Lue keskustelun säännöt.
Miten keskiajalla jos halusi lähteä kotikylältä
12.08.2020 |
se onnistui jos ei ollut sotilas tai muu sellainen vaan köyhä torpparinpoika tai tyttö?
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. yleisin vetojuhta Suomessa keskiajalla oli härkä. Niitä käytettiin erittäin hitaaseen matkustamiseen kylästä toiseen sekä peltojen kyntämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otettiin kärryt ja valjastettiin hevonen eteen ja menoksi. Jos ei ollut kärryjä ja/tai hevosta, käveltiin. Useimmat eivät lähteneet mihinkään kotikyliltä.
Ei ollut teitä.
Jo vain oli teitä. Ensimmäiset anniskeluravintolat eli kestikievarit perustettiin Suomeen keskiajalla. Nimenomaan maanteiden varsiin matkalaisten virkistys- ja lepopaikoiksi.
Vierailija kirjoitti:
kyllä miehet on voineet lähteä oppiin esim. pappiskouluun Puolaan, saksaan, tukholmaan , jos on pappissukua ja tukijoukkoja (?) Mut mites naiset lähti? Ei kai ollu mahollista.Joku kaunotar on voinut naida Isontalon pojan ja päässy hienoon taloon rouvaksi.
Naiset saattoivat lähteä piikomaan. Osa meni kauaksikin - Rääveliin vaikkapa päätyi suomalaisia piikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä pelkästään aatelisilla tai varakkaimmilla talonpojilla oli varaa edes pitää ratsua. Ja ratsuksi ei kelvannut mikä tahansa peltokyntökoni.
Suomeen ja Ruotsiin ratsuja tuotiin Ranskasta. Courser-hevonen maksoi satoja kuparitaalereita, Destriér jopa tuhansia (vertauksen vuoksi, samalla rahalla olisi saanut esimerkiksi 30 lehmää).
Arvokkain Suomessa käytetty hevostyyppi oli Destriér joita oli koulutettu sodankäyntiin jo varsasta asti. Niitä käyttivät pelkästään piispojen henkivartijat, linnanvartijat sekä upseerit.
Suomenhevosen jalostamaton muoto oli pienikokoinen, rasitusta melko huonosti kestävä ja karuihin olosuhteisiin hyvin sopeutunut hevonen. Sitä oli talonpojillakin omistuksessa, niiden hinta oli joitan kymmeniä kuparitaalereita, ja niillä pystyi matkaamaan esimerkiksi viereiseen kylään ilman että hevonen väsyi.
Lähteet: Riitta-Marja Leinonen, Martin Landin: Hevosen historia Suomessa
Jaa, onkohan tuossa kirjassa lainkaan otettu huomioon sitä että arkeologien tekemien luulöytöjen perusteella hevonen on ollut Suomessa luultua yleisempää vai perustuuko tuo spekulaatio teoreettiseen arveluun kuten esim. se että mukamas "Suomessa ei ollut kissoja ennen 1800-lukua sillä vanhempia kirjallisia mainintoja ei Suomessa kissoista ole" vaikka löydöt puhuvat toista?
Pienikokoisia työhevosia on ollut keskiajalla jopa kymmeniä tuhansia. Näitä tuontihevosten kaliiberisia (jopa 3-4x suomenhevosia suurempia) ratsastukseen ja sotimiseen käytettäviä oreja ei ole ollut mahdollista tavallisen ihmisen ostaa edes elämän mittaisilla säästöillä.
Eli tavallisella ihmisellä on toki voinut olla hevonen, mutta ei ratsua. Kaksi eri asiaa. Ja matkustamiseen nimenomaan tarvitaan nopea ja vahva ratsu.
Tai sitten ihan vain työhevonen, joka laitettiin kärryjen eteen. Ei talonpojat myytäviään ratsun selässä kuljettaneet :D Ratsut olivat rikkaiden matkustusväline. Köyhät menivät hevoskärryillä tai härkävankkureilla. Toki rikkaillakin oli hevoskärryjä. Ne olivat enemmän vaunuja kuin kärryjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vesireitit toimivat hyvin pitkän matkan moottoritienä. Ainakin hämeenseudulla oli tapana kulkea veneellä. Myös asutus levisi vesitse. Metsästys jakalastus toi ruuan monelle. Markkinat ja kirkko keräsivät ihmisiä tapahtumiin. Samalla saattoi tutustua eri paikkakunna nuoriin, ja saattoi löytää puolison. Juorut kulkivat kuten nytkin. Kulkukauppiaat tiesivät kaiken. Kirkko ei hyväksynyt sukulaisia aviopuolisoksi, silloin jo tiedettiin että jälkeläiset ovat silloin sairaampia. Isommissa taloissa oli hevosia, jotka toimivat kulkupelinä.
Se että Suomen laki sallii kahden serkun mennä keskenään naimisiin on juurikin keskiaikaisen kirkon vaikutuksen peruja. Suurin osa lapsista tiedetään saaneen muuten alkunsa kirkon katon alla eikä sekin harrastaminen kirkossa ollut keskiajan Suomessa poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä turkulainen edes tiesi että Vaasakin on olemassa?
No ei taatusti mistään, kun Vaasaa ei ollut keskiajalla vielä edes olemassa ja Turkukin perustettiin vasta keskiajan loppupuolella.
Ylipäätään veikkaan, että valtaosa tämän ketjun kommentoijista ei edes osaa määritellä keskiajan ajankohtaa. Eikä sitä yhtenä könttinä pitäisi käsitelläkään, koska se on kokonaisuutena niin laaja. Myöhäiskeskiajan (1200-1500) ihmisillä tuskin oli hajuakaan, minkälaista elämä oli varhaiskeskiajalla (400-800). Varhais- ja sydänkeskiajalla (800-1200) Suomessa ei ollut vielä ainuttakaan kaupunkia, vaan ensimmäiset perustettiin vasta myöhäiskeskiajalla ja pääasiassa senkin loppupuolella, joten ihan hirveesti ei kannata tässä kontekstissa suomalaisista kaupungeista puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä luulet että tyttösille tapahtui jos lähtivät yksin kävellen kylästä toiseen? IIIKKKK!! UMPFH!!!! RIPS!! RAPSS!! OOOH!!! RAISK! RAISK! RAISK! RAISK! LÄÄH! SLAP! ÖRGGH!! RRRUISKKK!!!!! AAAAAHH!!!!! NYYH! NYYH! NYYH! NYYH! NYYH!
Olet älyttömän taitava kirjoittamaan! Miten sinä osasitkin kuvailla tapahtuman noin rikkaasti ja värikkäästi ilman ainuttakaan "todellista" sanaa? Aitoa runoutta. Minä vajavainen kielenkäyttäjä osaan ilmaista asioita vain sanoilla, sinä osaat ilmaista asioita ilman sanoja.
Talvella oli helpompaa kulkea. Reki kulki hyvin hevosen vetämänä. Sukset olivat yleiseti käytössä , toinen suksi oli lyhyempi lykkimisuksi, nimi oli lyly. Köyhät kulkivat kävellen eväät mukana. Talolliset lainasivat hevosta jos oli tärkeää mentävää kaupunkiin. Hevoset vaihdettiin kestikievarissa, joka oli entisajan hotelli- ravintola. Tavalliset mökitkin antoivat yösijan ja kulkijalle ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä turkulainen edes tiesi että Vaasakin on olemassa?
No ei taatusti mistään, kun Vaasaa ei ollut keskiajalla vielä edes olemassa ja Turkukin perustettiin vasta keskiajan loppupuolella.
Ylipäätään veikkaan, että valtaosa tämän ketjun kommentoijista ei edes osaa määritellä keskiajan ajankohtaa. Eikä sitä yhtenä könttinä pitäisi käsitelläkään, koska se on kokonaisuutena niin laaja. Myöhäiskeskiajan (1200-1500) ihmisillä tuskin oli hajuakaan, minkälaista elämä oli varhaiskeskiajalla (400-800). Varhais- ja sydänkeskiajalla (800-1200) Suomessa ei ollut vielä ainuttakaan kaupunkia, vaan ensimmäiset perustettiin vasta myöhäiskeskiajalla ja pääasiassa senkin loppupuolella, joten ihan hirveesti ei kannata tässä kontekstissa suomalaisista kaupungeista puhua.
älähän isottele!
Keskiaika: 500-1500
Tämä maa oli Ruotsia silloin muuteskin. "Suomea" ei ollu. Olimme ruotsalaisia.
Serkusavioliitot kiellettiin kai Ruotsin Kuninkaan toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei ollut kunnollisia teitä. Jos asui joen rannalla tai sataman lähellä oli sen ajan valtateiden äärellä. Maantiet oli vihoviimeisiä paikkoja matkustaa. Eikä ollut aura-autoja eikä muita palveluja.
Silloin matkustettiin sain otolliseen aikaan.
Tie oli yleensä vain kulku-ura. Ei se kestänyt märkänä edes härkävankkureita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lähdet jalkapatikassa suurin osa matkasta on kinttupolkuja metsässä. Suunnista aina seuraavaan kylään, nouse harjuille tähyilemään suuntaa ja kun pääset ensimmäiseen kylään voit kysyä sieltä tietä eteenpäin. Suurin osa ihmisistä tietää tien vain tien naapurikylän, joten joudut olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Varo siltoja, sillä ne on huonosti hoidettu.
Majapaikan saat aina. Sen aikainen airbnb toimi kyytirättärin välityksellä. Hän neuvoo, mihin pääset yöksi. Muista maksaa, ettet joudu teloitettavaksi. Tosin talon isäntäkin saa sinut tappaa, jos jää majoitusmaksu hoitamatta.
Koska pelkäät velhoja, pahoja henkiä, sairauksia, onnettomuuksia rukoilet matkatessasi pyhimyksiä ja ostat amuletin suojaamaan matkaasi.
Varkaita saat varoa. v´Vievät ruuatkin. Vältä aukomasta päätäsi., Siihen aikaan oli ihan normaalia päästää tunteet pihalle ja vedellä ketä vain turpiin, eikä siihen kukaan puutu. Hiljainen matkalainen on viisas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä turkulainen edes tiesi että Vaasakin on olemassa?
No ei taatusti mistään, kun Vaasaa ei ollut keskiajalla vielä edes olemassa ja Turkukin perustettiin vasta keskiajan loppupuolella.
Ylipäätään veikkaan, että valtaosa tämän ketjun kommentoijista ei edes osaa määritellä keskiajan ajankohtaa. Eikä sitä yhtenä könttinä pitäisi käsitelläkään, koska se on kokonaisuutena niin laaja. Myöhäiskeskiajan (1200-1500) ihmisillä tuskin oli hajuakaan, minkälaista elämä oli varhaiskeskiajalla (400-800). Varhais- ja sydänkeskiajalla (800-1200) Suomessa ei ollut vielä ainuttakaan kaupunkia, vaan ensimmäiset perustettiin vasta myöhäiskeskiajalla ja pääasiassa senkin loppupuolella, joten ihan hirveesti ei kannata tässä kontekstissa suomalaisista kaupungeista puhua.
älähän isottele!
Keskiaika: 500-1500Tämä maa oli Ruotsia silloin muuteskin. "Suomea" ei ollu. Olimme ruotsalaisia.
Serkusavioliitot kiellettiin kai Ruotsin Kuninkaan toimesta.
Että tällasella "tietopohjalla" ollaan liikkeellä. Keskiajalla ei ollut sen kummemmin Suomea kuin Ruotsiakaan. Vasta aivan keskiajan lopulla Ruotsista vakiintui kuningaskunta ja Suomesta tuli sen itäinen maakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyihminen on vähän vieraantunut ulkona olemisesta.
Käveleminen on ihan todellinen vaihtoehto jopa pitkien matkojen kulkemiseen. Aikaa siinä kuluu, mutta mihin sitä ihmisellä niin kiire pitää olla? Lähes kuka tahansa pystyy kävelemään 10-20 km matkan päivässä. Ahkerampi patikoitsija voi edetä 40 km päivässä. Helsingistä Tampereelle voisi kävellä alle viikossa. (Jos nämä kaupungit olisi keskiajalla olleet olemassa) Kesällä kun on lämmin voisi nukkua huopaan kääriytyneenä jossain puun varjossa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo ranskalaiset tuontiratsut pystyivät matkaamaan jopa 80-100 kilometriä päivässä väsymättä. Vertailun vuoksi jalostamattomat suomenhevoset pystyivät matkaamaan noin 5-10km per päivä.
Lienee sanomatta selvää että kovin pitkälle tavallinen maatiainen ei matkustellut elämänsä aikana.
Tuo nyt on aika paksua potaskaa! Johan sitä alakouluikäinen lapsi kävelee 10 km päivässä jos oikeasti motivaatiota riittää. Suomenhevosilla on tehty metsätöitä ja kynnetty peltoja aamuvarhaisesti iltamyöhään. Johan se kymmenen kilometriä tulee täyteen kun köpötellään sinne pellon reunaan ja takaisin illalla kotiin. Siihen sitten koko päivä peltotöitä lisäksi.
Keskiajalla metsissä oli myös rosvojoukkoja sun muuta, ei ollut vankiloita. Pitkä metsämatka kylien välillä oli vaarallinen. Silloin ei ollut myöskään karttoja rahvaalla. Et osannut hahmottaa maailmaa ympärilläsi juuri mitenkään. Näit vain että tuossa on polku joka menee jonnekin.
Pyhiinvaellukselle saattoi lähteä ulkomaille, jos sai papilta tai piispalta ”luvan”. Varakkaiden sukujen pojat opiskelivat esim. Uppsalassa tai jossain saksalaisessa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
kyllä miehet on voineet lähteä oppiin esim. pappiskouluun Puolaan, saksaan, tukholmaan , jos on pappissukua ja tukijoukkoja (?) Mut mites naiset lähti? Ei kai ollu mahollista.Joku kaunotar on voinut naida Isontalon pojan ja päässy hienoon taloon rouvaksi.
Pariisiinkin lähdettiin oppiin, Roomassa käytiin moikkaamassa paavia tarpeen vaatiessa. Pyhiinvaelluksiakin tehtiin, sekä kotimaassa että ulkomaille. Aina on ollut sekä matkailijoita että kotona nysvääjiä.
Vierailija kirjoitti:
Keskiajalla metsissä oli myös rosvojoukkoja sun muuta, ei ollut vankiloita. Pitkä metsämatka kylien välillä oli vaarallinen. Silloin ei ollut myöskään karttoja rahvaalla. Et osannut hahmottaa maailmaa ympärilläsi juuri mitenkään. Näit vain että tuossa on polku joka menee jonnekin.
Siihen aikaan tieto kulki puheena ihmiseltä toiselle. Ei ollut karttoja ja kirjoja samalla tapaa kuin nykyisin, mutta kyllä ihmiset on ihan samalla tavalla olleet uteliaita ja kiinostuneita maailmasta. Ihmisiä on aina kiehtonut "mitä tuolla metsän toisella puolella mahtaa olla?". Pitää muistaa, että ihmiset on olleet ihan yhtä älykkäitä vaikka tietoa on ollut niukemmin saatavilla.
Pienikokoisia työhevosia on ollut keskiajalla jopa kymmeniä tuhansia. Näitä tuontihevosten kaliiberisia (jopa 3-4x suomenhevosia suurempia) ratsastukseen ja sotimiseen käytettäviä oreja ei ole ollut mahdollista tavallisen ihmisen ostaa edes elämän mittaisilla säästöillä.
Eli tavallisella ihmisellä on toki voinut olla hevonen, mutta ei ratsua. Kaksi eri asiaa. Ja matkustamiseen nimenomaan tarvitaan nopea ja vahva ratsu.