, syyllistettiin mm .sairaskuluistani ja joo vaatteet just kirpparilta ja muita halpis ja niistäkin hirveä sota ja syyllistäminen joka kerta kuten myös mm. koulukirjoista, että saisinko nyt uutenakin jotain vai enkö. Ruuastakin syyllistettiin ylisyömisestä jne. ja todellakaan en missään reissuissa tai leffoissa käynyt. Koulussakin kiusattiin, mut enpä siitäkään uskaltanut edes kertoa kotona. Mitä se olisi auttanut, ku nitsekin kiusasivat ja viisveisasivat asioistani ja hyvinvoinnistani muutenkin?No lemmikki toi edes jotain lohtua. Muutin jo teininä omilleni, olisin kyllä kaivannut sairauteni kanssa paljon pidempään hyvän kodin/perheen tukea, mut sellaista ei mulle tollut tarjolla ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.
No ehkä ei onnellinen, mutta on se teinin elämä hauskempaa, kun on oma tyylikäs huone, perheellä kiva auto, mihin kehtaa pyytää kavereitakin kyytiin ja ehkä jopa mökki, minne saa ottaa kavereita mukaan. Helpompi pitää sosiaalisia suhteita yllä.
Mitä? Opiskelit ammattiin liian nuorena?! Aikuisenahan siellä amiksessa vasta "hauskaa" onkin teinihöröttäjien seassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.
No ehkä ei onnellinen, mutta on se teinin elämä hauskempaa, kun on oma tyylikäs huone, perheellä kiva auto, mihin kehtaa pyytää kavereitakin kyytiin ja ehkä jopa mökki, minne saa ottaa kavereita mukaan. Helpompi pitää sosiaalisia suhteita yllä.
Oli hauskaa ja sosiaalisia suhteita ilman autoa, tyylikästä huonetta ja mökkiäkin. Kaikki teinit eivät ole pinnallisia.
Todella monilla hyväosaisilla nimenomaan teinitkin opetetaan kesätöihin viimeistään lukioikäisenä. Ei se, että 16v käy töissä ole mikään merkki huono-osaisuudesta vaan pikemminkin päinvastoin.
Me olemme ylempää keskiluokkaa tulotasolta, ja todellakin nuoria on 15v asti kannustettu kesätyön hakuun. Ja omilla teineillä on töitä ollutkin, kuten myös isolla osalla heidän kavereitaan.
Tokikaan nuorten ei tarvitse elämistään maksaa kesätyörahoistaan vaan voivat joko säästää tai humputella ne rahat (tehneet molempia) että sikäli ymmärrän harmistuksen, jos on pakko itsensä elättää jo 16v. Mutta halusin vain sanoa, että nuoren työnteko on pelkästään hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.
No ehkä ei onnellinen, mutta on se teinin elämä hauskempaa, kun on oma tyylikäs huone, perheellä kiva auto, mihin kehtaa pyytää kavereitakin kyytiin ja ehkä jopa mökki, minne saa ottaa kavereita mukaan. Helpompi pitää sosiaalisia suhteita yllä.
Kuka teini haluaa kaverin mökille vanhusten kanssa? Itse ainakin ennemmin hengasin ostarilla tai koulun pihalla.
Olin teini 90-luvun lamassa. Ei ollut perheessä välillä autoa ollenkaan, kun isä oli työtön ja rahat vanhemmilla tosi tiukalla ja vaatteetkin marketista, sukulaisten ja jopa äidin vanhoja. Harrastaa kuitenkin sain ja kodista ei jouduttu luopumaan ja ruokaa oli riittävästi, vaikka esim. limsa oli sellaista luksusta, että sitä ei saatu kuin juhlapäivinä.
Mutta lama-aikaan muillakin oli tiukkaa, ja merkkivaatteita olisi pidetty vain noloina. Coolein oli se, joka tuunasi pieneksi jääneet farkkunsa kekseliäimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm... Olin teininä ihan muista syistä onneton. Vaikka lama vei vanhempieni omin käsin rakennetun omakotitalon ja muutimme 5 henkisenä perheenä pieneen kaksioon, niin en koe että meiltä olisi ikinä puuttunut mitään. En mä tajunnut sitä silloin ajatella saatika valittaa, vaikka kova isku vanhemmille, se vaan oli niin.
Viikkoraha oli 5e, josta säästin mm joululahjoihin, tosin me kakarat ei ikinä oltukaan kalliiden vaatteiden ja tavaroiden perään. Paljon tehtiin itse kaikkea.
Noh rippilahjaksi sain pitkään haluamani sähkökitaran. Vanhemmat kyllä panosti meihin lapsiin ja jokaisella oli kaikki tarpeellinen, aina ruokaa pöydässä, lämpöä ja vaatetta ja turvallinen koti. Ja syntymäpäivinä aina tehtiin kaikille kakku ja muistettiin lahjalla vaikka varaa ei olisi oikeen ollutkaan, juhlapäiviin panostettiin itse :) ikinä en muista hävenneeni kotia, vaatteita tai esim autoa.
Rakkaus, muistaminen ja turvallisuus korvasi puuttuvat rahat, ei meiltä ikinä mitään puuttunut ja äiti teki selväksi, että emme ole köyhiä emmekä ota sitä asennetta (vaikka siis todellakin oltiinkin).
Varmasti tuo rahattomuus on vaikuttanut osaltaan siihen, että kaikista lapsista tuli oikein käteviä ja monenlaista osaavia käsillä tekijöitä, kuten vanhemmistaankin :)
Joopajoo. Aika kultaa muistot monilla.
Vierailija kirjoitti:
En ollut, syyllistettiin mm .sairaskuluistani ja joo vaatteet just kirpparilta ja muita halpis ja niistäkin hirveä sota ja syyllistäminen joka kerta kuten myös mm. koulukirjoista, että saisinko nyt uutenakin jotain vai enkö. Ruuastakin syyllistettiin ylisyömisestä jne. ja todellakaan en missään reissuissa tai leffoissa käynyt. Koulussakin kiusattiin, mut enpä siitäkään uskaltanut edes kertoa kotona. Mitä se olisi auttanut, ku nitsekin kiusasivat ja viisveisasivat asioistani ja hyvinvoinnistani muutenkin?No lemmikki toi edes jotain lohtua. Muutin jo teininä omilleni, olisin kyllä kaivannut sairauteni kanssa paljon pidempään hyvän kodin/perheen tukea, mut sellaista ei mulle tollut tarjolla ikinä.
Mitä hienoa on koulukirjoissa uutena? Muuten toki ihan perusteltua kirjoituksesi, mutta tuo jäi mietityttämään.
Meillä teinit ovat itse haalineet fb-ryhmistä koulukirjansa, minä ja isänsä toki ne maksamme. Ei ole rahan puutteesta kiinni, vaan siitä, että oppivat toimimaan järkevästi ja säästeliäästi.
Ihan ok. Toki välillä toivoin rahaa enemmän. Mutta suhteutettuna siihen, että parhaan ystäväni veli kuoli syöpään 15-vuotiaana, oli raha kuitenkin pieni murhe. Sen tajusi jo teininäkin. Ja tämä ystävänin onkin nyt aikuisena sanonut, että olisi tietysti todella paljon mieluummin vaihtanut heidän varallisuuden veljen henkeen.
En ollut. Jaoin huoneen kolmen pikkuveljen kanssa 16-vuotiaaksi asti. Ei ollut mitään yksityisyyttä. Ihan kuin olisi hostellin dormissa majoittunut. Vaatteet oli joko äidin tekemiä tai jostain marketista. H&M:n vaatteista en edes haaveillut. Olin lastenvahti sisaruksilleni, joita vaan tuli lisää ja lisää.
Elämäni onnellisin päivä oli, kun muutin lukion jälkeen pois lapsuuskodistani. Vieläkin muistan sen vapauden huuman, 19 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Todella monilla hyväosaisilla nimenomaan teinitkin opetetaan kesätöihin viimeistään lukioikäisenä. Ei se, että 16v käy töissä ole mikään merkki huono-osaisuudesta vaan pikemminkin päinvastoin.
Me olemme ylempää keskiluokkaa tulotasolta, ja todellakin nuoria on 15v asti kannustettu kesätyön hakuun. Ja omilla teineillä on töitä ollutkin, kuten myös isolla osalla heidän kavereitaan.
Tokikaan nuorten ei tarvitse elämistään maksaa kesätyörahoistaan vaan voivat joko säästää tai humputella ne rahat (tehneet molempia) että sikäli ymmärrän harmistuksen, jos on pakko itsensä elättää jo 16v. Mutta halusin vain sanoa, että nuoren työnteko on pelkästään hyvä asia.
Siis teidän teinit tekee aina koko kesäloman töitä, eikä vietä yhtään lomaa, ettekä tee mitään reissuja perheenä? Enpä usko.
En usko että on olemassa sellaista kuin onnellinen teini.