Muita, jotka ovat uupuneita näistä viidestä kuukaudesta?

To-del-la.

Mutta yritän ajatella että maapallo puhdistuu kun ihmiset säheltää vähemmän.

Nyt tuntuu rullaavan ihan hyvin, kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa, mutta se kevään 2 kuukautta etätyö-lastenhoito-etäkoulurumbaa oli kyllä todella kuluttavaa. Tuntuu, että vasta viimeisinä lomaviikkona alkoi olla saanut sen sumun pois ja pystyi palautumaan. Ja minulla oli vielä erityisen pitkä kesäloma, 6 viikkoa.

Mulla alkaa kotona työskentely jo riittää. En ole liikkunut lainkaan niin aktiivisesti eikä kotityöpöydän äärellä voi seistä kuten töissä, joten takareidet huutavat useamman kuukauden jäljiltä hoosiannaa. Normaalisti pyöräilisin töihin. Nyt otan vain pari askelta ja aloitan työn. Ja iltapäivisin niin järkyttävän väsynyt ettei yleensäkään jaksa ajatella liikuntaa. Pää tyynyyn ja päiväunet. Ulkoilu ja liikkuminen on jäänyt pääasiassa viikonlopuille ja niille harvoille arkipäiville jolloin voimia on riittänyt.

Tarvitsisin ehdottomasti muutaman kuukauden tavallista toimistolle menoa. 

Ryyppyputket kotona on uuvuttaneet, mutta on tässä väliin saatu jopa 2kk tipaton :)

Helppohan se on ryyppäillä kun ei tarvitse ajaa, ja videoyhteydessä ei viina haise.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asutaan, ja juuri tässä koronan suvantovaiheessa päästiin käymään Suomessa. Tietenkin kontaktit minimissä, eikä vanhempia halattu jne.  

Nyt jo takaisin kotona, ja lähtökohtana on se että tuskin talven aikana voi Suomeen tulla. Kesällä voi viettää aikaa ja tavata ihmisiä ulkona, mutta talvella se ei ole mahdollista. 

Katsotaan josko kesällä 2021 olisi jo eri tilanne. 

Sinänsä en ole uupunut. Mihin tässä pitäisi uupua?

Ei käynyt mielessäkään, että olisin tässä tilanteessa lähtenyt Suomeen lomailemaan. Nyt ei ole enää suvantovaihe, kun matkailijat ovat matkailleet oman halunsa mukaan.

Viisi kuukautta ilman että on tarvinnut ravata missään turhissa kissanristiäisissä on ollut sellaista luksusta josta en olisi ikinä ennen osannut edes unelmoida.

Todellakin. Eristäytyminen, yksinäisyys ja koronan pelko romahduttivat mielenterveyteni. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asutaan, ja juuri tässä koronan suvantovaiheessa päästiin käymään Suomessa. Tietenkin kontaktit minimissä, eikä vanhempia halattu jne.  

Nyt jo takaisin kotona, ja lähtökohtana on se että tuskin talven aikana voi Suomeen tulla. Kesällä voi viettää aikaa ja tavata ihmisiä ulkona, mutta talvella se ei ole mahdollista. 

Katsotaan josko kesällä 2021 olisi jo eri tilanne. 

Sinänsä en ole uupunut. Mihin tässä pitäisi uupua?

Ei käynyt mielessäkään, että olisin tässä tilanteessa lähtenyt Suomeen lomailemaan. Nyt ei ole enää suvantovaihe, kun matkailijat ovat matkailleet oman halunsa mukaan.

Täällä missä asutaan on ollut koko ajan huomattavasti tarkemmat koronatoimet kuin Suomessa. Keväällä oli pitkään maskipakko julkisilla paikoilla jne. Muutenkin ollaan vältelty kaikkia mahdollisia kontakteja erittäin tarkasti. Järkytys oli se miten Suomessa ei kukaan näyttänyt tietävän koko koronasta enää yhtään mitään. Me oltiin käytännössä ainoat jotka oli laivalla ja kaupassa maskit naamalla, laivalla mentiin heti kannelle kauaksi muista ihmisistä. Aivan uskomatonta miten Suomessa ei enää kiinosta koko asia yhtään. 

Ei me käydä Suomessa lomalla, vaan käytännössä koko aika menee aina auttaessa vanhempia/appivanhempia. Tällä kertaa tosin hyvin suurella varovaisuudella, mökillä oltiin koko aika majoituksessa.

Aloitin keväällä uudessa työssä, ja vaikka sinällään on mukava työskennellä kotona, uskon, että monia asioita olisi ollut helpompi oppia toimistolla. Toimistolla on helpompi kysyä muilta apua ja katsoa ongelmakohtia yhdessä saman koneen ääressä. Sen sijaan yksin ollessa kynnys kysyä apua on suurempi, ja toisaalta vaikka kysyisikin, joidenkin epämääräisten teams-viestien perusteella voi olla vaikea toimia.

Tykkään tästä työstä, mutta silti välillä on tuntunut aika raskaalta. On yllättävän vaikea oppia tekemään etänä sellaista työtä, josta ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen henkisesti täysin väsynyt, kun joutunut iäkkään sukulaisen asioita hoitamaan tämän kevään- ja kesän ajan. Omaa elämää ei ole ollut ollenkaan.

Mä jouduin hoitamaan vain kevään ajan. Kun kesä tuli ja poistettiin se yli 70-vuotiaiden rajoitus juhannuksen aikaan, muutkin suvusta on voineet osallistua. Nyt pahasti pelkään, että kohta olen taas ainoa, joka huolehtii iäkkäistä sukulaisista. Jos siis epidemia pahenee. Olen lähisuvussa ainoa, jolla on mahdollisuus eristäytyä kokonaan, joten olen taas se, joka huolehtii iäkkäistä. 

Olen ollut todella uupunut. Olin jo ennen koronaa aika väsyksissä tai jopa lähellä työuupumusta. Sitten työt loppuivat kuin seinään muutamaksi kuukaudeksi ja otin sen aika raskaasti. Tavallaan lepotauko tuli juuri oikeaan aikaan, vaikka se ei silloin tuntunut siltä. Eristäytyminen ei tehnyt hyvää siinä mielentilassa, vaikka yleensä viihdyn hyvin yksinkin ja tykkään olla kotona. Ensimmäisen kuukauden vietin lähinnä sängynpohjalla, mutta sitten alkoi muodostua uusi päivärytmi. Ulkoilin, opettelin uuden harrastuksen ja liikuin paljon. Lisäksi murhetta on tuonut huoli omasta ja muiden terveydestä. En ole vieläkään toipunut kunnolla. Nyt on mennyt jonkun aikaa paremmin, mutta pelottaa, jos kaikki alkaa taas uudestaan. Mutta ei kai tässä auta kuin mennä päivä kerrallaan.

Etäkoulu oli todella raskasta, kun piti kädestä pitäen käydä koulua lapsen kanssa ja tehdä tehtävät. Sitten kesäloma, jolloin piti olla lapsen kanssa koko ajan. Nyt vain toivon, ettei tule etäkoulua - toisaalta etäkoulu vapauttaisi koronahuolelta, joka nyt koulun takia on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla asutaan, ja juuri tässä koronan suvantovaiheessa päästiin käymään Suomessa. Tietenkin kontaktit minimissä, eikä vanhempia halattu jne.  

Nyt jo takaisin kotona, ja lähtökohtana on se että tuskin talven aikana voi Suomeen tulla. Kesällä voi viettää aikaa ja tavata ihmisiä ulkona, mutta talvella se ei ole mahdollista. 

Katsotaan josko kesällä 2021 olisi jo eri tilanne. 

Sinänsä en ole uupunut. Mihin tässä pitäisi uupua?

Ei käynyt mielessäkään, että olisin tässä tilanteessa lähtenyt Suomeen lomailemaan. Nyt ei ole enää suvantovaihe, kun matkailijat ovat matkailleet oman halunsa mukaan.

Täällä missä asutaan on ollut koko ajan huomattavasti tarkemmat koronatoimet kuin Suomessa. Keväällä oli pitkään maskipakko julkisilla paikoilla jne. Muutenkin ollaan vältelty kaikkia mahdollisia kontakteja erittäin tarkasti. Järkytys oli se miten Suomessa ei kukaan näyttänyt tietävän koko koronasta enää yhtään mitään. Me oltiin käytännössä ainoat jotka oli laivalla ja kaupassa maskit naamalla, laivalla mentiin heti kannelle kauaksi muista ihmisistä. Aivan uskomatonta miten Suomessa ei enää kiinosta koko asia yhtään. 

Ei me käydä Suomessa lomalla, vaan käytännössä koko aika menee aina auttaessa vanhempia/appivanhempia. Tällä kertaa tosin hyvin suurella varovaisuudella, mökillä oltiin koko aika majoituksessa.

Ettekö yhtään pelänneet, että viette taudin mennessänne vanhemmillenne ja appivanhemmillenne? Tautihan voi tarttua vaikka kuinka olisi omasta mielestään varovainen. Jotenkin hölmöä ajatella, että kun minä olen varovainen, niin tauti ei tartu. Ihminen voi saada tartunnan ja tietämättään levittää tautia joka paikassa missä liikkuu.

En ole uupunut. Mutta muuttunut ihminen. Minusta tullut raivoraitis. Aloitin meditaation huhtikuussa. 

Minusta ei tule enää ikinä se joka olin 5 kk sitten. En tunne enää sitä ihmistä, mistä se puhui ja kenen kanssa se liikkui ja teki mitä ikinä tekikin.  

Ja huom, en koskaan ollut himomatkustaja, esim ajalla kesäkuu 2015 - marraskuu 2018 en käynyt kertaakaan ulkomailla!  joten ei se siitä johdu, vaan ihan jostain muusta. Olen joutunut olemaan kasvokkain oman yksinäisyyteni ja keskeneräisyyteni kanssa ihan tosissaan.  Sinänsä kumma, sillä en ole menettänyt työnikään. oikeastaan päältäpäin kaikki kuin ennen.  Lähinnä vaan se että joukko ihmisiä poistui mun elämästä koronan takia ja pikkuhiljaa alkaa tajuta, että varmaan parempi näin. 

Loirin käsi.

Mä oon yuupunut näistä viidestä vuodesta. KEvät toi ihanaa rauhoittumisen aikaa.

Tavallaan kyllä. Olen terveyenhuoltoalalla, joten minua ei etätyö koskenut ja kolmivuorotyötä painettiin ihan niinkuin ennenkin. Lapset 1 ja 3 lk:lla keväällä. Olisi lapset saanut viedä kouluunkin (sillä kriittinen ala), mutta en nähnyt siinä paljon järkeä kun kuitenkin oli viikkovapaita, yövuoroja ja mieskin pystyi lasten kanssa välillä olemaan ja välillä olivat miehen töissä mukana (yrittäjä).

Täytyy sanoa, että raskasta oli sen etäkoulun kanssa kun noin pienet eivät vielä yksin niistä tehtävistä aina selviytyneet. Tehtävistä riideltiin ja itse oli väsynyt työpäivän jäljiltä. 

Todella toivon, että koulut pysyy auki! Mä en jaksa uutta etäkoulua, ja fyysisesti kuitenkin on oltava työpaikalla. Tai jos etäkoulu tulee, vanhempi lapseni ei sinne enää pääse (nelosella nyt) vaikka ei ole vielä täyttänyt edes 10 vuotta..

Vierailija kirjoitti:

Järkytys oli se miten Suomessa ei kukaan näyttänyt tietävän koko koronasta enää yhtään mitään.

Höpönpöpön. Mistään muusta ei juuri puhutakaan kuin koronasta. 

Vierailija kirjoitti:

Viisi kuukautta ilman että on tarvinnut ravata missään turhissa kissanristiäisissä on ollut sellaista luksusta josta en olisi ikinä ennen osannut edes unelmoida.

Miksi sinun kaltaisilla ihmisillä edes on ystävyys-/kaverisuhteita? Mikään pakko kun se ei ole. Eristäytykää, älkää pitäkö yhteyttä, tyrmätkää kaikki kutsupyynnöt. 

Jostain syystä lammasmaisesti olette aiemmin käyneet juhlissa, vaikkei selvästi yhtään kiinnosta. Tuskin ne tuttunnekaan haluavat teitä kylään, jos tietäisivät, että se on teille noin rasittavaa. Laittakaa välit poikki. Sillä siitä ongelmasta selviätte. 

Aika moni yksinäinen ottaisi mielellään teidän elämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkytys oli se miten Suomessa ei kukaan näyttänyt tietävän koko koronasta enää yhtään mitään.

Höpönpöpön. Mistään muusta ei juuri puhutakaan kuin koronasta. 

Se on ollut vain puhetta, eikä rajoituksista tietoakaan. Tai no, alussa oli, mutta sitten niistä luovuttiin ja kansa lähti vauhkona liikkeelle. Muualla on maskipakot ja muut rajoitukset yhä voimassa, ja rajoituksia noudatetaan. Suomalaiset ovat matkailleet, käyneet viihteellä, käyneet töissä, käyneet ravintoloissa syömässä, käyneet ostoksilla ja ruokakaupoissa ilman rajoituksia. Eli siis eläneet normaalia elämää.