Uusi vauva vanhemmalla iällä?

En tajua miksi kaikki ovat niin ilkeitä ap:lle ? Onko teillä niin kauhea ikäkriisi, että kun joku "kehtasi" sanoa 32-vuotiaan olevan vanhemmalla iällä, niin kolahti ja kovaa ? Onhan se totta, että 32 v on selvästi vanhempi kuin 19 tai 21v, sehän tässä oli se pointti, eikös ?

Itse aiheeseen, minulla on neljä lasta, jotka olen saanut 24v, 26v (kaksoset) sekä 33v. En kadu, toki yöheräämiset ja valvomiset oli hankalampia kuin nuorena, vaikka kuopus helpohko vauva olikin. Silti tietyllä tapaa olin rennompi ja lempeämpi äiti sekä vauvalle että itselle. Ja kyllä, olen vanhemmalla iällä nyt, kuin ekoja lapsia saadessa, vaikka se teitä ärsyttääkin.

Nyt kun nuorinkin on jo 2,5v ja olen palannut työelämään, voin sanoa, että olemme tehneet oikean ratkaisun. Vanhimmat ovat tiivis kolmikko, mutteivät sulje kuopusta ulkopuolelle, vaan leikkivät hänen kanssaan ja opastavat hellästi. Nuorin myös ihailee heitä kaikessa. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut, ja oman tilan kaipuuseen helpottaa tämä iso talo, jossa jokaisella oma huone, jonne muilla lapsilla ei ilman lupaa asiaa.

Tsemppiä päätökseen ja hyvää alkavaa syksyä !:)

Anteeksi yhteen kirjoitettu teksti, en tiedä miksi kappalejako hävisi..

46

Anteeksi yhteen pötköön oleva teksti, en tiedä miksi kappalejako hävisi..

46

Jaahas. No mä sain kaksi ekaa lasta 21- ja 23-vuotiaana ja kolmannen 32-vuotiaana ja yllätys yllätys, saman miehen kanssa, vaikka kaikki aina kysyivät, onko joku uusi rakkaus, kun vielä vauva??:)

No heh, nyt olen jo 44v ja ilman ehkäisyä mennään, joten ap:n kysymykseen sanoisin, että nyt jos tulisin raskaaksi saisin lapsen vanhemmalla iällä:)

Ptäisin kyllä vauvan, jos olisi tullakseen.

Ap täällä hymyillen lukee kommentteja :) Olinhan jo päätökseni iltatähdestä tehnyt mutta muiden kokemuksien lukeminen vielä vahvistaa sitä. Pitää vain toivoa että tulisin vielä raskaaksi, eihän se itsestäänselvää ole. Nuorena se kyllä onnistui. Ei tarvinnut kuin jättää ehkäisy pois niin johan tärppäs, molemmilla kerroilla sama juttu :) 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 15:12"]

"vanhempi" on komparatiivimuoto. 32 v. on vanhempi kuin 19 v. Mitä epäselvää ap:n tekstissä siis on, ihmettelen.

[/quote]

Ei siinä mitään epäselvää ole... =D

Paitsi että otsikossa lukee vanhemmalla iällä...

t: kuopuksensa 41 veenä saanut

Murrosikäsille pikkusisaren saaminen on hävettävä  juttu,sen ali tai yli menee paljon paremmin,itse sain esikoisen 19v:nä ja kuopuksen 39 v:nä,on siinä eroa,paremmin jaksoin 19v:nä,mut tää iltatähti on aivan ihana lapsi.

Jos nyt oikein väännetään, niin ehkä olisi ap:nkin kannattanut tehdä kaikki lapset vasta vanhemmalla iällä, niin olisi lapsia vain yhdelle miehelle.

Kyllähän aikalailla jokaisella on mahdollisuus tehdä ne lapset alle 25-vuotiaana, jos miettii vain omaa ikäänsä. Yleensä silloin jokainen saa seksiä sen verran kuin lastentekoon tarvitaan. Mutta jos haluaa ehjän perheen, niin sitten ehkä kannattaa tehdä vanhemmalla iällä, jos se vanhemmalla iällä tarkoittaa tosiaan jo kolmekymppisiä.

No, tämä oli kärjistetyn ilkeästi sanottu, mutta kun tästä asiasta aina täällä väännetään, niin mahdollisuus ja "mahdollisuus" on kaksi eri asiaa. Vakiintunut aikuisuus voi joskus olla aivan yhtä hyvä valinta kuin biologisesti nuorena tehdyt lapset.

Minäkin olin "pitkässä" parisuhteessa 15-23, onneksi en tehnyt lapsia siihen suhteeseen.

Mutta oikeasti, jos nyt et ihan mahdottoman raihnaiseksi vanhukseksi itseäsi tunne, niin anna mennä vaan.

Vanhemmalla iällä?! Onko 32 -vuotias "vanha"? Huh.

Ei kannata, jos 32-vuotiaana tunnet jo olevasi vanhemmalla iällä, todennäköisesti kuntosi ei silloin kestä enää.

:D :D Oma esikoinen syntyi kun olin 32 ja toinen kun olin 34. Haaveilen kolmannesta sitten joskus vanhemmalla iällä, eli nelikymppisenä..Hyvin olen jaksanut,tosin ei tietysti ole vertailukohtaa siihen mitä se olisi ollut nuorempana. Perheessä myös yksi isompi lapsi. On jo vähän avuksi näiden pienten kanssa, välillä tietysti kaipaa omaa tilaa ja rauhaa enemmän kuin olisi saatavilla. Mutta en ole koskaan mitään huonoa kuullut sellaisesta asetelmasta että aiemmat lapset jo isompia 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 13:59"]

Sain ensimmäisen lapseni 19v ja toisen 21v. Haluaisin lapsen uuden mieheni kanssa, hänellä ei ole omia lapsia. Minun lapset ovat 10v ja 12v ja itse olen jo 32v! Kokemuksia? Miten jaksoit? Miten sisarukset suhtautui vauvaan?

[/quote]

Nyt melkein naurattaa.

Reps ja kops. Sähän oot kohta jo eläkeiässä.

No olenhan minä vanha jos vertaa siihen minkäikäisenä sain lapset! :)  ap

Hei, mulla sama tilanne, siis lapset 19 ja 21-vuotiaana, ja nyt 33-vuotiaana odotan kolmatta, laskettu aika olisi parin viikon päästä :)

En minä usko että mitään jaksamisongelmia on luvassa sen enempää kuin nuorenakaan, en koe itseäni mitenkään vielä vanhaksi ja väsyneeksi. Odotus on ollut itse asiassa helpompaa kuin nuorena, ei juurikaan edes pahoinvointia eikä muita oireita. Itse asiassa vatsan kasvua ja kuukautisten poisjääntiä lukuun ottamatta koko raskaudesta ei ole ollut oikein mitään "vaivoja". 

12- ja 14-vuotiaat lapset suhtautuu meillä aika neutraalisti vauvan tuloon. Tosin kun ensi kerran kerroin odotuksesta, tytär kommentoi että hän ei kyllä kehtaa kertoa koulussa kellekään että hänen vanha äiti odottaa vielä vauvaa. Kerroin hänelle kuinka oma äitini sai viimeisen lapsensa 44-vuotiaana, ja että on niitä aiemminkin tehty niin kauan kuin hedelmällisyyttä riittää, joten en ole erityisen vanha äiti vielä ollenkaan. Alkukihahduksen jälkeen hänkin on ollut sitä mieltä että kiva kun meille tulee vauva. Poika on niin omissa maailmoissaan harrastustensa ja muun kanssa että hänelle vaikuttaa olevan ihan yhdentekevää vauvan tulo, muuten paitsi kun jäin äitiyslomalle, sanoi että on kiva kun et ole töissä niin ehdit laittaa ruokaa enemmän ;-)

Mies on meillä mennyt sekaisin odotuksesta... Hän se oli joka lapsen halusikin alunperin, itse en ollut enempien lasten hankkimista ajatellutkaan. Mutta kun hän otti asian puheeksi, alkoi se vaikuttaakin ihan mukavalta ajatukselta ja tässä sitä nyt ollaan ison mahan kanssa. Mies jaksaa joka päivä kehua miten kaunis olen kun olen raskaana, kuulemma oikein hehkun ja olen niin ihana. Ja hössöttää jo vauvalle sängyn nikkaroinnin ja kaikenlaisten projektien kanssa täysillä. 

Sä olet lapsellinen, et vanha. Ja melko törkeäkin lisäksi.

Meillä on lapsia isolla ikäerolla. Suhteet ovat läheiset, eikö niissä iole niin paljon kilpailua kuin pienemmällä ikäerolla olevilla lapsillamme. Itse olen jaksanut jopa paremmin hiukan vanhempana, ehkä siksi, että olen kuntoilija osaan ottaa rennommin kuin nuorempana. Eli kokemukseni mukaan hyvin menee. Mutta tämä on vain yksi kokemus, enkä usko, että kannattaa kuunnella muita kuin itseään ja puolisoaan tässä asiassa.

Itsekin tunnen itseni vanhaksi ja tämä kolmas jää takuuvarmasti viimeiseksi. Olen 31-vuotias, kun kuopus syntyy.

Esikoisen sain 25-vuotiaana ja tokan 28-vuotiaana.

Mutta kaikki tavallaan, stressaan jo nyt kaikista kohonneista riskeistä, en vain millään voisi riskeerata lapsen terveyttä synnyttämällä kovin paljoa yli 30-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 14:19"]

Itsekin tunnen itseni vanhaksi ja tämä kolmas jää takuuvarmasti viimeiseksi. Olen 31-vuotias, kun kuopus syntyy.

Esikoisen sain 25-vuotiaana ja tokan 28-vuotiaana.

Mutta kaikki tavallaan, stressaan jo nyt kaikista kohonneista riskeistä, en vain millään voisi riskeerata lapsen terveyttä synnyttämällä kovin paljoa yli 30-vuotiaana.

[/quote]

Se on helppo huudella, jos mahdollisuus lastentekoon on ollut noin nuorena. Itse olen 34 v., ja vasta nyt tavannut miehen, josta olisi lasteni isäksi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 14:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2013 klo 14:19"]

Itsekin tunnen itseni vanhaksi ja tämä kolmas jää takuuvarmasti viimeiseksi. Olen 31-vuotias, kun kuopus syntyy.

Esikoisen sain 25-vuotiaana ja tokan 28-vuotiaana.

Mutta kaikki tavallaan, stressaan jo nyt kaikista kohonneista riskeistä, en vain millään voisi riskeerata lapsen terveyttä synnyttämällä kovin paljoa yli 30-vuotiaana.

[/quote]

Se on helppo huudella, jos mahdollisuus lastentekoon on ollut noin nuorena. Itse olen 34 v., ja vasta nyt tavannut miehen, josta olisi lasteni isäksi.

[/quote]

Niinpä, ehkä minun onkin, mutta vastasinkin omasta näkökulmastani. Jokainenhan saa päättää näistä asioista itse omien lastensa puolesta.