Lue keskustelun säännöt.
Apua 20-vuotiaan mielenterveysongelmaisen tyttären kanssa?
12.08.2013 |
Kirjoitan, koska en keksi enää muutakaan keinoa miten saisin niin rakkaalle tyttärelleni apua.
Tytär on siis kaksikymppinen, pitkäaikaistyötön. Lukio jäi kesken aikoinaan rankan koulukiusaamisen takia, nyt hän omien sanojensa mukaan tekee iltalukiossa opintoja, mutta tätä on vaikea tarkastaa mistään. En luota tyttööni yhtään. Tytär tupakoi ja juo suhteellisen paljon, pelkään että mukana on myös huumeita. Tupakkaa hän ei kuitenkaan polta minun läheisyydessäni, koska hän tietää, etten pidä siitä. Töitäkään ei kuulemma yrityksistään huolimatta saanut koulutuksen puutteen vuoksi, mielestäni tässä on vain laiskuutta ettei ole edes yrittänyt. Asuu suvun asunnossa yksin, elää asumistuella mikä on joku 300 euroa kuussa. On liian koppava hakeakseen sosiaalitoimesta tukea tai varsinkaan palatakseen kotiin luokseni.
Tytön vanhat kaverit ovat muuttaneet toiselle paikkakunnalle kauas. Mielestäni tyttö on turhan kriittinen ja teräväkielinen, mutta myös helppo ottamaan vaikutteita. Hän ei edes halua uusia ystäviä, vaan haluaisi asumaan lähemmäs vanhoja ystäviään. Hänellä oli pitkään yksi hyvä kaveri, vähän vanhempi tyttö, mutta olen koittanut suositella tyttärelleni muuta seuraa koska en pidä hänestä, ja hän ei ole sopivaa seuraa tyttärelleni. Pojat eivät ole koskaan olleet tyttärestäni kiinnostuneita, ja käsittääkseni hän on neitsyt. Tiedän hänen kuitenkin olevan hetero.
Kävimme tänään kahvilla ja ruokakaupassa. Tyttöni sai mehuhyllyllä itkukohtauksen koska haluamaansa mehua ei löytynyt. Olin aiemmin kieltänyt häntä ostamasta Coca-Colaa, ja ajattelin, että hän vain kiukutteli koska ei saanut tahtoaan läpi. Itku kuitenkin jatkui kotimatkan, ja tytär kokeili selittää huonon päivän liian hiihihydropitoisella ruokavaliolla ja sillä, että on noloa ettei hän koskaan näe muita ihmisiä kuin oman äitinsä.. Tässä on kuitenkin pakko olla muita ongelmia taustalla koska eihän tuollaien ole normaalia. Loukkaannuin myös siitä että hän ei edes haluaisi nähdä minua.
Tytär ei kestä minkään valtakunnan kritiikkiä. Hän ei myöskään halua puhua asioistaan. Hän joutuu edelleen rankan seläntakanapuhumisen ja kiusaamisen kohteeksi, hänestä levitellään rumia juoruja yms. Tyttö esittää ettei välittäisi, mutta tiedän asioiden haittaavan häntä.
Käyn itse sekä psykologilla että psykiatrilla, tytär ei suostu hakemaan apua. Hän ei myöskään suostu ottamaan vastaan tätinsä, ei lähtemään kursseille, ei harrastamaan mitään. Häntä ei kiinnosta mikään. Kävimme hänen lapsuudessaan perheneuvolassa valehtelun takia. En tiedä saatiinko ongelma poistumaan, mutta syvä "kallonkutistaja viha" siitä jäi.
Ongelmiensa ratkaisuksi tytär haluiaisi muuttaa lähemmäksi kavereitaan, josta saisi varmasti töitä, mutta en anna hänen muuttaa pois, koska en usko hänen pärjäävän. En pääsisi tuonne kaupunkiin häntä katsomaan niin usein. Minulla on äitinä tarve soittaa hänelle joka päivä, nähdä usein, koska pelkään hänen tekevän itselleen jotain jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Olisi kamalinta mitä voisi sattua jos hän tekisi itselleen jotain. Miten äitinä voin auttaa aikuista lastani? On kamalaa kun hän ei suostu ottamaan apua vastaan. En enää tiedä mitä tehdä.
Kommentit (37)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:34"]
Oletko koskaan tehnyt mitään kivaa tyttäresi kanssa? Jos kaipaisi äidiltä muutakin aikaa kuin sellaista, milloin sinä valitat ja huolehdit? Eikö tytöllä ole tosissaan mitään intressejä?
[/quote]
Olen kyllä, mutta aloin vasta tyttären ollessa yläasteikäinen ymmärtää, että tytär tarvitsee omaa aikaansakin vanhempien kanssa, aina ei voi kaikkialle ottaa erityislasta mukaan. Isänsä kanssa näkevät harvakseltaan, käyvät baarissa tai katsovat. Tytär tietää paljon urheilusta ja kannustaa eri joukkueita kuin isänsä, ja nauttii päästessään väittelemään. Tytär myös avustaa isänsä kanssa erilaisissa musiikkitapahtumissa. Tässä maailmassa minulla ei ole sijaa eikä tarvitse olla.
Me käymme nykyään tytön kanssa paljon keikoilla ja teatterissa. Aiemmin myös ulkomailla kahdestaan, mutta enää minulla ei ole taloudellisia resursseja sellaiseen. Huomasin myös viimeisimmälläni matkalla, että tytär ei jaksa useita päiviä saman ihmisen seuraa. Samaa ovat sanoneet isovanhemmat ja kummitäti, että muutaman päivän päästä alkavat naamat tympimään. Siksi pyrin järjestämään lyhyitä tapaamisia tyttäreni kanssa, jos saataisiin kontaktia takaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauanko tyttäresi on tupakoinut? Voisiko itkuisuus ja turhautuneisuus olla nikotiiniriippuvuudesta? Jos olette useamman tunnin tänäänkin tavanneet, kahvilla, kaupassa.. Tyttö ei ole voinut polttaa moneen tuntiin ennen tapaamistanne ettet sinä haista, eikä missään välissäkään.. Vähemmästäkin luulisi alkavan kiukuttaa.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:02"]
Mitenkäs sinulla menee tänäpäivänä? Saitko elämäsi kuntoon, koulutit itseäsi ja hankit töitä?
[/quote]
Kiitti kysymästä, nykyään menee hyvin. Sain elämäni kuntoon, aikaa se otti, mutta myös kasvatti.
Kouluttauduin hoitoalalle, amiksen kautta ammattikorkeaan, josta valmistuin vuosi sitten ja nyt työskentelen vakituisena eräässä keskussairaalassa kirurgisella osastolla.
Aikuistumiseni ei ollut se helpoin, muttei se estänyt pärjäämästä elämässä!
En osaa sanoa muuta kuin että kuulostat tosi ihanalta äidiltä. Olet tehnyt virheitä, mutta niin tekee meistä jokainen. Sinä myönnät reilusti virheesi ja yrität korjata niitä. Paljon tsemppiä sulle ja muista että et voi elää elämää tyttäresi puolesta. Hän on jo aikuinen ja ihminen ja loppujen lopuksi itse vastuussa itsestään.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 20:48"]
kauanko tyttäresi on tupakoinut? Voisiko itkuisuus ja turhautuneisuus olla nikotiiniriippuvuudesta? Jos olette useamman tunnin tänäänkin tavanneet, kahvilla, kaupassa.. Tyttö ei ole voinut polttaa moneen tuntiin ennen tapaamistanne ettet sinä haista, eikä missään välissäkään.. Vähemmästäkin luulisi alkavan kiukuttaa.
[/quote]
Omien sanojensa mukaan aloittanut 12-vuotiaana, mutta ei ole ollut säännöllistä ennenkuin omilleen muutettuaan. En tiedä kun en ole koskaan polttanut, voisiko tupakka vaikuttaa ihan noin radikaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöhän vaikuttaa kultaiselta tehdessään työharjoittelua vapaaehtoisena? Miksei kiinnosta ammattiin asti? Lähihoitaja saisi aina töitä..
Ei tuossa auta mikään muu kuin napanuoran katkaisu. Et välttämättä ymmärrä, mutta sinä olet tuon kaiken mahdollistaja, kun säästät hänet vastoinkäymisiltä tekemällä kaikki päätökset! Tyttären nimenomaan pitäisi lähteä toiseen kaupunkiin persaukisena oppimaan kantapään kautta, miten omat asiat hoidetaan. Sinun myös pitää kantaa vastuu siitä, että on osittain sinun syysi että tyttäresi on noin saamaton. Miksi ihmeessä hän hakisi mistään rahaa, kun saa elää ilmaiseksi ja äiti ostaa mehutkin kaupasta? Kyse on yhtä paljon sinun ongelmasta kuin hänen ongelmastaan, haluat edelleen pitää aikuisen tyttäresi pikkulapsenasi, ja se ei ole tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:16"]
Ei tuossa auta mikään muu kuin napanuoran katkaisu. Et välttämättä ymmärrä, mutta sinä olet tuon kaiken mahdollistaja, kun säästät hänet vastoinkäymisiltä tekemällä kaikki päätökset! Tyttären nimenomaan pitäisi lähteä toiseen kaupunkiin persaukisena oppimaan kantapään kautta, miten omat asiat hoidetaan. Sinun myös pitää kantaa vastuu siitä, että on osittain sinun syysi että tyttäresi on noin saamaton. Miksi ihmeessä hän hakisi mistään rahaa, kun saa elää ilmaiseksi ja äiti ostaa mehutkin kaupasta? Kyse on yhtä paljon sinun ongelmasta kuin hänen ongelmastaan, haluat edelleen pitää aikuisen tyttäresi pikkulapsenasi, ja se ei ole tervettä.
[/quote]
Tytär ei asu ilmaiseksi, vaan maksaa asumistuellaan yhtiövastikkeen (150-200 euroa, en muista tarkkaan.) Soskussa ei suostu asioimaan "niin kauan kuin tässä maassa jollakin on asiat huonomminkin kuin minulla." Tästä ei jää omaan elämiseen juuri mitään, joten minä käyn ihan mielellään kaupassa, että syö edes jotain. Teki aiemmin mielellään maistuvaa ruokaa, mutta nyt omat ostokset ovat nuudelit-sipsit-suklaa-pussikeitto-luokkaa. Jouduin tänään oikein suostuttelemaan ostamaan hedelmiä ynnä muuta "normaalia" ravintoa. Itse en osta hänelle alkoholijuomia, isänsä kanssa käy myös toisinaan kaupassa ja hän ostaa.
En tiedä miten saa rahat riittämään, ostaa vaatteita ja kenkiä poikkeuksellisen paljon. Epäilen edelleen myös huumausaineita. Miesystäväni pitää tytärtäni patalaiskana ja kieltää hänen taloudellisen tukemisensa. Ei muutenkaan pidä tyttärestäni, lähtee pois jos tyttö tulee kylään, keittää kahvia niin vähän että tyttärelle ei riitä, kieltää ottamasta leipää jääkaapista ym.
Minusta vaan tuntuu, että tyttäreni on saanut liikaakin vastoinkäymisiä. Kaverit ovat aiemminkin hylänneet, entä jos nämä toisen kaupungin kaverit tekevät saman? Ei kai hän voi marssia vieraassa kaupungissa soskun luukulle että olisin kotia ja rahaa vailla jos ei saakaan töitä? Entä jos hän ei jaksa tehdä töitä opiskelun ohella, omien sanojensa mukaan iltalukiosta selviytyminen on ykkös kohde. Tiedän, minulla on paljon pelkoja.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:01"]
En osaa sanoa muuta kuin että kuulostat tosi ihanalta äidiltä. Olet tehnyt virheitä, mutta niin tekee meistä jokainen. Sinä myönnät reilusti virheesi ja yrität korjata niitä. Paljon tsemppiä sulle ja muista että et voi elää elämää tyttäresi puolesta. Hän on jo aikuinen ja ihminen ja loppujen lopuksi itse vastuussa itsestään.
[/quote]
Kiitos sinulle kauniista sanoista! Paljon olen kritiikkiä saanut, (esim. tänään täällä) haukkuja, (puolisoni) syyttelyitä (terapia) mutta vaikea minun on todistaa, että tarkoitan vain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäresi pahin ongelma taitaa olla takertuvainen äiti. Äiti joka ei osaa katkaista napanuoraa. Vähemmästäkin sitä masentuu ja lamaantuu, kun äiti kyttää koko ajan ja hokee, että et selviä ilman mua ja et muuta. Anna sen tyttäresi elää omaa elämäänsä ja hanki itsellesi se kuuluisa OMA ELÄMÄ.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 21:43"]
Tyttäresi pahin ongelma taitaa olla takertuvainen äiti. Äiti joka ei osaa katkaista napanuoraa. Vähemmästäkin sitä masentuu ja lamaantuu, kun äiti kyttää koko ajan ja hokee, että et selviä ilman mua ja et muuta. Anna sen tyttäresi elää omaa elämäänsä ja hanki itsellesi se kuuluisa OMA ELÄMÄ.
[/quote]
Ainakin minulla äitinä oman elämän suurin osa ovat lapset ja lapsenlapset. Muutakin löytyy, mutta niin kirjoitusten perusteella ap:ltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän huolesi äitinä ja todella kurjalta tilanne kuulostaakin. Voimia sinulle! Kommentoin tätä tilannetta mielenterveystyön ammattilaisen näkökulmasta. Tilanne on hyvin tuttu ja tyttäresi kaltaisia nuoria elää Suomessa kymmeniätuhansia. Vanhemman, joka jaksaa välittää ja kantaa huolta, rooli tällaisessa tilanteessa on vähintäänkin yhtä tukala kuin nuoren itsensä. Tämä on kuitenkin paikka, jossa vaaditaan vanhemmilta kipeitä ratkaisuja. Vanhemman tulee vetäytyä syrjään, olla tukijana ja saatavilla aina tarvittaessa. Nuoren asioiden hoitaminen (kotityöt ym.) nuoren puolesta eivät auta häntä, vaan päinvastoin passivoivat lisää. Anna nuorelle omaa tilaa, mutta tee selväksi, että olet vanhempana aina läsnä ja saatavilla häntä varten. Usein tilanne on se, että vanhemmat pitkittävät nuoren hoitoon pääsyä / joutumista tahtomattaan, tekemällä asioita nuoren puolesta hyvää tarkoittaen. Nuoren täytyy saada elää omilla ehdoillaan. Jos kyse on vakavista mielenterveysongelmista, tulevat ne esiin ennen pitkää, usein hyvin nopeastikin, kun tukiverkko lakkaa puolesta tekemisen. Tämä taas saattaa johtaa hoitoon ohjaamiseen ja kuntoutumiseprosessin alkuun. Vanhempien syrjään vetäytyminen saattaa myös avata nuoren omia silmiä omalle tilanteelleen ja vauhdittaa avun hakemista. Oma neuvoni on siis, että asetutte taka-alalle, mutta olette silti läsnä nuoren ehdoilla. Tiedän, että se on sydäntäriipaisevan vaikeaa, mutta olen työssäni nähnyt uudestaan ja uudestaan, että se kannattaa. Voimia vielä!
20-vuotiaan tupakanpoltto ei kuulu äidille mitenkään.
20-vuotiaan muuttaminen ei kuulu äidille sekään.
Et voi lapsellesi tehdä muuta kuin hyväksyä sen mitä hän tekee ja mitä hän on.
Tällä hetkellä hänen pitäisi mielestäsi käydä koulua ja olla juomatta, ja ilmeisesti hän tekee päinvastoin. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta sen lisäksi että lapsesi tekee hölmöyksiä, hän tietää että sinä tuomitset hänen tapansa olla ja elää.
Yritä saada lapsesi ymmärtämään että rakastat ehdoitta, mutta että hölmöilyt surettavat sinua koska haluat lapsesi parasta.
On mahdollista että lapsesi on niin henkisesti rikki ettei kykene tuosta vaan suorittelemaan iltalukiota. Tämä täytyy myöntää ja hyväksyä jos näin on. Hän varmasti kykenee lukion suorittamiseen, mutta puhtaasti omalla motivaatiolla. Lukion suorittamiseen menee vuosia, eikä motivaatio siihen pysy yllä jos ainoa perustelu on "koska äiti käski".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaisikohan tyttäresi kärsiä rajatilapersoonallisuushäiriöstä?
Täältä voi lukea joitakin taudin tunnusmerkkejä:
http://bpd.about.com/od/doihavebpd/a/BPDsymptoms.htm
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 22:19"]Saattaisikohan tyttäresi kärsiä rajatilapersoonallisuushäiriöstä?
Täältä voi lukea joitakin taudin tunnusmerkkejä:
http://bpd.about.com/od/doihavebpd/a/BPDsymptoms.htm
[/quote]
Näin tytärtäsi tuntematta kuulostaa kyllä täsmäävän.
Suomeksikin löytyy ihan hyvin tietoa tutussa wikipediassa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ep%C3%A4vakaa_persoonallisuus
Mitä jos linkkaisit vaikka facebookissa tyttärellesi tuota infopakettia?
Miten et saa neuvoja sun tyttäresi auttamiseen sun psykologilta JA psykiatrilta? Oletko ajatellut, että jos nykyisellä paikkakunnalla vieläkin tyttärestäsi puhutaan pahaa jne, niin uudella paikkakunnalla asuminen voisi olla helpompaa? Hän voisi myös mennä ammatinvalinnan ohjaukseen, sitä kautta työharjoitteluun tutustumaan alaan ja jos natsaa ja sopii terveydelle, myös alaa opiskelemaan ja suuren kaupungin solukämppään vaikka asumaan. Voisit laittaa ehdoksi, että saa muuttaa kun on selkeät suunnitelmat
töitä tässä taloustilanteessa on vaikea saada, kouluttamattoman varsinkin, jolla ei työkokemusta. Noin nuoren kannattaisi panostaa oman alan löytämiseen yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi kyllä ihan normaaliakin nuorta masentaisi jos oman ikäisiä kavereita ei ole ja lähes ainoa seura on oma äiti, siitä on turha
sun loukkaantua.
Oletko koskaan tehnyt mitään kivaa tyttäresi kanssa? Jos kaipaisi äidiltä muutakin aikaa kuin sellaista, milloin sinä valitat ja huolehdit? Eikö tytöllä ole tosissaan mitään intressejä?