Voiko vanhus olla aamun torkku?

Olen miettinyt, että pysyykö ihmisen luontainen unirytmi samana koko elämän ajan? Eli jos olen 40 vuotta ollut iltavirkku jolle aamut ovat tuskaa, niin muuttuuko se tullessani vaikka eläkeikään? En nimittäin tunne yhtäkään "aamulaiskaa" vanhusta. Anoppi herää itsestään aamulla kun ei osaa nukkua, äitini viimeistään puoli kuuden-kuuden aikaan. Tarvitsee muutenkin vähän unta. Samoin mummoni oli aikainen herääjä, johtuen varmasti siitä että maatalossa oli noustava ajoissa askareille. Osittain tuo rytmi on varmasti opittua. Mutta miksei vanhusten rytmi keikahda kuten meidän nuorempien? Aina kesälomilla rytmit heittävät ja paluu arkeen on karu myös meille aikuisille. Tapahtuuko jossain vaiheessa sellainen maaginen juttu, että eläkeläisenä singahdan ylös sängystä jo kuudelta, ehtiäkseni seitsemältä kauppaan? Kai ennenkin on ollut ihmisiä, joille navettaan nousu on ollut raskasta, oppivatko he siis kumoamaan luontaisen rytminsä?