Onko kukaan päässyt sellaisesta kierteestä, että opiskelee aina lisää eikä käytä koulutusta?

Toisessa ääripäässä on sitten ne keskikoulu-dropoutit jotka on tehneet koko ikänsä töitä, vaurastuneet ja pääsevät syksyllä hyvälle eläkkeelle. Tiedän yhden tästä läheltä.

...tai sitten kyseinen henkilö ei ole päässyt töihin ja yrittää parantaa mahdollisuuksiaan työllistyä kehittämällä osaamistaan ja olemalla aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Monesti ongelma on se, että perfektionistiluonne haluaisi olla jo melko hyvä työssään valmistuessaan. Tiedostaessaan, että koulutus ei varsinaisesti mitenkään valmistanut työhön, ei uskalla mennä kokeilemaan, koska tietää olevansa aluksi huono. Itselläni on taustalla yksi tutkinto, jonka alan töihin en uskaltanut mennä, koska en vaan osannut hommia valmistuessani kovin hyvin ja terveysalan työssä olisi kuitenkin hyvä mielestäni olla ammattilainen jo aloittaessaan työelämän.

Olen sitten tehnyt vuosikausia töitä, joihin minulla ei ole muodollista pätevyyttä, mutta osaan ne riittävän hyvin, koska kotitausta ja oma kiinnostus antoivat tarvittavan osaamisen.

Sanoisin, että pitää tehdä asennemuutos. Eli hyväksyä olevansa aluksi huono, kaikki muutkin ovat olleet yhtä huonoja, vaikka eivät ole sitä itse tajunneet.

Olen samaa mieltä. Jokaisessa työpaikassa ne hommat ja talon tavat kuitenkin opetellaan aina uudestaan eikä kukaan oletakaan uuden työntekijän osaavan heti kaikkea. Varsinkin meidän asiantuntijatyössä luonnotieteellisellä alalla on jatkuvasti uutta opittavaa ja tietoa jaetaan auliisti kollegoiden kesken ja firmassa on myös valtavasti koulutusta tarjolla itseopiskelusta ihan luokkahuonekoulutuksiinkin asti. Usein joku kollega tietää enemmän jostain jutusta ja joku sitten jostain toisesta, joten välillä huhuillaan, että onko kukaan törmännyt tähän ja tähän juttuun ja osaako tätä. Sanoisin, että meillä ehkä kestää vuoden tai yli, kunnes on oppinut sellaisen mukavan rutiinin ja osaa hoitaa pääosan hommista jo melko itsenäisesti, mutta senkin jälkeen tulee jatkuvasti selviteltäviä asioita.

Se on vähän sama kuin gradun kanssa. Sitä usein kovasti stressataan ja sitä hiotaan ja roikotetaan pitkään ja venytetään valmistumista. Mutta jos ajatellaankin, että se on vaan yksi opintosuorite, niin kynnys se saattamiseen valmiiksi voi madaltua. Tsemppiä kaikille! Työ kyllä opettaa tekijäänsä varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ääripäässä on sitten ne keskikoulu-dropoutit jotka on tehneet koko ikänsä töitä, vaurastuneet ja pääsevät syksyllä hyvälle eläkkeelle. Tiedän yhden tästä läheltä.

Se on hyvä heille, mutta kyllähän se on totuuden nimissä nykypäivän nuoremmista ihmisistä niin kovin epäreilua. Kilpailu työpaikoista on niin järjettömän kovaa ja jotkut ihmiset joutuvat ihan vastentahtoisestikin opiskelemaan aina uutta ja uutta tutkintoa. Itsekin tiedän, että meidän alalla on työpaikkoja karsittu niin valtavasti ja osa siirtynyt ulkomaille, että joutuisin opiskelemaan toista alaa ja toisen tutkinnon, jos työ loppuisivat. FM-tutkinto löytyy jo. Se on karmea tajuta ettei käytännössä ole juuri muita firmoja, joihin vaihtaa. Toinen asia on sitten se miten huono ostovoima ja palkkataso korkeastikoulutetuilla on. Eläköityvällä sukupolvella on ollut kyllä taloudellisesti hyvät ajat pitkään.