Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kauhutarinoita!
13.08.2020 |
Arkkuihin tehtiin ennen reikä, johon laitettiin kaksi metriä pitkä kupariputki ja kello. Putki auttaisi haudattuja hengittämään, jos heidät olisi erehdyksissä todettu kuolleeksi. Haroldin pienessä kaupungissa, paikallinen haudankaivaja kuuli kellon soivan eräänä iltana ja meni katsomaan olivatko ne vain lapsia jotka leikkivät olevansa henkiä. Joskus se oli myös tuuli. Tällä kertaa, se ei ollut kumpikaan. Ääni maan alta valitti ja rukoili että hänet kaivettaisiin ylös haudasta.
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on siis totta mut ei taida kyl olla niin hyvä mut ihansama.
Olin ollu joku 3-vuotias ja asuin mun äidin kaa kerrostalossa kahdestaan. Sit yhtenä iltana kun nukuin äidin vieressä samassa sängyssä nii mun äiti ei ollu viellä nukkumassa koska se selas jotain somee siin. Parin minan päästä äiti kuuli meidän eteisestä jotain ääntä en tiiä mitä, sit mä kuulemma vaan nousin sillee mikä toi oli ja se ei voinu olla meidän kissa ku se nukku jalkopäässä
En osaa kuvailla tarkemmin ku mun äiti kerto sen tällee:) Joo tiiän et tuol on jotain kirjotus virheitä mut mulla on aika kiire heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin kotona kun kuulin hanan menevän päälle. Menin laittamaan hanan pois päältä, kun yhtäkkiä ovi meni kiinni ja valot pois päältä. Yritin laittaa valoja päälle, mutta ne eivät toimineet. Valot menivät päälle ja näin kylppärissä hattivatin. Otin haarukan nenäreijästäni ja soin hattivatin. se oli hyvää.
Tuli osoitus hakea avointa työpaikkaa karenssin uhalla. Hain ja jouduin menemään haastatteluunkin. Viikko haastattelun jälkeen sain tietää, ettei minua valittu. Elämäni kauhein viikko. Sitten se helpotti.
NAINEN SILMUKASSA
Oli mummo joka vietti aikaa kotinsa ikkunan äärellä. Eräänä päivänä mies sekä hänen poikansa tuli ja ostivat mummon kodin. Suruissaan mummo ei halunnut luopua kodistansa ja hän ei voinut ottaa heihin kontaktia, sillä nämä suhtautuivat häneen, kuin ilmaan.
Mummo vietti päivästä toiseen ikkunan äärellä. Välillä poika katsoi ulkoa tätä ikkunaa ja katsoi kauhistuneena mummoa päin.
"Turhaa järkyttyä siitä, että olen täällä. Tämä on kotini. Minulla ei ole muuta paikkaa minne mennä." Näin mummo aina ajatteli, kun katsoi poikaa ikkunasta.
Eräänä päivänä ovikello soi ja mummo avasi oven. Mummon sisko saapui kylään.
Yhdessä he menivät keittiön pöydän ääreen ja vaihtoivat sanomisiaan.
Sisko:
"Miten täällä jaksellaan? Joko olet toipunut menetyksistäsi? Onhan siitä jo kymmeniä vuosia aikaa, kun miehesi ja poikasi jättivät tämän paikan ja kuolivat auto onnettomuudessa. Mahtoivat jotain säikähtää täällä pahanpäiväisesti."
Mummo:
"Eipä tässä kummempaa. Enpä enää muista miltä he näyttivät. Sen muistan, että säikähtivät jotain mummoa jolla oli keittiöveitsi olkansa yläpuolella. Näin sen muistan siitä viimeisestä puhelusta, jonka kävin ollessani teillä kylässä. Kumpa hän olisi vain keskittynyt ajamaan autoa, niin siltä onnettomuudeltakin oltaisiin voitu välttyä.
Voisin säikäyttää nämä uudet asukit tässä talossa samalla lailla, kuin se mummo niin saisin olla täällä rauhassa. Vieläpä, kun nämä asukit suhtautuvat minuun, kuin aaveeseen."
Seuraavana päivänä tämä mummo teki niin, kuin sanoi siskolleen ja kauhun vallassa isä ajoi autoa poika kyydissään onnettomuuteen...
NAAPURISSA VAI?
Nuori opiskelija muutti opiskelija-asuntoon ja rankan päivän päätteeksi asettui pedille maaten. Kuunteli samalla ääniä mitä naapuri huoneesta kuului.
Kuului vihellystä ja rytmistä tömistelyä. Kuulosti aivan siltä, kuin olisi letkajenkka käynnissä Säkkijärven polkan tahtiin, mutta hyvin epävireisesti. Sitten kuului miehen huutoa.
"Aaa! Auttakaa! Iso naula on lävistänyt jalkani!"
Myös hysteeristä naisen huutoa kuului, ja samalla toinen nainen sanoi matalalla äänellä:
"Vähänkö tota verta tulee paljon."
Nuori opiskelija ryntäsi pediltä naapuri huoneen ovelle ja mursi oven.
Alkoi ihmetys. Tämä huonehan on tyhjä kauttaaltaan.
Hän astui huoneeseen ja kuuli vaimeaa ääntä. Lähestyi seinää tämän ja oman huoneen välille ja ääni voimistui. Kuulosti siltä, kuin tuli roihuisi hänen omassa huoneessaan.
Tuskan huutoja alkoi kuulumaan. Ääniä kuului monelta mieheltä ja naiselta.
"Miten tämä on mahdollista?" Opiskelija mietti.
Avun huudotkin alkoi voimistumaan:
"Apua! Apuaa!!"
Opiskelija oli ihan hämillään tilanteesta ja paniikki alkoi nousta. Polkaisi täysiä seinää päin ja seinään tuli reikä. Äänet lakkasi.
Oli hetken hiljaisuus ja tuskan huudot alkoi uudestaan tulen ääni roihuten.
Hetken päästä ovelle saapui valkotakkinen mies sanoen opiskelijalle:
"Olisi aika ottaa tämän päivän lääkkeet tai opiskelu-elämä jää tähän."
PUSKA KESKELLÄ TIETÄ
Olin matkalla kotiin päin kello yhdeksän aikaan illalla. Puiston läpi mentäessäni näin äidin ja pari hänen lastaan liikenteessä. Oli pimeää ja keskellä tietä oli yksi iso puska ja toinen näistä lapsista meni puskan toiselta puolelta ja hänen äitinsä toista lasta kädestä pitäen päinvastaselta puolelta. Lapset näytti olevan noin viisi vuotiaita ja tämä toinen lapsi meni paniikkiin, kun ei nähnyt äitiänsä puskan läpi. Äiti yritti rauhoitella lastaansa sanomalla: "Olen täällä näin. Jatka kävelyä eteenpäin niin näet minut." Lapsi meni eteenpäin ja tarrasi äitiinsä kiinni.
Jatkoin matkaani kotia kohti ja kotiin päästyäni menin nukkumaan.
Seuraava päivä koitti ja menin töihin ja sen jälkeen harrastuksieni pariin. Taas kello näytti lähestyvän yhdeksää illalla, kun pääsin lähtemään kotia kohti. Puiston kohdalle päästyäni näin saman kolmikon liikenteessä ja tilanne näytti aivan samanlaiselta, kuin viimeksi puskan kohdalla. Tällä kertaa äiti koko ajan puhui lapselleen rauhoittavasti, että ei paniikki iskisi. Äidillä alkoi iskemään paniikki, kun ei nähnytkään lasta tulevan puskan toiselta puolelta. Äiti alkoi pyöriä puskaa ympäri etsien lastaansa, mutta lapsosesta ei näkynyt jälkeäkään. Eikä lastaansa sen jälkeen nähnytkään.
up