Lue keskustelun säännöt.
Nyt ihan PAKKO avautua tosta miehestä!!
13.08.2013 |
Raivostuttaa niin miehen tyyli että pakko purkaa taas tätä ahdistusta tänne. Meillä lapset tosi vähän päiväkodissa koska voimme vuorotella työvuorojen kanssa, vanhempi lapsi on 5v. Ajatuksena ihana että paljon kotona, mutta käytäntönä mietin että lapsille olisi tavallaan parempi olla päiväkodissa kuin isän kanssa. Isommalle ainakin.
Pahimpia miehen iltavuorot ja jos toisella lapsella vaikka nuhaa tai sateista että eivät mene ulkoilemaan. Ulkoilu pelastaakin paljon, siinähän lapset saavat purettua energiaa positiivisella tavalla ja virikettä. Mutta sisällä olo. Lapset heräävät seiskalta ja saavat katsoa aamuohjelmia sen minkä jaksavat. Mies notkuu kahvinsa kanssa ja tutkii mainoksia. Joskus puoli kympiltä hampaitten pesu, viisivee saa pestä itse.. Sitten lapset riekkuvat keskenään, mies sanoo että meneehän hänellä aika kun laittaa ruokaa. Keittää makaronit ja paistaa pihvit, mutta siinähän olisi vaikka miten aikaa pelata lasten kanssa, touhuta jotain muuta fiksua, mutta mies keittelee kahveja, istuskelee sohvalla pihalle tuijotellen, leikkailee varpaan kynsiään.. on kalsareissa kun minä tulen kotiin. Lapset saavat sotkea kotona, yksi leikki jää kesken kun toinen alkaa, ei mitään jämäkkyyttä että pitäisi siivota asia pois ennen seuraavaa. Eilen olin ottanut värityskuvia että voivat väritellä jos sateista. Kysäisin olivatko tehneet, mies tokaisi että "eipä niitä näkyny kiinnostavan, mä tossa värittelen". MIES oli värittänyt kaikessa rauhassa lasten värityskuvan! Vittu miksei vaikka pelaa jotain jos lapset eivät halua väritellä vaan yksinään "leikkii" siinä. Ja lapset senkin aikaa säätävät keskenään, tukat harjaamatta. Olin niin raivoissani kun tulin kotiin, loppupäivän sitten keksin fiksuja juttuja lapsille että saavat virikettä ja opetan sääntöjä että ruokapöydästä ei juosta kesken kaiken pois jne.. mies antaa lasten painella kaikessa rauhassa ja menee telkkarin ääreen syöttämää jos lapset eivät ole malttaneet ollenkaan istua pöydässä.
Mä en kestä ton miehen kanssa enää, oikeesti!!! :(((
Kommentit (55)
Voi juma, höllää sitä pipoasi.
Lapsille EI TARVITSE keksiä 24/7 virikkeitä! Mielikuvitus vain kasvaa kun ei aikuinen ole koko ajan siinä säheltämässä.
Maailma ei todellakaan kaadu siihen jos niitä leluja ei siivoa heti pois, maailma ei kaadu siihen, että te vanhemmat ette ole koko ajan puuttumassa lasten tekemisiin.
Anna sinäkin joskus lasten olla lapsia ilman omaa puuttumistasi. Seuraa vain sivusta kun he leikkivät, anna joskus niiden lelujen olla päivän siinä lattialla. Ne ehtii siivota vaikka ennen nukkumaan menoakin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nyt isän tehdä omalla tavallaan. Miksi vain sinun tapasi olisi se oikea? Tehdä koko ajan fiksuja ja keksiä virikkeitä... Tiesitkö, että lapset tarvitsevat ihan omaakin leikkiaikaa, kehittää omaa luovuuttaan, touhuta omia juttujaan ilman, että vanhemmat koko ajan aktivoivat heitä? Minusta on suloinen ajatus, että isä on tyynen rauhallisesti värittänyt kuvia, onhan hän siinä kuitenkin jollain tapaa läsnä ja lapsilla on varmaan ollut tunne, että voisivat liittyä seuraan jos haluaa. Eri asia, jos iskä pelaa tietsikkaa ja tiuskii, että ei saa häiritä. Oikeasti, anna olla äläkä tee ongelmaa asiassa, jossa sitä ei ole valmiina olemassa.
Eiköhän ne lapset keksi keskenään parmemmat leikit, kuin sinä. Ja mitä sitten jos 5-vuotias saa pestä itse omat hampaansa. Meillä pesee jo 4-vuotias. Mihin ne lapset sitä isää siinä värittämisessä tarttee? Tai pelaamisessa? Tai missään muussakaan?
O'ou!
Joo, kysy mieheltäsi, mitä hän mieluiten tekisi lasten kanssa. Pyydä häntä sitte tekemään sitä lasten kanssa, jos pitää olla sisällä. Lapset nauttivat yhteisestä tekemisestä, jos aikuinenkin nauttii. Pakosti teettäminen ei hyödytä.
Kuulehan, löysää toki vähän. Ei ne lapset siitä pilalle mene, että tukka harjaamatta painivat. Eikä kodin tarvitse olla esikoulu.
Mutta hyvä oikeasti, että sinä haluat järjestystä lasten ja perheen elämään, ei siitä haittaa ole, kunhan et tee siitä arvojärjestyksessä ykköstä. Äläkä pilaa miehesi mielialaa vaatimalla, että hänen täytyy olla lasten kanssa samalla tavalla kuin sinuille on ominaista. Ehkä te vaan täydennätte sopivasti toisianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en todellakaan ole tiukkapipoinen siivouksen suhteen enkä sen, että kotileikit tai autotalot jää keskelle lattiaa. En myöskään ohjaa lapsia koko ajan. MUTTA, pitäisi olla jotakin ryhdikkyyttä: vanhempi pesee lapsen hampaat ei lapsi itse, jos ruokapöydässä riehuu ja juoksentelee pois, vanhemman pitää opettaa että siinä istutaan hetki ja maltetaan syödä, ei lähdetä syöttämään myöhemmin jonnekin muualle sitä temppuilevaa lasta. Mies on laittanut lapselle ruokaa jopa niin, kun lapsi maannut lattialla naureskellen ja isukki siinä syöttänyt. Tuohan on jo vaarallista! Ja välillä pitäisi viitsiä tehdä jotain viisivuotiaan kanssa, minulle hän valittaa että ollut tosi pitkästyttävä aamupäivä ja hänestä näkee, että käy aivan ylikierroksilla. Samainen lapsi on tosi iloinen ja tasapainoinen kun hänen kanssaan pelaa, käy ulkona, ottaa hänet mukaan ruuanlaittoon tai jotain sellaista, muutakin kuin että hän riekkuu pikkuveljen kanssa ympäri taloa monta tuntia. Mies sitten vielä ärisee, että miten toi on noin levoton, ihan adhd, minusta todella loukkaavaa suhtautumista aikuiselta etenkin kun kyseessä oikeasti normaali kiva lapsi. Illat meillä on sellaisia että otan mukaan kotihommiin, välillä luen itse vaikka lehteä ja lapset leikkivät keskenään, käydään ulkona, rakennan vaikka vähän aikaa legoilla lasten kanssa tai mitä vaan, taas leikkivät yhdessä tai erikseen..
ap
ap
Ymmärrän sinua joisskin asioissa, muta yleisesti ottaen kuullostaa siltä, että hössötät aivan liikaa. Isä touhuaa omalla tavallaan ja lapset savt sitä vapaata omatoimista touhuamista siinä samalla. On varmasti ihan hyvä, että sinä jaksat keksiä puuhaa ja touhua lapsille silloin kun olet heidän kanssaan, mutta myös toisenlainen oleminen on ihan kasvattavaa.
Sääntöjä olisi tietysti hyvä pitä samanlaisina molempien vanhepien aikana esim. ruokapöydästä ei juoksennella pois, mutta muuten kyllä kuulosti musta ihan ok.lta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää nyt jo päiväunistasi herranjestas. Ihanaahan on että isä ylipäätään ON paikalla myös henkisellä tasolla eikä esim, nuku tai pelaa tietokoneella passiivisena. Sekin että värittää lasten värityskuvia niin entäs sitten?? Hän on luultavasti vain yrittänyt innostaa lapsia mukaan näyttämämällä että isikin värittää.
Luot ongelmia sinne missä niitä ei ole! Olisit onnellinen, että lapset saavat olla kotona isän kanssa. Heille muodostuu onnellisia muistoja noista hetkistä niin älä ihmeessä vie sitä heiltä pois koska sinun päähäsi on on jumittanut ajatus, että lapsilla täytyy olla "jämäkkää ajankäyttöä" ja "virikerikasta toimintaa" 24/7. Siis uskomatonta. Mulla menis varmasti hermot sun kanssa heti.
Sinun tapa ei ole ainoa oikea. Usko pois. Ole tyytyväinen että isä osallistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos noin tapahtuu useana päivänä viikossa, olen samaa mieltä siitä, että lasten olisi ehkä kivempaa olla päiväkodissa, esim. klo 9-14 tms. (yleensähän lapset siellä viihtyvät, ainakin minun kokemusten mukaan, ja rutiinit on lapsille tärkitä).
Mutta löysäilypäivä esim. kerran viikossa (viikonlopun lisäksi) on ihan ok, ja lapset varmasti myös nauttivat siitä, että saavat rauhassa tehdä mitä huvittaa ja omaan tahtiinsa. Luksusta se olisi itsellenikin...
Tämä isä on myös sellainen, ettei osaa ja muista huolehtia mistään lasten asioista. Hänellä ei ole puhelimessaan edes päiväkodin puhelinnumeroa. Ei uskalla viedä lasta lääkärille koska lapsi jännittää eikä mies halua ottaa vastuuta siitä kun lapsi ei tykkää mennä. Ei muista antaa lapselle aamulla tarvitsemaansa lääkettä. Perusasiat, mies ei vaan muista... kun ei ota asennetta, että vastuu olisi otettava. Mies ottaa rennosti vaan. Tiukkapipoinen musta tulee miehen käytöksen takia, kun hän on vaikka viikon poissa ja olen yksin lasten kanssa, olen iloinen ja rento. Meillä on perussäännöt, mutta niistäkin voidaan poiketa tilanteen mukaan, koti saa olla sopivasti sotkussa mutta opetan myös että vaikka pelinappulat kerätään pelaamisen jälkeen ennn kuin painellaan seuraavaan juttuun. Meillä käy lapsen kavereita leikkimässä ja saavat temmeltää vapaasti. Pidän lapsia tosi paljon sylissä, mutta saavat leikkiä juttujaan kaikessa rauhassa. Mies ei välitä mistään kasvatusasioista ja se saa minut voimaan pahoin ja surulliseksi. Silloin muutun tiukkapipoksi itse.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on minusta ongelma, ettei isä ota vastuuta lastenkasvatuksesta. Kyllä hänen velvollisuutensa on opettaa hyvät ja normaalit ruokatavat sekä todellakin puuhata lasten kanssa. Isä ei saa jättäytyä velttoilemaan noin. - Mutta. Hän on sinun miehesi ja teillä on teidän avioliitto. - Muistan, kun itse soitin anopille ja kerroin ongelmana olleen isä antaa lapsen pelata pleikkaria liikaa. Anoppi kuunteli ja sitten sanoi: "Mikset sinä vie sitä plaikkaria pois? Kyllä se on niin, että mies on perheen pää, mutta nainen sitä kääntelee." - Ihan hyvällä sanoi ja todellakin minä yhdessä lapsen kanssa pakkasin pleikkarin ja vein piiloon ja lapsikin ymmärsi, kun selitin. Loppujen lopuksi isäkin suhtautui pleikkarittomuuteen aivan rauhallisesti. - Sinun pitää etsiä tapa saada teidän perheenne toimimaan!
Ymmärrän ap:tä tosi hyvin! Kurjaa tulla jatkuvasti töistä sekaiseen kotiin, jossa toinen aikuinen vain värittää itksekseen ja viilailee kynsiään iltapäivällä kalsarit jalassa. Lapset voivat paremmin, kun päivässä on rytmi ja normaalit arjen pelisäännöt. Tämän perheen mies kuulostaa lapselta itsekin, ei aikuiselta. Vastuun ottaminen ja rajojen asettaminen lapsille on pitkän päälle haastavampaa kuin muksun syöttäminen lattilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen niin helvetisti yrittänyt sen miehen päätä käännellä. Puhua miten kaikki hyötyvät kun lapsella opetetaan perusjutut ja annetaan huomiota. Että helpompi olisi nyt alusta asti ja näissä perusasioissa (kuten ruokailu, telkkari) eikä sitten isompien ongelmien tullen koulussa ja murrosiässä. MUTTA kun mun puhe ei auta, jos en ole kotona ja tiukkapipoilemassa niin homma leviää käsiinsä. ap
Aloituksesta sai aivan erilaisen käsityksen.
Eipä paljoa yllättänyt, että sitten kun aloittaja saakin huomata aloituksen perusteella olevansa tiukkapipo, alkaa tarinaan tulemaan miehelle paaaaaaaljon lisää miinuspisteitä jotta aloittaja saa plussapisteitä.
Näin käy aikalailla aina tämän tapaisissa ketjuissa ja olen alkanut uskomaan, että myöhemmin kerrotut selitykset ovat päästä keksittyjä.
13 jatkaa... Keskustele miehesi kanssa siitä, miten yhteiskunnassa on pelisäännöt ja aikataulut ja että vaikka miehellä on vapaa-aikaa koko sen ajan kun hän on lasten kanssa, lapsille se ei olekaan vapaa-aikaa, vaan heidän pitää tehdä oma osuutensa kasvamisesta ja oppimisesta ja sen toteuttaminen ja valvonta nyt vain kuuluu vanhemmalle. Isä ei voi olla mummo, jonka kotona lapset menevät mielin määrin, koska isä on lastensa vanhempi. - Kysy isältä, saako hän töissä humeltaa miten tahtoo, maata lattialla ja syödä, olla osallistumatta mitenkään mihinkään. Lapsuus on ihmiselle oppimisen aikaa ja yhteiskuntaan integroitumista. Ei millään työpaikala ole ruokataukoja pitkin päivää ja missä sattuu, vaan siellä syödään asianmukaisissa tiloissa oikeaan aikaan, säännöllisesti. Vain siten yhteiskunta toimii. - Vähän sama kuin että bussit kulkisivat silloin, kun kuskia huvittaa. Se nyt ei vain käy.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:30"]
Ymmärrän ap:tä tosi hyvin! Kurjaa tulla jatkuvasti töistä sekaiseen kotiin, jossa toinen aikuinen vain värittää itksekseen ja viilailee kynsiään iltapäivällä kalsarit jalassa. Lapset voivat paremmin, kun päivässä on rytmi ja normaalit arjen pelisäännöt. Tämän perheen mies kuulostaa lapselta itsekin, ei aikuiselta. Vastuun ottaminen ja rajojen asettaminen lapsille on pitkän päälle haastavampaa kuin muksun syöttäminen lattilalla.
[/quote]
Totesin tänään miehelle, että tunnen kuin tulisin tänne kotiin kolmen lapsen luo. En tunne, että minulla olisi toista aikuista jakamassa tätä vanhemmuutta kanssani. ap
[quote author="Vierailija" time="13.08.2013 klo 14:32"]
Mä olen niin helvetisti yrittänyt sen miehen päätä käännellä. Puhua miten kaikki hyötyvät kun lapsella opetetaan perusjutut ja annetaan huomiota. Että helpompi olisi nyt alusta asti ja näissä perusasioissa (kuten ruokailu, telkkari) eikä sitten isompien ongelmien tullen koulussa ja murrosiässä. MUTTA kun mun puhe ei auta, jos en ole kotona ja tiukkapipoilemassa niin homma leviää käsiinsä. ap
[/quote]
Niin, olet yrittänyt, muttet kääntänyt. Valitkaa yhdessä päivän aikataulu, tehkää se paperille ja merkatkaa siihen ruoka-ajat ja leikkiajat, vapaa leikki sekä vanhemman kanssa puuhaaminen, ulkoilu, ym. Olehan käytännölisempi ja kerta kaikkiaan pistä tuulemaan!
Mä olen vähän eri mieltä enemmistön kanssa tässä. Ensinnäkin, en ole varma, onko isä oikeasti "henkisesti läsnä" lapsille. Toi tuntikausia kahvin juonti kuulostaa vähän siltä, että lapset ovat nimenomaan henkisesti omillaan, eli isä ei kiinnitä huomiota heihin eikä aidosti tee mitään yhdessä heidän kanssaan. Minusta tämä on suurin ongelma, jos näin on. Minusta "oman tavan" piikkiin ei voi mennä se, että lapsista ei huolehdita kunnolla. Mutta se ei nyt oikein selviä, onko tosiaan näin vai onko se vain ap:n pelko.
Toinen asia on tuo rajojen pitäminen. Se on mielestäni pienempi ongelma, mutta varmasti ärsyttävää ja vaikuttaa lasten käytökseen ja mielialaan. Useimmille lapsille jonkinlaisen järjestyksen ja sääntöjen noudattaminen on myönteistä ja turvallista ja kertoo, että aikuinen pitää heistä huolta (esim. hampaat pestään tai isä pesee, pöydässä syödään jne.). Ei se nyt tietysti haittaa jos joskus niistä poiketaan. Mutta on epäreilua, jos toinen vanhemmista joutuu kantamaan kaiken vastuun normaalien rutiinien ylläpidosta.
Mutta suoraan sanottuna en usko, että asialla saa tehtyä mitään, jos olet jo yrittänyt ystävällisesti puhua asiasta ja kertonut, että nuo asiat vaivaavat sinua.
Kääk, mä en kestäis sun kanssa, oikeesti!