Kertokaa kauhutarinoita!

Tytön vanhemmat lähtivät viikonlopuksi pois kotoa, ja tyttö jäi yksin. Hän alkoi katsoa kauhuelokuvaa sohvalla.

Ulkona satoi lunta ja ikkunan takana oli jo paksu kerros. Kun tyttö vilkaisi ikkunaan, hän näki sen takana seisomassa tummapukeisen miehen puukko kädessään. Tyttö pelästyi kamalasti ja veti peiton päänsä yli ja oli piilossa. Vähän ajan päästä tyttö kurkisti, ja mies oli siellä vieläkin. Tyttö otti vierestään puhelimen ja kutsui hiljaisella äänellä poliisit.

Poliisit saapuivat ja tyttö kertoi miehestä ikkunan takana. Poliisit menivät tarkistamaan asian, ja se tulivat takaisin, ja kertoivat, ettei lumessa ollut mitään jälkiä. Sitten yksi poliisi huomasi vesilammikon lattialla aivan sohvan vieressä. Hän kertoi tytölle: "Sinä et nähnyt miestä ikkunan takana. Sinä näit koko ajan hänen peilikuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Kummitukset tai mitkä lie on riivanneet aina. Viimeisimmän tyttö ystävän, naisen luona iso muovinen kello hyppi irti vessan seinältä. Sitä edellinen näki/koki kanssani yhtäaikaa kun jotain oli keittiössä ja sieltä hajosi sähköt. Vieläkään kukaan ei osaa selittää miten välikaton sisällä olevat johdot voi mennä sekaisin. 

Pahin on kutenkin se vanha nainen. Itse en ole sitä nähnyt. Ensimmäinen oli teinityttö ja olin silloin 16 vuotias. Huusi että sun takana ja mitään ei siellä näkynyt. Väitti että vanha harmaa kyyryssä oleva nainen. Toisella kertaa olin ptkästi yli 30 ja taas huudetaan kuka tuo on? käännyin eikä ketään. Kuvaili niin samoilla sanoilla että iho meni kananlihalle. Se näytti sellaiselta vanhalta harmaalta mummelilta joka on kumarassa.

Mulla on ihan tarpeeksi vaikeaa ilman tuollaisiakin. Joskus erittäin harvoin mulle tulee tunne että joku hengittää mun takana. Ei siellä koskaan näy ketään. Tuntuu tai ehkä kuvittelen mutta sellainen puuh, puuh mikä keuhkoista lähtee. Heh heitetään nyt vielä huumoria. ei siellä juuri sun takana ole ketään eikä mitään.

Creepy 😬

Vierailija kirjoitti:

Pitkän ja rankan työpäivän jälkeen tulin väsyneenä kotiin ja näin vaimoni rauhoittelevan lastamme. En tiedä kumpi oli karmeampaa, kuolleen vaimon ja kuolleen lapsen näkeminen vai se, että joku oli tuonut ruumiit asuntooni. Hyrr

Mä en tajunnut tätä. 

Oltiin käymässä mieheni kanssa nukkumaan kun yhtäkkiä sänky vähän niin kun tärisi. Kesti tosi vähän aikaa. Se tärinä tuli sängyn päästä eikä löydetty sille mitään luonnollista selitystä. Voin kertoa ettei sinä yönä tullut uni.

Astuin huoneeseen ja näin vaimoni tuudittamassa pientä lastamme. Heillä molemmilla oli päällään samat vaatteet, joissa heidät haudattiin.

Äitisi kutsuu sinua yläkerrasta, olet portaikossa kun äitisi huudahtaakin alakerrasta " minäkin kuulin sen, älä mene!"

Kun seisot siinä portaiden puolessa välissä jähmettyneenä , saat tekstiviestin.. lähettäjä äiti ja viesti kuuluu

" menee myöhään. Tilaa pitsaa, nähdään myöhemmin rakas! "

En voi hengittää. En näe mitään, on kylmä ja ahdasta. Kuulen vain oman hengitykseni.

En tiennyt tämän tuntuvan näin yksinäiseltä.

Olisi pitänyt valita polttohautaus.

Eräs tyttö nousi yö vuoroon olevaan junaan. Hän istui tämän naisen vastapäätä, kuka istui kahden miehen välillä. Hän ei juurikaan välittänyt heistä, paitsi se että se nainen näytti tuijottavan tyttöä. Mutta hän ei ollut varma siitä, koska naisella oli huppu pään päällä.

Kun juna saapui seuraavalle asemalle, pysäkiltä nousi eräs mies joka tuli istumaan tytön viereen. noin viiden minuutin kuluessa, vieressä oleva mies kuiskasi tytölle '' Nouse seuraavalla pysäkillä kanssani. On tärkeää, että luotat minuun''. Niin seuraavalla pysäkillä tyttö nousi miehen kanssa ja katsoi kuinka juna lähti kiihdyttämään asemalta.

Mies kääntyi tyttöä kohti ja sanoi ''Luojan kiitos, Olen lääkäri ja nainen, joka istui niiden kahden miehen välissä, Oli kuollut, ne miehet pitivät hänet pystyssä''

Kotiini saapuu usein kirjeitä pojalleni, joka on kuollut vuosia sitten. En tiedä lähettäjän yhteystietoja, joten en ole voinut kertoa hänelle poikani kuolemasta. Kirjeet ovat joskus omituisia. Esimerkiksi viimeisin kirje alkoi: "Kiitos kirjeestäsi. Kiva kuulla, että sinulle kuuluu hyvää."

Enkuksi, mutta tämä on yksi harvoja creepypastoja josta itsellä nousi karvat pystyyn.

In the apartment complex where I now live, there's a story about a girl who lived in one of the buildings. She lived on the seventh floor and used to go home late, because she was working on her thesis and her school was a bit far from her place. The story goes, every time she would take the elevator, it would stall on the fourth floor. The sliding doors wouldn't open or anything, but there would be this feeling of pressure on the elevator, as if someone would step in and join her.

Do you know the feeling of having someone stand next to you and stare at you, even though you couldn't see them? Apparently, this would happen to her each time. In fact, it got so bad that one particular night, she asked her mother if she could wait for her in the lobby and accompany her upstairs. Her mom, of course, agreed.

The girl arrived home later than usual that night, say around, 3 AM. Thankfully, her mother was at the lobby, waiting for her like she promised. They entered the elevator together, and when the elevator paused on the fourth floor, the girl looked to her mother and said, "See what I mean? It always happens!"

The older woman, in an effort to comfort her daughter, wrapped an arm around her shoulder and leaned in, right before whispering, "Do I really look like your mother?"

vaimoni itkee ja tyttäreni kyselee "isi, miksi suutuit meille?"

joka yö...

kunhan pääsen vankilasta, ammun kuulan kallooni ja lähden toiselle puolelle heidän luokseen

Olipa kerran netflixissä 365 dni joka oliki än tositarina

Teinityttö menee tuttaviensa luo vahtimaan taloa ja lapsia, kun vanhemmat ovat poissa. Illalla tyttö istuu alakerrassa katsomassa televisiota, lapset nukkuvat jo ylhäällä huoneissaan. Yhtäkkiä puhelin soi. Miehen ääni toisessa päässä kysyy: "Onhan lapsilla kaikki hyvin?" Tyttö tunnistaa äänestä, että soittaja ei ole perheen isä. Hän käy varmuuden vuoksi katsomassa lapsia, nämä nukkuvat edelleen rauhallisesti. Vastaavia pelottavia soittoja tulee vielä useamman kerran. Lopulta tyttö ahdistuu niin, että hän päättää soittaa poliisille. Poliisit rauhoittelevat tyttöä ja lupaavat tarkistaa, mistä puhelut oikein tulevat. Kun poliisi soittaa lopulta takaisin tytölle, hän käskee "Ota äkkiä lapset mukaasi ja lähtekää ulos sieltä, nuo puhelut tulevat talon sisältä!"

Mies ja vaimo asuvat pitkän metsätaipaleen päässä kylästä. Heidän on määrä lähteä kylään asioille, mutta mies on sinä päivänä kovin poissaoleva ja huonovointinen, ja kieltäytyen lähtemästä jää kotiin lepäämään. Nainen päättää lähteä matkaan yksin, onhan täydenkuun aika ja kotimatka sujuisi illalla mukavasti kirkkaassa kuunvalossa. Hoidettuaan kylässä asiansa nainen lähtee illansuussa kulkemaan tuttua kuun valaisemaa metsätaivalta kotiin päin. Äkkiä hän kuulee pimeästä metsästä rasahtelevat askeleet, kun jokin raskas olento lähestyy häntä kovaa vauhtia. Nainen jähmettyy paikalleen, kun luonnottoman suuri susi syöksyy metsästä hänen kimppuunsa. Nainen kaatuu maahan, mutta onnistuu nappaamaan käteensä tikarin, joka kantaa vyötäisillään. Hän sivaltaa sudelta oikean käpälän irti jolloin peto kavahtaa irti ja pakenee tuskasta ulisten metsään. Nainen juoksee loppumatkan kotimökille ja huokaisee helpotuksesta nähdessään viimein kotimökin ääriviivojen siintävän edessään, mutta hämmästyy kun mökki vaikuttaa pimeältä ja tyhjältä. Hän avaa ulko-oven ja kuulee pimeästä mökistä tuskallista valitusta. Hän sytyttää lyhtyyn valon ja näkee miehensä tuskissaan käpertyneenä mökin lattialle, joka on oikean käden tyngästä vuotavan veren tahrima.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli siivoaja 80-luvulla Australiassa. Kerran vanha nainen soitti hänelle, ja pyysi häntä siivoamaan hänen ison talonsa hänen ollessa poissa. Äitiäni hieman hirvitti, sillä talo oli todella kaukana kaikista muista asutuksista. Hän kuitenkin suostui, koska nainen tarjosi puhelimessa isoa palkkaa. Äitini ajoi talolle, ja alkoi siivota. Hänelle oli luvattu, että kukaan ei tulisi taloon, mutta yhtäkkiä hän kuuli takaoven käyvän. Äitini jähmettyi aloilleen, ja seisoi hievahtamatta useamman minuutin ajan. Kun mitään ei tapahtunut, tunnollinen äitini hiippaili ainoaan makuuhuoneeseen, jota hän ei vielä ollut siivonnut.

Hän näki jo ovelta, että sänky oli mustavalkoisten kuvien peitossa. Kun hän käveli lähemmäs sänkyä, hän huomasi järkytyksekseen, että kaikki kuvat oli otettu hänestä kaukaa ja ikkunoiden läpi, yleensä hänen siivotessaan taloja. Äitini lopetti siivoamisen - ja myös siivoajantyöt kokonaan siihen paikkaan.

Onko tämä totta tai satua? Hui, kylmät väreet tuli.

Taas herään kylmään kosketukseen poskellani ja näen hänen hymynsä. Hän kiipeää viereeni jääkylmänä, maalta ja mädäntymiseltä löyhkäten , puren huultani jotta huutoni ei havahduttaisi vartijoita jotka eivät näe ketään . Johanna, kaunis Johanna jonka halusin itselleni ja toiveeni totisesti toteutui. Siinä hän makaa, mätänevät rinnat selkääni vasten, matoja kihisevät hiukset tyynylläni kunnes aurinko nousee. Hyvä on , Johanna, hyvä on, sinä voitit. Jos kerron heille missä ruumiisi on, lupaatko ettet ikinä ilmesty?

LISÄÄÄÄÄÄÄ

up

Lisää!

TV sammui ja siinä alkoi näkyä lumisadetta. Yritin sammuttaa laitteen kokonaan mutta mikään konsti ei toiminut. Nukahdin sitten sohvalle ja herätessäni olohuone oli täynnä lunta.