Miten kerrotte parhain päin suomalaisesta ruokakulttuurista ulkomaalaisille ystäville? Itseä aina hävettää puhua aiheesta

Olen yrittänyt selittää että nordic ruokavalio, kalaa, kasviksia, marjoja.. Mutta tuo on kyllä aina ollut tosi vaikea kysymys. Ei me syödä ihan kuten ruotsalaiset. Ja kun kasvoin me ei syöty kuin kalapuikkoja korkeintaan. Vaikea selittää perus kotiruokaa englanniksi. Ja kun ei me syödä mitään spesiaalia! Kaikki tuntee italialaisen keittiön yms.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt selittää että nordic ruokavalio, kalaa, kasviksia, marjoja.. Mutta tuo on kyllä aina ollut tosi vaikea kysymys. Ei me syödä ihan kuten ruotsalaiset. Ja kun kasvoin me ei syöty kuin kalapuikkoja korkeintaan. Vaikea selittää perus kotiruokaa englanniksi. Ja kun ei me syödä mitään spesiaalia! Kaikki tuntee italialaisen keittiön yms.

Perunaahan täällä syödään. Toinen erikoisuus on rypsiöljy. Kolmantena ruisleipä. Se vähä, mitä kalaa syödään, on pääosin norjalaista viljeltyä lohta.

Jos joku kysyis nii kertoisin et suomen perinteisestä ruokakulttuurista näkyy köyhyys ja ja puute. Ja et monet ruuat on todella uusia, eihä meillä ny mitää makaroonia oo alunperin ollu, mut sitte ne jotka on ollu kauemmin nii on hyvin riista ja kalapitosta, nykyään syödään perunaa mut alunperin se oli lantun kanssa.

On teilläkin häpeän aiheet, minä suitsutan meidän metsän satoa, kerron että koska ollaan lännen ja idän kohtauspisteessä niin meidän keittiö on saanut vaikutteita kummastakin ilmansuunnasta.

Ulkomaisille vieraille leivon pullaa, mustikakukkoa, raparperipiirakan, piparkakkuja ja maustekakkuja, tarjoan itse savustettua lohta ja uusia perunoita, erilaisia kaaliruokia (etenkin kaalikääryleet ovat olleet hitti), joulupöydässä erityisesti lanttu-ja perunalaatikot ovat tehneet hyvin kauppansa monenmaalaiselle, ja niitä pyydetään muulloinkin kuin jouluna.

Olen asunut ulkomailla viimeiset 25 vuotta ja pöydässäni istuu usein ulkomaalaisia vieraita. Ikinä ei ole tarvinnut hävetä tai nolostella tarjoiliöuja. Laitan toki paljon muutakin kuin suomalaista ruokaa mutta usein ulkomaiset vieraat haluavat nimenomaan suomalaista tai ainakin jotain suomalaisella tekstillä , etenkin jos ollaan mökillä ja raaka-aineet ovat lähellä tuotettuja.

Vierailija kirjoitti:

Tiesitkö, että mustaa makkaraa syödään myös Koreassa ja Britaniassa?

Ja Saksassa lähellä Puolan rajaa.

Perheessämme on 2 maailmalta muuttanutta ja ystäväpiirissä useita.

Aina yhtä paljon ihastusta herättää ilmaiset ja runsaat marja- ja sienisadot. Savulohi on herkkua koska sitä pidetään ylellisyystuotteena muualla, me teemme sitä itse ja usein. No lohi ei sentään ole kotimaista mykyään mutta mielestäni suomalaista kotiruokaa parhaimmillaan. Graavilohesta pidetään myös.

Meillä tehdään paljon pataruokia joissa tietty on vaikutteita itänaapurista vuosisatojen ajalta. Broileriruuatkin maistuu vaikka itse käyttävätkin oikeaa kanaa kotimaassaan. Meillä sitä saa vain pakastettuna, valitettavasti.

Täysjyvätuotteet maistuu myös valkoiseen leipään tottuneille

Hämmentyvät juustosta ja leikkeleistä leivän päällä, muualla ne syödään erikseen.

OT, mutta miksi ketjun aloituksessa taas tuo itse-sanan käyttö? Mitä vikaa sanassa minä? Siis: "MINUA aina hävettää puhua aiheesta.".

Nam nam nam

Maisteltaskos jäätelöö

Hurmaavaa saisko olla vaniljaa

Herkkuja en voi vastustaa

Hetki tää on jäätelön mä muuta kaipaa en

Oon koko kesän onnellineeen

Nam

Nam

Nam

Ei ole mitään hävettävää! Ruokakulttuurissa näkyy pohjoisen karu luonto. Ulkomaalaiset kyllä ymmärtävät ettette ole tuhansien hedelmien maa. Edellämainitut marjat, sienet, riista, kalat ja ruis ovat mahtavia. Kaalilaatikko puolukkahillolla on uskomattoman hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kerron aina totuuden, että se on ihan perseestä. Nälkään on aikoinaan syöty jotain hlvetin lanttulaatikoita ja nyt idiootit pitää sitä hyvänä ruokana vieläkin, koska perinne.

Lanttulaatikko ON herkkua! Mä teen näin: keitän lantut ja survon. Saa jäädä palasia. Valmiista soseesta tulee kamalan imelää. Maustan tuoreella raastetulla inkiväärillä, muskotilla ja valkopippurilla. Joukkoon kaurakermaa (tuoremaitotuotteet eivät sovi hyvin miehelleni). Sekoitus vuokaan, päälle korppujauhoja ja voita ohuina siivuina.

Porkkanalaatikon teen kokonaisiin ohrasuurimoihin, en riisipuuroon.

Onhan kamelikusen juojatkin ylpeitä kulttuuristaan. Miksi ei voisi itse olla savulohesta, poronkäristyksestä, marjoista jne.

En harrasta suomalaista ruokakulttuuria, joten ei se tule puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Kerron aina totuuden, että se on ihan perseestä. Nälkään on aikoinaan syöty jotain hlvetin lanttulaatikoita ja nyt idiootit pitää sitä hyvänä ruokana vieläkin, koska perinne.

Ikävää, ettei ollut valkoisista jauhoista tehtyä makaroonia niinä aikoina kun ihmisten sananmukaisesti oli revittävä se ruoka maasta.

Lantuilla ja nauriilla jäätiin henkiin. Sekö siinä nyt harmittaa?

Itse olen lapsesta asit tykännyt lanttulaatikosta. En vaadi muita sitä syömään edes jouluna, mutta taatusti kerron ulkomaalaisille perinneruuistamme. Ei ole tullut mieleen, että niitä pitäisi hävetä.

Vierailija kirjoitti:

OT, mutta miksi ketjun aloituksessa taas tuo itse-sanan käyttö? Mitä vikaa sanassa minä? Siis: "MINUA aina hävettää puhua aiheesta.".

Itseäni ei taas hävetä enempää puhuminen kuin syöminenkään.

Jaa, no mä tarjoilen muikunmätiä (caviar) ja siikaa/ kuhaa/ haukea eri muodoissa. Samoin erilaiset tuoreet marjat tuntuvat olevan aina ihmetyksen aihe. Jos tarjolla on tuoreita kotimaisia mansikoita, ne herättävät aina ihastusta. On ne sen verran eri makuisia etelän mansikoihin.   

Mikset mainitse suomalaisia mansikoita, jotka ovat maailman laadukkaimpia yöttömän yön takia?

Missään muualla ei päästä lähellekään mansikan laadussa.

Mutta provona mainitsen jotain mustaamakkaraa, siis perustuotetta joka ei ole mitenkään uniikisti edes suomalainen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt selittää että nordic ruokavalio, kalaa, kasviksia, marjoja.. Mutta tuo on kyllä aina ollut tosi vaikea kysymys. Ei me syödä ihan kuten ruotsalaiset. Ja kun kasvoin me ei syöty kuin kalapuikkoja korkeintaan. Vaikea selittää perus kotiruokaa englanniksi. Ja kun ei me syödä mitään spesiaalia! Kaikki tuntee italialaisen keittiön yms.

Jos perheessäsi ei viljelty kotimaista ruokakulttuuria, voit tutustua suomalaiseen ruokaperinteeseen kirjastossa. Kannattaa. Perinneruuat ovat usein myös helppoja ja halpoja valmistaa sekä lisäksi terveellisiä.

Suomen ruokakulttuuri rakentuu lännestä ja idästä sekä Itämeren kautta sen äärellä olevista maista. Saamelaisten vaikutusta unohtamatta.

Esim. mämmi on alkujaan katolisten paastoruoka, joka on siirtynyt Keski-Euroopan maista Suomeen sieltä tulleiden katolisten mukana.

Meillä on venäläistä vaikutusta sienet, suolaiset piirakat kuten karjalanpiirakka jne. Ylipäätään lihaisat uuniruuat ja säilöntä mm suolakurkut. Jopa Runebergin torttu on opittu Pietarin leipomoista.

Koko maailma mätkii huiviinsa rieskaa, jonka valmistustapa vain muuttuu maakohtaisesti. Intiassa sitä vastaavaa kutsutaan naanleiväksi ja eri viljasta kuin Suomessa.

Ruotsista ovat tulleet vaikkapa makeat niin kuin korvarit. Tai keksimme suppilovahverot heiltä joitakin kymmeniä vuosia sitten.

Suomessa on makean veden kaloja, jotka ovat laadullisesti hienostuneempia kuin merikalat. Marjat ovat pohjoisen sijainnin vuoksi hyviä ja puhtaita. Meidän kylmä ilmanala pitää niistä toukat ja öttiäiset loitolla.

Meillä on yksinkertainen, mutta selkeä ruokavalio. Kaikki perustuu pitkälle kylmän ilmanalan ruokiin, sillä kesäkausi on lyhyt ja kaikki piti saada talveksi talteen kuivaamalla ja säilömällä. Ruisleipä on niitä peruja samoin kuin näkkärit, kuivatut marjat, aladobit, suolakalat jne.

Mitä ihmeen häpeämistä on meidän ruokakulttuurissa? Voit hävetä omaa tietämättömyyttäsi, mutta opettele hyvä ihminen tuntemaan suomalaista ruokaa ja sen perinteitä. Teen työtä ruuan parissa, syötän turisteille sitten kun he taas tulevat ja kertaakaan en ole törmännyt siihen etteikö meidän ruuat kiinnostaisi. Jokaiseen ruokaamme liittyy historiaa ja tarinaa, mutta jos sinä itse et osaa arvostaa sitä on turha odottaa vieraittesikaan niin tekevän.

Mä aina oon ihmetellyt tota mustan makkaran häpeämistä, vaikka en itse sitä edes syö. Lisäksi oon ollut ihan siinä uskossa, ettei se nyt mitään suomalaista perinneruokaa tai suomalainen innovaatio ole. Eikö tuollaisia verimakkaroita syödä jossain keskieuroopassa. Olen aina luullut että sieltä rantautunut Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron, että meillä syödään paljon puhdasta , prosessoimatonta ruokaa. Savustus on suomalaisille rakas ruuan valmistustapa. Myös valmistuuissa. Käytämme paljon metsän marjoja ja kasvatamme juureksia. Käytämme erittäin vähän mausteita. Meillä on aika monipuolinen leipäkulttuuri ja valtavasti erilaisia maitotuotteita.

Poro on ylellisyyttä ja kala arkipäivää. Juustot tuoreita ja mauttomia ja sama makkarat.

Muuten samoilla linjoilla mutta juustojamme en sanoisi missään nimessä mauttomiksi. Esim. itse teen säännöllisesti hämäläistä kotijuustoa (munia, piimää, maitoa, suolaa, sokeria) ja maku on mieto, mutta todella hienostuneen maukas. Juuston voi myös voidella keltuaisella ja paistaa uunissa, jolloin maku syvenee. Mutta molemmilla versioilla aivan ihanan pehmeä ja herkullinen maku. Sopii niin jälkiruokiin, alkupaloihin kuin salaatteihin. Myös iltapalaleivälle. 

Tykkään suomalaisista juustoista, mutta juustoiksi ne on mietoja. Ja moni sanoon niitä mauttomiksi. Ei uunijuustoa tunnista juustoksi, eikä leipäjuustoa. Ranskassa oli aina juustoja jälkiruoaksi ja ne haisi ulos asti.

Mikä on juuston määritelmä?

Kun olin lapsi, kotona maalla valmistettiin pihkamaidosta tuorejuustoa uunissa sekä pihkamaitopannaria.

(Pihkamaito on se ensimmäinen paksu ja ravinteikas maito, jota lehmä vasikoiduttuaan tuottaa.)

- En syönyt kumpaakaan, koska olivat harvinaisia ruokalajeja ja laktoosi-intoleranssini ilmeni jo alle kouluikäisenä. Mutta herkkuina pidettiin.