Moraalinen dilemma; puhdistatko maineesi vai pidätkö lupauksen kuolleelle läheisellesi?
Minun läheiseni kuoli muutama kk sitten. Kuolinvuoteellaan hän kertoi minulle rahakuoresta, ja antoi ohjeet miten toimin sen kanssa. Yhtenä ehtona oli, että hänen puolisonsa ei saa tietää asiasta. Kävin hakemassa kuoren läheiseni ohjeiden mukaan ja toimin kuten hän pyysi.
Nyt olen saanut kiertoteitä pitkin selville, että läheiseni puoliso oli käynyt penkomassa läheiseni tavaroita ja oli myös luvatta tutkinut kyseisen kirjekuoren. Kirje oli osoitettu minulle, joten hän rikkoi samalla kirjesalaisuutta. Ja nyt hän ilmeisesti syyttää minua varkaaksi (mitään virallista syytettä ei ole tullut, mutta puhuu minusta pahaa toisille), koska hän ei saanut rahoja.
Minulla on viestissä tallessa läheiseni ohjeet rahakuoren hakemisesta, joten sen puoleen en ole huolissani, voin kyllä todistaa että en varastanut rahoja. Mutta nyt tasapainoilen kahden vaihtoehdon välissä. Tein lupauksen enkä tahdo rikkoa sitä, mutta en myöskään tahdo, että minua pidetään varkaana.
Miten sinä toimisit?
Kommentit (43)
Kannattaa olla vain kuin mitään kuorta koskaan olisi ollutkaan. Muilla on vain aikaista dementiaa kun kuvittelevat olemattomia.
Vierailija kirjoitti:
En ole varma mitä tässä kysytään. Minkä kahden vaihtoehdon välillä siis olet? Sanoisitko konkreettisemmin kuin "maineen puhdistaminen" ja "lupauksen pitäminen"?
Oletko jo vienyt rahat sille kelle piti? Haluaako tämä rahojen saajakin että pysyy salassa vainajan puolisolta?
Kerronko siis julkisesti, että en ole varastanut mitään, vaan toiminut kuolleen läheiseni toivomalla tavalla ja todistan sen näyttämällä viestin. Tai vaikka lähetän kuvakaappauksen kyseiselle puolisolle tai jotain, en ole vielä ihan varma miten tämän voisi edes järkevästi hoitaa.
Vai olenko hiljaa enkä puhu asiasta kenellekään, enkä välitä siitä mitä minusta jotkut ehkä mahdollisesti ajattelevat. Ja näytän viestin ainoastaan, jos minua aletaan virallisesti syyttämään rikoksesta.
Rahat on toimitettu ja käytetty läheiseni ohjeiden mukaan.
ap
Puoliso kuulostaa mustasukkaiselta nuuskijalta. Mahdollisimman vähän toimintaa ja reaktioita, koska nuo tyypit jatkavat ja jatkavat. Ne eivät tyydy mihinkään selityksiin.
"Puoliso kävi ilman lupaa penkomassa" siis kuolemaa ennen? Puolison kuoleman jälkeen on ihan normaalia penkoa vainajan tavarat ja selvittää, mitä kaikkea häneltä on jäänyt.
Lähetä kuvakaappaukset puolisolle (peittäen mahdolliset salaiset kohdat kuten rahansaajan nimi).
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso kävi ilman lupaa penkomassa" siis kuolemaa ennen? Puolison kuoleman jälkeen on ihan normaalia penkoa vainajan tavarat ja selvittää, mitä kaikkea häneltä on jäänyt.
Kyllä, ennen kuolemaa, kun läheinen oli sairaalassa saattohoidossa. Lisäksi hän avasi minulle osoitetun kirjekuoren.
ap
Ota yhteyttä puolisoon ja keskustelkaa aiheesta. Vainaja on sulle testamentannut/ antanut lahjana sen jo elinaikanaan, joten mielestäni moraalisesti se on sun, ehkä myös puoliso hyväksyy tämän, ilman lakimiesten asiaan sekaantumista.
Voi olla kaikille ok. Vainaja eli vielä kun sen sulle antoi.oishan se puoliso sen muuten napannut itselleen.
Tai jätä asia näin kun on. Kyllä se riitauttaisi asian jos kokisi srn vääräksi. Ei ole, joten asia ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso kävi ilman lupaa penkomassa" siis kuolemaa ennen? Puolison kuoleman jälkeen on ihan normaalia penkoa vainajan tavarat ja selvittää, mitä kaikkea häneltä on jäänyt.
Kyllä, ennen kuolemaa, kun läheinen oli sairaalassa saattohoidossa. Lisäksi hän avasi minulle osoitetun kirjekuoren.
ap
Kirjekuori ei ollut liimattu kiinni? Olisin minäkin kurkannut..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma mitä tässä kysytään. Minkä kahden vaihtoehdon välillä siis olet? Sanoisitko konkreettisemmin kuin "maineen puhdistaminen" ja "lupauksen pitäminen"?
Oletko jo vienyt rahat sille kelle piti? Haluaako tämä rahojen saajakin että pysyy salassa vainajan puolisolta?
Kerronko siis julkisesti, että en ole varastanut mitään, vaan toiminut kuolleen läheiseni toivomalla tavalla ja todistan sen näyttämällä viestin. Tai vaikka lähetän kuvakaappauksen kyseiselle puolisolle tai jotain, en ole vielä ihan varma miten tämän voisi edes järkevästi hoitaa.
Vai olenko hiljaa enkä puhu asiasta kenellekään, enkä välitä siitä mitä minusta jotkut ehkä mahdollisesti ajattelevat. Ja näytän viestin ainoastaan, jos minua aletaan virallisesti syyttämään rikoksesta.
Rahat on toimitettu ja käytetty läheiseni ohjeiden mukaan.
ap
Eihän tätä tarvi mitenkään julkisesti "hoitaa". Soitat leskelle, että olet kuullut huhupuheita joissa hän syyttelee sinua varkaaksi ja sanot että haluat että nämä puheet loppuvat nyt heti. Ei selityksiä. Jos hän jankkaa jotain kirjekuoresta, niin vetoat kirjesalaisuuteen (jota leski on siis rikkonut).
Ei tämä asia kuulu kellekään muulle, eikä kenenkään mainetta tarvi pilata.
Vierailija kirjoitti:
"Puoliso kävi ilman lupaa penkomassa" siis kuolemaa ennen? Puolison kuoleman jälkeen on ihan normaalia penkoa vainajan tavarat ja selvittää, mitä kaikkea häneltä on jäänyt.
Jos ap haki kuoren ennen kuolemaa niin miten olisi voinut penkoa kuoleman jälkeen?
Olen itse elänyt penkojan kanssa ja minulla on todella vahva inho tuollaista toimintaa kohtaan ja se selittää osittain sitäkin, miksi vainaja joutui toimimaan kuten toimi.
Vierailija kirjoitti:
Rahat kuuluu kuolinpesään ellei niitä ole erikseen testamentattu sinulle. Syyllistyt kavallukseen.
Kyllä puoliso, vanhus saa elinaikanaan jo jaella lahjoja sukulaisilleen. Ei se ole rikos aviokumppania vastaan. Aika moni tekee näin, jakelee kultakorut lempilapselleen. Rupeeppa siinä syytteitä nostamaan , se oli hänen tahto. Toki ennakkoperintönä huomioidaan lopullisessa jaossa .Ja voi joku vaatia jopa tasoitusta eli maksamaan puolet saaduista lahjoista rahana muille perijöille mikäli pesä on tyhjä, muut ei saa samaa enää siitä mitenkään. Mut harva tähän ryhtyy, vaatisi oikeudenkäynnin, meillä kävi näin, ja lakimiehet vähätteli juttua, eivät halunneet ryhtyä ajamaan. Enkä itsekään.
Vierailija kirjoitti:
Rahat kuuluu kuolinpesään ellei niitä ole erikseen testamentattu sinulle. Syyllistyt kavallukseen.
Tämä on nyt ihan selvä kavallus, jos se kuori on noudettu kuoleman jälkeen.
Oikea tapahan olisi viedä tuo kirje perukirjoitukseen ja vaatia tämän testamentin perusteella näitä varoja pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahat kuuluu kuolinpesään ellei niitä ole erikseen testamentattu sinulle. Syyllistyt kavallukseen.
Kyllä puoliso, vanhus saa elinaikanaan jo jaella lahjoja sukulaisilleen. Ei se ole rikos aviokumppania vastaan. Aika moni tekee näin, jakelee kultakorut lempilapselleen. Rupeeppa siinä syytteitä nostamaan , se oli hänen tahto. Toki ennakkoperintönä huomioidaan lopullisessa jaossa .Ja voi joku vaatia jopa tasoitusta eli maksamaan puolet saaduista lahjoista rahana muille perijöille mikäli pesä on tyhjä, muut ei saa samaa enää siitä mitenkään. Mut harva tähän ryhtyy, vaatisi oikeudenkäynnin, meillä kävi näin, ja lakimiehet vähätteli juttua, eivät halunneet ryhtyä ajamaan. Enkä itsekään.
Nimen omaan elinaikanaan, tai sitten testamentilla kuoleman jälkeen. Sellaista vaihtoehtoa ei ole että joku hakisi haltuunsa omaisuutta kuoleman jälkeen ennen ositusta ja perukirjaa.
Kun vainaja on lahjoittanut rahat ennen kuolemaansa, asia on ok, olettaen että vainaja oli edelleen täysissä järjissään. AP:lla ei minusta ole mitään tarvetta selitellä tekemisiään kenellekään. Nuuskija-puoliso tuskin tyytyy mihinkään selityksiin ja kuvakaappausten ym. lähettäminen voi vain laittaa lisää vettä myllyyn. Kun summa on ollut pieni, vain muutamia tuhansia euroja, ei kukaan järkevä ihminen lähde lahjaa riitauttamaan. Riitelyn kulut tulevat olemaan moninkertaiset lahjoitettuun summaan nähden.
Tässä on nyt periaatetasolla aika suuri merkitys sillä että onko tämä kuori haettu ennen vai jälkeen kuoleman.
Ennen kuolemaa se olisi lahja ja kuoleman jälkeen haettuna ehkä jopa varkaus tai kavallus.
Vierailija kirjoitti:
Kun vainaja on lahjoittanut rahat ennen kuolemaansa, asia on ok, olettaen että vainaja oli edelleen täysissä järjissään. AP:lla ei minusta ole mitään tarvetta selitellä tekemisiään kenellekään. Nuuskija-puoliso tuskin tyytyy mihinkään selityksiin ja kuvakaappausten ym. lähettäminen voi vain laittaa lisää vettä myllyyn. Kun summa on ollut pieni, vain muutamia tuhansia euroja, ei kukaan järkevä ihminen lähde lahjaa riitauttamaan. Riitelyn kulut tulevat olemaan moninkertaiset lahjoitettuun summaan nähden.
Hyvän provon mukaisesti ei ole kerrottu että haettiinko rahakuori ennen vai jälkeen kuoleman, sehän on tässä melko oleellinen seikka.
No on kerrottu, oma moka jos ei lue vastauksia. Eli rahakuori on annettu ennen kuolemaa.
Mitä enemmän selittelet sitä pahemmaksi menee. Nollakontakti tohon kuolleen puolisoon, eikä danaakaan kuoresta kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vainaja on lahjoittanut rahat ennen kuolemaansa, asia on ok, olettaen että vainaja oli edelleen täysissä järjissään. AP:lla ei minusta ole mitään tarvetta selitellä tekemisiään kenellekään. Nuuskija-puoliso tuskin tyytyy mihinkään selityksiin ja kuvakaappausten ym. lähettäminen voi vain laittaa lisää vettä myllyyn. Kun summa on ollut pieni, vain muutamia tuhansia euroja, ei kukaan järkevä ihminen lähde lahjaa riitauttamaan. Riitelyn kulut tulevat olemaan moninkertaiset lahjoitettuun summaan nähden.
Hyvän provon mukaisesti ei ole kerrottu että haettiinko rahakuori ennen vai jälkeen kuoleman, sehän on tässä melko oleellinen seikka.
Kuten olen jo selkeästi kertonut aiemmin pariinkin kertaan, kuori haettiin läheisen eläessä.
ap
Mistä se puoliso tietää sinun hakeneen sen kuoren?
Musta voit hyvin sanoa sen mikä on jo käynytkin ilmi. Sitä ei tarvii kertoo et mihin ne rahat sit lopulta meni, se ei kuulu kellekään muulle kuin sulle ja sille kelle ne annoit.