Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi seonnut ihan täysin - itkee joka asiaa.
12.08.2013 |
Anoppi on aina ollut ns. marttyyri. Laittaa safkat aina viimeisen päälle (omasta mielestään, kaikki oikeastaan aina ylikypsää mömmöö). Tuputtaa ja hössöttää. Lapsemme 2 kpl eivät enää kestä anoppia. Vauva-aikana anoppi hoiti lapsiamme erittäin hyvin, mutta tuo em. uhrautuminen ärsyttää jo teinejämmekin koko ajan. Siis emme voi enää olla appivanhempien mökillä, kun teinit ei kestä anoppia.
Kun me mieheni kanssa kysytään anopilta suoraan, että miten joku asia järjestetään, vastaus on aina: "ei miust mittää välllii", ja kuitenkin loukkaantuu, kun emme osanneet tehdä niin kuin hän olisi halunnut, eli lukea hänen ajatuksiaan.
Ja nyt anoppi on alkanut itkeä pillittää joka hemmetin asiasta. Hänelle ei voi edes ehdottaa mitään käytännön asioista, kun itku alkaa. Hän kokee kaikki ehdotukset arvosteluksi omia ajatuksiaan vastaan. Ja näistä ajatuksistaan hän ei ole kertonut kenellekään.
Nyt kesällä sattui useita sellaisia asioita, etten ehkä enää halua koko perheen kanssa appivanhemmille mennä.
Tässä vain yksi esimerkki: appivanhempien mökillä oli lasteni lisäksi yksi lasteni serkkupoika. Ikää pojallani ja serkullansa molemmmilla 17v . He olivat kalassa suht kaukana mökistä, ja veneen moottori ei startannut, kun olivat lähdössä paluumatkalle. Poikani soitti ukilleen ja kysyi, mitä moottorin kanssa kannattaisi yrittää tehdä. Ukki on rauhallinen, antoi muutamia ohjeita. Siinä vaiheessa anoppi sai sellaisen itkun ja hengenahdistuksen päälle, että hänelle piti soittaa ambulanssi: koska pojat kuolee tuonne ulapalle (pieni järvi keski-suomessa). Lisäksi poikani serkun isä oli paikalla ja sanoi, että soutakoot pojat lähimpään rantaan, hän käy sieltä autolla hakemassa, katsotaan gps.
Lisäksi, jos ukki sanoo anopille yhtään mitään jostain ihan mitättömästä käytännön asiasta, anoppi pitää mykkäkoulua viikon.
En enää jaksa tätä mökkeilyä ...
.
Kommentit (28)
Ihan kuin mun äiti! Iän, lasten aviopuolisoiden ja lastenlasten myötä vaan koko ajan pahenee.
Hirveä marttyyri, HÄN tekee aina ja kaiken, ei halua apua, sitten valittaa kun ei saa apua!?
Pitkään luulin itsekin äidin puheiden perusteella, että veljen vaimo on sekopää ja hirveä lapsille. Nyt olen saanut äitini kiinni törkeästä valehtelusta ja sanojen/tapahtumien vääristelystä liittyen veljen vaimoon. Äiti on myös koko ajan selittänyt samantapaista miehestäni ja minusta veljilleni. Lapsiammekin aivopesee jo, miten "teillä tehdään ne ja ne jutut väärin, ei saa uskoa äitiä ja isää, mummoon vain voitte luottaa, mummo rakastaa teitä".
Äitini ei tunnu tekevän enää oikein mitään, katsoo telkkaria, syö, puhuu pahaa, murehtii. Ei siivoa, ruuanlaiton kokee hirveänä vaivana (siis itselleen ja isälle), kesäkukkien laitto on hirveä stressi, ei haluaisi käydä kylässä tai kutsua ketään kylään. Vaikuttaa tosi vainoharhaiselta, epäilee kaikkia kaikesta, lukee rivien välistä olemattomia, "aistii" avioeron olevan lähellä veljelläni (ei todellakaan ole!), epäilee että varastamme häneltä huomaamatta koruja, astioita, vaatteita, kun ei löydä sieltä sotkujensa keskeltä enää mitään, kun sitten kadoksissa ollut esine putkahtaakin eteen oudosta paikasta, on ihan hissun kissun tai kieltää ikinä syyttäneensä ketään varkaaksi (vaikka kerran vaati saada katsoa keittiönkaappini, ettei yksi kermakko ole siellä, kun ei luottanut sanaani).
Ollaan yritetty muutaman vuoden ajan nätisti sanoa, että kävisi puhumassa huolistaan ym. lääkärissä, mutta ei mene, loukkaantuu vaan, yritämme kuulemma vain leimata hänet hulluksi, koska hän on niin tarkkanäköinen siitä, miten huonolla tolalla oma elämämme on. Paska tilanne.
kiitos kun sain avautua, helpottavaa vertaistukea tässä ketjussa. Tsemmiä kaikille muille epäilemättä sairaiden läheisten kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormoonit. Tunnen 32-vuotiaan naisen joka on prikulleen tuollainen. Varo nyt sitä ja eikö sua huoleta tätä. Nyyh nyyh mieti nyt sitä sotaa ja näitä kuolleita lapsia. Ai et tule kylään kun käsken, no kai minä nyt sitten itken täällä yksin pimeässä yhyy.Ei noille mitään mahda. Älä edes yritä auttaa, tukea, kuunnella tai mitään. Vastaat neutraalisti tai suorastaan halveksuen. Ei kiinnosta, näytät hyvinvoivalta, en huolehdi, evvk.
Toivottavasti kukaan teistä miniöistä ei vanhene koskaan. Eikä ole herkällä tuulella. Ikinä. Saattaa muuten tulla lääkärireissu. :o
T. Ohis (enkä muuten ole edes anoppi kenellekään)
Ap nro 23:lle: meillä ei ole tuota epäluuloisuutta ja valehtelua ollut. Vain tätä marttuuriyttä ja turhasta itkemistä.
Lisäksi anoppi mm. pelkää ukkosta ihan kuolemakseen. Monet kymmenet kerrat on menty tuolta mökiltä ukkosta pakoon kaupunkiin, kun anoppi ei kestä yhtään salamaa lähimaillakaan, kaupungissakin pelkää. Tilanteet on olleet vaikeita, kun meillä on ollut lapset mukana. Anoppi on ukkosesta ihan paniikissa ja lapset kyselee, että kuolevatko he nyt, kun salama heti iskee.
Vielä 23:lle: olen hoiva-alalla töissä. Anopppisi vainoharhaisuus viittaa selvästi johonkin muistisairauteen: dementia/altzheimer tms. Kyllä hänet pitäisi saada vähintääänkin muistitutkimuksiin.
Joku kommentoi, että alaikäiset moottoriveneen kanssa: tietyn kokoinen vene ja moottori on sallittu 15 v eteenpäin. Ei tässä mistään luksusjahdista ollut kyse.
Kiitos ap. Sen verran överiksi on tosiaan alkanut äidin edesottamukset mennä, että olen googletellut oireita. Juuri noita muistisairauksia olen itsekin alkanut epäillä.
Mutta äitiä ei saa oikeasti MILLÄÄN minkäänlaiseen lääkäriin. Vain siinä tapauksessa, että on jotakin selkeästi fyysistä (epäilyttävä patti, kipua, tms) menee lääkäriin. Itseasiassa hän on ravannut lääkäreissä menneinä vuosina hysteerisen syöpäpelkonsa vuoksi milloin mitäkin paikkaa näyttämässä. Kaikki mahdolliset tähystykset ja kokeet on tehty, aina puhtaat tulokset. Silti tämä "kuolettava sairaus" on myös yksi hänen marttyyri-vedoistaan. "Mähän on teidän mielestä varmaan hullu ja hirveä, kun olen tällainen totuuden torvi, taitaa totuus ottaa koville, mutta kyllähän mä tästä kohta kuolen, enhän mä tässä taida enää kauaa olla, mullahan on tää kainalo taas vaivannut, ja eihän toi lantion kipukaan ole oikein varmuudella selvinnyt.." (ääni väristen)
Tätä eräänlaista omalla kuolemallaan pelottelua tai vihjailua on itse asiassa ollut kyllä jo lapsuudessani. Kivakiva. Olin oikeasti silloin pienenä ja nuorena tosi huolissani ja peloissani, veljet ei ehkä niin kuunnelleet, tytölle uskottiin enemmän näitä kohtalokkaita asioita. Meni kolmisen kymmentä vuotta ennen kuin aloin laskeskella, että hetkinen, tuossahan tuo porskuttaa, terveenä (ainakin fyysisesti), oireet ovat vain vuosien saatossa vaihtaneet paikkaa, mutta mitään ei ikinä ole löytynyt.
Tavallaan olen vähän luovuttanut jo asiassa, en pysty olemaan kauheasti tekemisissä, koska äiti kuitenkin loukkaa tosi kovasti minua ja perhettäni. Lapsetkin ovat jo sen verran isoja, että ihmettelevät niitä juttuja, toisaalta luottavat mummoonsa. Hän osaa olla hirveän "normaali" ja uskottava ja asiallinen, välillä meillekin, mutta sitten taas asiat lähtee raiteiltaan..
-23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 15:50"]Mies ja appi keskustelevat, että pitääkö mediheli soittaa ja muori lennättää siis sairaalaan.[/quote]
Eikös se kuitenkin ole hätäkeskuspäivystäjä joka päättää lähetetäänkö paikalle lanssi vai kopteri...
[quote author="Vierailija" time="12.08.2013 klo 19:14"]
Toivottavasti kukaan teistä miniöistä ei vanhene koskaan. Eikä ole herkällä tuulella. Ikinä. Saattaa muuten tulla lääkärireissu. :o
T. Ohis (enkä muuten ole edes anoppi kenellekään)
[/quote]
Voi jestas teitä mielensäpahoittajia. Edelleen:
On eri asia olla herkkä, kuin itkeä joka helvetin asiaa mikä ei mene oman pääsi mukaan.
Ja mikä vielä kettumaisempaa, naiset voivat aina, aina, syyttää hormoneitaan niistä itkuista ja raivareistaan, vaikkeivat ne olisikaan hormonien syytä.
Tajuatteko te hernareiden vetäjät, että tässä ei puhuta perus herkistä ihmisistä, vaan ihmisistä, jotka ovat tarkoituksella vaikeita, ja järjestävät kohtauksia että saisivat oman tahtonsa läpi?
Oma äitini on tuollainen ikiuhmaikäinen kiukuttelija ja turhan itkijä. Kännissä kerran myönsi että hän itkee että saisi oman tahtonsa läpi. Muuten kun ei ikinä kuunnella mukamas.
Nuo ihmiset ovat energiasyöppöjä ja levittävät pahaa mieltä ja huonoa ilmaa ympärilleen koska heidän "kohtauksiaan" täytyy varoa koko hemmetin ajan.
Capishe?
Alue: Aihe vapaa
Lääkäriin, mars. Voi olla psyykkistä, mutta voi olla myös neurologista (ja taitava pääpuolen lääkäri älyää molemmista asioista jotai). Vaan kumpikin vaihtoehto on ihan yhtä tavallinen kuin vaikkapa diabetes, eli sairaudesta kyse, ei mistään luonnevikaisuudesta tai hulluudesta.