Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monella ei ole lapsuudenkotia?
14.08.2013 |
Ollaan asuttu monesa paikassa, muistan niistä 3 kerrostaloasuntoa ennen kuin rakennettiin omakotitalo. Tämä talo olisikin varmaan se lapsuudenkoti (olin 8v. kun sinne muutettiin), mutta se myytiin kun olin 19v. ja vanhempani erosivat.
Tuntuu että melkein kaikkien vanhemmat asuvat edelleen siellä missä tuttavani ovat heidän kanssaan asuneet kunnes ovat omilleen lähteneet.. Olen kateellinen=)
miten teillä?
Kommentit (28)
Ei ole sellaista lapsuudenkotia, johon pääsisi käymään - muutamassa eri kerrostaloasunnossa vietin lapsuuden ja nuoruuden, ja äitini on sen jälkeen muuttanut, siitäkin on jo kauan. Kyllä ne kaikki kerrostalot silti pystyssä ovat, joten kiehtoohan se ajatus että joskus pääsisi asunnoissa käymään ja katsomaan esim. miltä entisen kodin muoto ja koko tuntuisi aikuisen silmin, ja millaisia remontteja niihin on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mullakaan. Vanhempani myivät omakotitalomme kun olin reilu 20 v. Monta vuotta sen jälkeen kyllä katuivat sitä talokauppaa.
Ei ole tullut edes mieleeni, että olen jäänyt jostain paitsi, kun ei ole lapsuudenkotia. Minun lapsuusmuistoni eivät liity seiniin, vaan ihmisiin, tapahtumiin, paikkoihin. Jotkut huonekalut ovat kulkeneet ihan ensimmäisestä kodista nykyiseen omaan kotiini, niistä voi olla jotain muistoja.
Minulla on nyt muistaakseni kahdeksas koti menossa, eikä tämäkään ole varmasti viimeinen. Kun lapset muuttavat pois, muutamme pienempään ja kun ei enää pysty asumaan omillaan, muutetaan johonkin vanhainkotiin.
Ei ole lapsuudenkotia, ja kyllä se joskus harmittaa, ehkä eniten lasteni puolesta.
Kyllä se oudolta tuntuu, että miehellä on huoneensa edelleen, koulutarvikkeensa, Aku Ankkansa ym. Kuin menisi menneisyyteen käymään. Minun tavarani hävitettiin kun isä muutti äitipuolen kanssa yhteen. Jäljelle jäi kaksi nallea ja valokuvat :(
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 08:23"]
Ei ole lapsuudenkotia, ja kyllä se joskus harmittaa, ehkä eniten lasteni puolesta.
Kyllä se oudolta tuntuu, että miehellä on huoneensa edelleen, koulutarvikkeensa, Aku Ankkansa ym. Kuin menisi menneisyyteen käymään. Minun tavarani hävitettiin kun isä muutti äitipuolen kanssa yhteen. Jäljelle jäi kaksi nallea ja valokuvat :(
[/quote]
Meillä vähän sama juttu.... Lapsemme kylpevät anoppilassa mieheni vanhassa pesuammeessa =D mutta vaanhempieni luona mikään ei paljasta että minäkin olisin joskus heidän kanssaan asunut... (Eronneet, äitipuoli hävittänyt kaikki jäljet siitä että isällä olisi lapsia ollut, äidillä tilanpuute)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole enää lapsuudenkotia, se myytiin kahdeksan vuotta sitten. Mutta nelikymppiseksi saakka sain sen pitää, ja olihan se varsinainen aikakone: vanha oma sänkyni, peilipöytä ja vanhat stereot. Ja seinällä kissakalenteri vuodelta 1989, siltä viimeiseltä vuodelta, jona siinä huoneessa enemmän aikaani vietin.
Nyt siitä talosta on muistona mustavalkoinen, kehyksissä oleva valokuva, jonka olen ripustanut keittiöni seinälle. Kuva on vanha, ajalta ennen kuin menin kouluun. Sitä katsoessani tulvivat muistot mieleen.
Vaikka olen alle 40 v., olen jo menettänyt molemmat vanhemmat, joten ei ole enää mitään lapsuuden kotia.
Alue: Aihe vapaa
Minä pidän serkkuni kotia lapsuudenkotinani.. Tuli oltua paljon siellä lapsena, teiniä ei niinkään, mutta nyt taas aikuisena käyn mielelläni tädin luona vaikka serkut ei enää kotona asukaan =)