Lue keskustelun säännöt.
Nyt ihan PAKKO avautua tosta miehestä!!
13.08.2013 |
Raivostuttaa niin miehen tyyli että pakko purkaa taas tätä ahdistusta tänne. Meillä lapset tosi vähän päiväkodissa koska voimme vuorotella työvuorojen kanssa, vanhempi lapsi on 5v. Ajatuksena ihana että paljon kotona, mutta käytäntönä mietin että lapsille olisi tavallaan parempi olla päiväkodissa kuin isän kanssa. Isommalle ainakin.
Pahimpia miehen iltavuorot ja jos toisella lapsella vaikka nuhaa tai sateista että eivät mene ulkoilemaan. Ulkoilu pelastaakin paljon, siinähän lapset saavat purettua energiaa positiivisella tavalla ja virikettä. Mutta sisällä olo. Lapset heräävät seiskalta ja saavat katsoa aamuohjelmia sen minkä jaksavat. Mies notkuu kahvinsa kanssa ja tutkii mainoksia. Joskus puoli kympiltä hampaitten pesu, viisivee saa pestä itse.. Sitten lapset riekkuvat keskenään, mies sanoo että meneehän hänellä aika kun laittaa ruokaa. Keittää makaronit ja paistaa pihvit, mutta siinähän olisi vaikka miten aikaa pelata lasten kanssa, touhuta jotain muuta fiksua, mutta mies keittelee kahveja, istuskelee sohvalla pihalle tuijotellen, leikkailee varpaan kynsiään.. on kalsareissa kun minä tulen kotiin. Lapset saavat sotkea kotona, yksi leikki jää kesken kun toinen alkaa, ei mitään jämäkkyyttä että pitäisi siivota asia pois ennen seuraavaa. Eilen olin ottanut värityskuvia että voivat väritellä jos sateista. Kysäisin olivatko tehneet, mies tokaisi että "eipä niitä näkyny kiinnostavan, mä tossa värittelen". MIES oli värittänyt kaikessa rauhassa lasten värityskuvan! Vittu miksei vaikka pelaa jotain jos lapset eivät halua väritellä vaan yksinään "leikkii" siinä. Ja lapset senkin aikaa säätävät keskenään, tukat harjaamatta. Olin niin raivoissani kun tulin kotiin, loppupäivän sitten keksin fiksuja juttuja lapsille että saavat virikettä ja opetan sääntöjä että ruokapöydästä ei juosta kesken kaiken pois jne.. mies antaa lasten painella kaikessa rauhassa ja menee telkkarin ääreen syöttämää jos lapset eivät ole malttaneet ollenkaan istua pöydässä.
Mä en kestä ton miehen kanssa enää, oikeesti!!! :(((
Kommentit (55)
Lisään tähän vielä, että mies esim. lukee ja vie heitä ulos, ajamaan pyörällä ja puistoon juoksentelemaan jos hyvä sää, käy ruokakaupassakin lasten kanssa. Mutta muu tässä mitä olen kirjoitellut.. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:42"]
Vastenmielinen ajatus kaikenkaikkiaan, että aikuisen pitäisi olla jokin hemmetin ohjelmatoimisto lapsille.
[/quote]
Minä olen kyllä pitänyt a) hauskana ja b) lapsen kehityksen kannalta tärkeänä ja c) olennaisena osana vanhemmuutta leikkiä JA tehdä jotain muuta yhteistä lapsen kanssa joka ikinen päivä, ainakin tähän 5v ikään saakka. Tämä ei todellakaan ole sama asia kuin toimia ohjelmatoimistona, useimmiten leikimme lapsen itse keksimiä leikkejä. Mä hankin lapsen koska nautin lasten seurasta ja leikkimisestä ja halusin viettää lapsen kanssa paljon aikaa. Jos näin ei olisi niin olisin jättänyt lapsen hankkimatta
En tarkoita, että lapsia ei saisi hankkia jos ei halua leikkiä, mutta kyllä jokaisella lapsella pitäisi olla joka päivä jotain yhteistä tekemistä aikuisen kanssa, niin, että aikuinen aidosti kuuntelee lasta ja jakaa hänen todellisuuttaan.
(tämä lähes täysin OT ap:n asiaan, sori).
[/quote]
Mä en ole koskaan leikkinyt kolmen lapseni kanssa. Toki menen pyydettynä esim. leikkikahville, mutta kahvin jälkeen lapset jatkavan leikkiä yksin/keskenään. Joskus harvoin olen rakentanut legoja. Lautapelejä meillä pelataan paljon, koska me vanhemmat itse tykkäämme pelata. Jo pienestä ovat lapsetkin osanneet pelata "aikuisten" lautapelejä.
Mun mielestä mun tehtävä ei ole leikkiä, sen lapset ovat hoitaneet aina yksin/kavereidensa kanssa.
Mä ymmärrän ap:n tuskan. Meillä on ollut aikanaan samaa havaittavissa, mutta huomattavasti lievempänä. Nykyään mies on oppinut ja ottaa jo monessa asiassa täyden vastuun ja mä en silloin niihin puutu.
Oli kieltämättä turhauttavaa, kun mies ei uskaltanut esim. komentaa lapsia kunnolla, vaan yritti aina nauraen käskyttää. Muksuthan siitä vaan innostui, ja sit mieslopulta hermostui ja karjaisi aivan yllättäen. Ei siis yhtään kertaa komentanut selkeästi, että lapset olisivat ymmärtäneet, että nyt on tosi kyseessä. Lisäksi mies osteli kotiin paljon herkkuja ja vasta pikkuhiljaa miljoonan keskustelun jälkeen on tajunnut, ettei kannata lihottaa lapsia siksi, että isä haluaa olla lapsille mukava. Mies kuitenkin haluaa, että lapset osaavat käyttäytyä, että pysyvät normaalipainoisina terveytensä takia ymsyms. Tuossa oli vain pari esimerkkiä, mutta sellaista ihmeellistä peliä mies piti lasten kanssa, kun ei "uskaltanut" selkeästi kieltää tai komentaa ja yritti aina olla mukava.
Mun mielestä ap:n tapauksessa miehen täytyisi huolehtia edes lasten ulkoilut, ruokailut ja terveydenhoito kunnolla. Leluja ehtii kerätä myöhemminkin ja ei lapset mitään ohjelmatoimistoa tosiaankaan tarvitse.
AP on malliesimerkki suomalaisesta nalkuttavasta naisesta. Ei mitään käsitystä siitä että toisella ihmisellä voi olla erilainen näkökulma lasten kasvatukseen. Katsoisit peiliin, sillä olet ihan järjetön tiukkapipo. Lapsesikin kasvavat pelokkaiksi roboteiksi. Toivottavasti miehesi ottaa eron ja vie lapsesi mukanaan turvaan.
Tuo "isätyyppi" kuullostaa erittäin tutulta. Omien lasteni isä toimi aika samalla tavalla, paitsi että hermosi ja sai minulle raivokohtauksia lasten järjestämistä sotkuista, tai lasten levottomuudesta sisäpäivän jälkeen, ja oletti että minä hoidan kaiken paikoilleen ja hyväksi kotona. Itse kuitenkin mahdollisti sotkemisen, jätti lapset omiin oloihinsa --> turhautuivat siihen ettei koskaan ollut mitään ohjattua tekemistä ja järkeviä ajoissa laitettuja rajoja. Ajoissa laitetuilla rajoilla tarkoitan sitä, että perheessä on jotkut säännöt, jotka kaikki tietävät, ja aikuinen valvoo, että niitä noudatetaan. Tuntuu, että mies vaan kuvitteli, että lapset osaavat jotenkin lukea ajatuksia, ja tehdä niin kuin kuulu, tai että lapset osaavat jättää tekemättä niitä asioita mitä aikuiset eivät pidä hyvinä. Sitten kun toilailivat valvomattomina, niin raivosi sekä lapsille että vaimolle. Ihmetteli, että kun lapset eivät toimi niin kuin pitäisi, ihan itsestään, sisäsyntyisesti. Kasvattamisen osaaminen ja motivaatio siihen puuttui kyllä mieheltä kokonaan.
Erohan siitä tuli, kun ei mies ymmärtänyt, että jotain rutiineja ja sääntöjä, sekä aikuisen vastuuta arjessa pitää olla, että homma kaikilla toimii. Eron jälkeen on asian hoksannut paremmin, kun joutuu lasten jäljet ja omien toimiensa jäljet itse paikkailemaan. Tosin nykyään niitä toimia taitaa valvoa uusi naisystävä, mutta hyvä niin, että joku valvoo.
Mikähän ihmeen hoitajasyndrooma minulla taas on, kun olen nyt eron jälkeen lopulta päätynyt yhteen miehen kanssa, jolla tuntuu olevan vähän samaa vaivaa... Saan omien lisäksi kasvattaa hänenkin mukulansa, ja nätisti yrittää opastaa arjessa, että ihan oikeasti joitain sääntöjä on pakko olla, ja jos ei niitä pidä, niin seuraamuksista saa sitten vastata aikuinen itse! Siinä vaan ihmettelee, kun ei homma suju, kun istuu netissä tai puhuu puhelimessa koko ajan. Tämäkään mies ei ole kovin innokas korjaamaan jälkikasvinsa jälkiä itse, vaan niiden hoitaminen jäisi minulle...
Ohhoijaa, kyllä sinkkuäitinä oli arki oikeasti niin paljon jäsentyneempää ja lapset tasapainoisempia, mutta heikko on ihminen kun rakkaus mieheen painaa vaakakupissa yllättävän paljon. Raja tulee aina jossain vastaan, mutta joskus "kehityskeskustelu" rauhallisessa ja rakentavassa mielessä saattaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 21:08"]
Tämä ketju olisi hieman toisenlainen, jos ap:n ja miehen roolit olisivat toisin päin. Että äiti kertoisi ettei viitsi pestä lapsen hampaita, eikä tehdä terveellistä ruokaa, eikä opettaa käytöstapoja eikä viedä lapsia ulos. Äiti vaan hengailisi pyjama päällä koko päivän.
Se mikä miehen tekemänä on mukavan rentoa, on äidiltä kamalaa saamattomuutta.
[/quote]
näinpä juuri.. huostaanottoa täällä ehdoteltaisiin.
OLE ONNELLINEN ETTÄ LAPSILLA YLIPÄÄTÄÄN ON ISÄ JOKA EDES HALUAA OSALLISTUA LASTEN ELÄMÄÄN!! Käykää yhessä läpi perusjutut ja sopikaa YHDESSÄ tietyistä rajoista ja säännöistä joista pidetään kiinni ja ei lipsuta, kuten ruokailut ym rutiinit... Turha nipottaa jos hiukset on harjaamatta, oikeesti aika pikku juttu!! Isälläki varmaa tulee tunne ettei mikää oo hyvä ja mikää koskaa riitä jos aina vaa moititaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehestäsi tullut leikkitäti?
Anna lasten leikkiä keskenään, ei ne mitään jatkuvia virikkeitä tarvi. Ihme suorittamista. Mulla oli täydellinen, läsnäoleva ja lämmin isä muttei se mun kanssani mitään pelejä jatkuvasti pelaillut.
Oletko tarhantäti ammatiltasi?
Tässä sen huomaa, että vastuu lasten kasvattamisessa perheessä on usein äidillä. Olisi kauheen kiva, jos vanhemmilla olisi edes samantyylinen kasvatusasenne, jotta vältyttäisiin asenteelta: "äidit nipottaa, isit on rentoja". Rento isi on hyvä asia, mutta niin on rento äitikin. Molempien pitäisi kuitenkin huolehtia jäkikasvunsa hyvinvoinnista ja toimittaa heidät maailmalle hyvin eväin. Monet vanhemmat (saattavat jopa olla tuollaisia "rentoja isiä") tekevät karhunpalveluksen lapsilleen, kun eivät auta lapsiaan kasvamaan noudattamaan hyviä käytöstapoja, sosiaalisia sääntöjä ja yleisiä normeja. Lapsillakin on elämä helpompaa, kun opetetaan, kuinka tässä maailmassa on parhainta elää.
Onneksi nykyään kasvatukseen ja oikeaan perhe-elämään osallistuvia isiä on paljon, mutta paljon tuntuis olevan myös näitä keskenkasvuisia vapaamatkustajia, jotka vaan suuttuvat, kun heiltä vaaditaan sitä vastuuta, jonka ovat perhettä perustaessa valinneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tosi hyvä juttu mikä toimii meillä: mies enemmän ulos lasten kanssa. Kahvit ja palapelit ei toimi, sisäilma haisee. Tarkoitan, että lapset tarvitsevat ulkoilmaa, sisällä ei pysty purkamaan energiaa samalla tavalla ja tulee levottomaksi.
Meillä on yksi kiltti tyttö ja silti ei pystytä olemaan pitkään sisällä, tulee ADHD. Todella, tästä on tutkimustuloksiakin. Ja kokemusta! Mies kertakaikkiaan aamupalan jälkeen joka päivä lasten kanssa ulos vähintään 1,5 tuntia ja toisenkin kerran lasten pitää päästä päivän aikana ulos.
Lapset tarvitsevat 3 t liikuntaa päivässä kuten aikuisetkin, ja helpointa se on ulkona. Sisällä luuhaaminen pois, niin elämä helpottuu, takuuvarmasti!
t. vuosia puistoissa luuhannut ikasvatustieteilijä :)
Voi että mä tiedän miltä susta ap tuntuu.
Täällä ihan samanlaista. Kerro jos keksit jonkun muu ratkaisun ku eron...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:30"]
Ymmärrän ap:tä tosi hyvin! Kurjaa tulla jatkuvasti töistä sekaiseen kotiin, jossa toinen aikuinen vain värittää itksekseen ja viilailee kynsiään iltapäivällä kalsarit jalassa. Lapset voivat paremmin, kun päivässä on rytmi ja normaalit arjen pelisäännöt. Tämän perheen mies kuulostaa lapselta itsekin, ei aikuiselta. Vastuun ottaminen ja rajojen asettaminen lapsille on pitkän päälle haastavampaa kuin muksun syöttäminen lattilalla.
[/quote]
Totesin tänään miehelle, että tunnen kuin tulisin tänne kotiin kolmen lapsen luo. En tunne, että minulla olisi toista aikuista jakamassa tätä vanhemmuutta kanssani. ap
[/quote]
...avioeron todennäköisyys kasvaa, kasvaa, kasvaa...
Musta jotenkin sympaattista että mies oli ominut lasten värityskuvat ja värittänyt ne itse :D:D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 20:32"]
Musta tuntuu, etten koe mitään rakkautta ja kunnioitusa miestäni kohtaan kun tuntuu, ettei se ole kunnolla aikuinen enkä voi tavallaan luottaa. Kun lapset pikkuisina valvottivat, mies valvoi telkkaria tuijotellen ja minä lasten takia, kun olivat kipeitä mies kuorsasi ja minä huolehdin, kun uhmaikäinen sai uhmisraivareita mies meni vessaan ja jätti hommansa lapsen kanssa kesken ja mun vastuulle... nyt sitten ei kasvata ja opeta peruskäytöstapoja. Leikkii lapsena lasten kanssa kun on virkeä ja hyvin nukkunut, mutta se aikuisuus puuttuu. Saattaa uhmakkaalle lapselle alkaa lapsellisella äänellä puhumaan "älä kiusaa isiä, ei saa olla tuhma isille". Lapset vaan innostuvat kiusaamaan miestä ja mies suuttuu. Se ei älyä, mitä on olla aikuinen ja vanhempi suhteessa lapseen. ap
[/quote]
No sit ei muuta kuin mies vaihtoon ja äkkiä.
Muista vaatia itselles sekä kämppä että kunnon elarit. Äläkä vahingossakaan anna isälle tapaamisoikeutta muutoin kuin pakosta. Vaadi mies myös maksamaan ajokortit lapsille, tämä siis ihan kirjallisena sopimuksena.
Tämä ketju olisi hieman toisenlainen, jos ap:n ja miehen roolit olisivat toisin päin. Että äiti kertoisi ettei viitsi pestä lapsen hampaita, eikä tehdä terveellistä ruokaa, eikä opettaa käytöstapoja eikä viedä lapsia ulos. Äiti vaan hengailisi pyjama päällä koko päivän.
Se mikä miehen tekemänä on mukavan rentoa, on äidiltä kamalaa saamattomuutta.